Olen asettanut opiskeluilleni deadlinen ensiviikolle, mielellään jopa tämän viikon loppuun. Käytännön hommat olen saanut jo hyvin suoritettua, kuten myös osallistumiset tarvittaville tunneille. Tuntien lisäksi tehtävänäni on kuitenkin kirjoittaa yhden jos toisenkin sorttisia kirjoitustehtäviä, esseitä ja raportteja.
Maha ja siellä vellova napero ei ole esteenä kirjoittamiselle. Välillä sen aiheuttama väsymys ja muut päässä pyörivät ajatukset kuitenkin hidastavat ja estävät työskentelyä. Minun tulisi kuitenkin vielä kirjoittaa lähemmäs parikymmentä sivua erilaisia tekstejä ainakin kolmelle tai neljälle eri kurssille saadakseni opintopistetavoitteeni tältä vuodelta täyteen.
Aiheet ovat mukavia ja mielenkiintoisia. Silti aloittaminen tuntuu aina vaikealta. Erityisen vaikealta tuntuu lähdekirjallisuuden läpikahlaaminen, jota tulisi tunkea sujuvasti oman ajattelun ja tuotoksen sekaan tulkiten luettua tietoa ja pohtien sen sisältöä. Omasta päästä jauhaminen olisi huomattavasti helpompaa ja minulle ominaisempaa, mutta tieteellisen tekstin vaatimuksena on aina käyttää hyödyksi myös tutkittua tietoa. Tämä siitä huolimatta, vaikka lukemansa asian osaisi päätellä jo puhtaan maalaisjärjen pohjalta. Minä kun olen tosiaan vasta opiskelut aloittanut korkeakouluilija, joka ei voi vain todeta jotakin perustelematta sitä huolellisesti lähdeviittauksin.
Lapsen tulemista ajatellen minun olisi hyvä sisäistää tehokkaampi tapa tarttua myös kirjallisiin tehtäviin. Aikaa kun ei tule olemaan niin paljoa lapsen vaatiessa siitä osansa, vaikka nyt saatankin elää ruusunpunaisessa haaveessa vauvasta joka nukkuu sujuvasti kehdossaan tai kantoliinassaan äidin opiskellessa uutterasti. Olisipa opiskeluni edes lähtökohtaisesti uutteraa viimetingassa väkisellä vääntämisen sijaan, niin edes puolet haaveesta voisi olla totta.
Toisaalta lapsi on yhden sortin motivaattori. Tehtävät voivat tulla tehdyiksi tehokkaammin, jotta aikaa jäisi lapsellekin. Toisaalta opiskelut voivat myös toimia mainiona tekosyynä saada omaa aikaa lapsenhoidon käydessä raskaaksi.
Tällä hetkellä mieleni tekisi vain katsella sarjoja netti-tv:stä ja hakea lähikaupasta jäätelöä perjantain kunniaksi. Ehkä huomenna- ajattelulle alkaa kuitenkin tulla aikaraja vastaan lasketun ollessa alle kahden viikon päässä. Vaabelihan voi päättää tulevansa maailmaan minä päivänä tahansa, eikä oireiden ilmetessä enää paljoa väännetä tekstiä paperille. Koska hyvä ravinnon saaminen on kuitenkin edellytys tehokkaalle opiskelulle, taidan ennen puurtamisen aloittamista piipahtaa lähikaupassa ostamassa itselleni jotakin hyvää ja ravintoainerikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti