Kirjoitin postauksen jo raskauden loppumetreillä, mutta koska ajattelin siitä olevan hyötyä jollekin päätin julkaista sen nyt(lopultakin).
Näin kahdeksannen kuun alkaessa olla täynnä, olen käyttänyt muutamiakin legginssejä mahani kasvettua normaaleille malleille mahdottomiksi. Toki normileggarit voi rullata aina mahan alle(kuten merinovillaisten kanssa teinkin pakkasmittarin näyttäessä -30 astetta), mutta äitiyslegginssien vatsan ylittävä osuus helpotti pukeutumista ja antoi lämmikettä myös mahalle. Koska merkkejä on tullut kokeiltua muutamaa, ajattelin jakaa kokemukseni, josko niistä olisi hyötyä muillekin.
Alkuun voisin sanoa, että olen noin kokoa 42-44, eikä kokoni ole oikeastaan muuttunut pahemmin raskauden aikana. Kiloja on tullut vain se muutama lisää, ja lantiokin on leventynyt maksimissaan viitisen senttiä asettuessaan uusille urilleen lapsen ulos pykäämistä varten.
1. H&M-puuvillalegginssit kokoa L
Kyseessä siis paksuhkot leggarit, tukevaa puuvillakangasta, taisivat kuulua Concious-puolen tuotteisiin.
+ vahvan tuntuinen kangas
+ napakka neulos
+ mukavan tuntuinen mahakaistale, joka erillisistä palasista kuin lahkeet.
+ eivät ole nukkaantuneet kummemmin
+ vaikka napakkaa kangasta, mahakaistale sopivaksi mitoitettu
- aluksi liian tiukat, vaikka koon L pitäisi olla minulle sopiva
- asteen liian pitkät
- koska kangas liiankin napakkaa, revähtivät melko makeasti haaroista äänenavaustunnin venyttelyn lomassa
- vaikea korjata, sillä itse kangas repesi sauman vierestä, ei pelkkä ommel
- vaikeat kerrospukeutumisessa, sillä kangas todella napakka
2. ASOS-Maternity legginssit kokoa UK14
Ommeltu kahdesta palasta, jotka kattavat myös mahaosuuden 'bumbin'.
+ ihanan pehmeät ja venyvät
+ helppi hyödyntää kerrospukeutumisessa pehmeytensä ja mukautuvaisuutensa ansiosta
+ mukavat päällä, näitä käytän oikeastaan mieluiten
+ sopivan pituiset
+ saumat edelleen ehjät, vaikka näitä aloin käyttää ensimmäisenä
- jonkun ajan käytön jälkeen alkoivat nukkaantua ja onnistuivat saamaan osakseen jostakin myös pari pientä reikää keskelle reittä, reiät eivät kuitenkaan ole kasvaneet tai lisääntyneet liikaa, joten alle puettavat sukkahousut kadottavat ne näkyvistä
- kylmällä säällä antavat tuulen tulla läpi melko hyvin
3. New Look wet/leather-look legginssit kokoa UK14
Raskausmaha inspiroi minua hankkimaan tekonahkaisen näköiset legginssit, sillä en kokenut niitä liian härskeiksi yhdistettynä kasvavaan etukumpuun. Olenkin ollut melkoisen tyytyväinen valintaani, varsinkin kun yleensä käyttämäni pillifarkut ovat olleet melkoisen pannassa.
+ mukavat päällä
+ hyvän kokoinen mahatila, joka toki ensimmäisten kuukausien aikana liian iso mutta pidemmän päälle oikein mainio
+ muodikas look edullisesti
+ yllättävän kestävä kangas, haararepeämät korjattavissa, koska vain lanka purkautui, ei kangas
+ venyvät, vaikka näyttävät tekonahalta
+ antavat kevyttä tuulensuojaa kerrospukeutumisessa, alle esim. asokset ja sukkikset niin pärjää jo melko pitkälle
+ valmistettu Iso-Britanniassa, mitä ihmettä???
- saumat pettivät kuukauden 7-8 paikkeilla, toki vain langoista, kunhan vain jaksaisin korjata...
- kangas himmentynyt haaroista reisien hankauduttua yhteen
- vähän liian pitkät, joten housuja saa asetella liian kiiltävän kurttu-efektin välttämiseksi nilkoissa
Kaiken kaikkiaan yhdetkään legginsseistä eivät taida olla jälleenmyyntikuntoiset tämän urakan jälkeen, ellei joku ole tyytyväinen kulahtaneisiin leggareihin. Hennesin farkkujegginssit sen sijaan saattavat saada uudenkin elämän, mutta ne ovatkin olleet käytössä vasta kuukauden.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste materia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste materia. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 31. elokuuta 2014
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Turhaa tuhlailua
Olen jo vuosia ollut yhden jos toisenkin nettikaupan tiliasiakas. Tilille ostaminen ei tunnu kovinkaan vaikealta tai riistävältä, kun kuukausimaksukaan ei yleensä suurene uuden tilauksen myötä. Käytännössä tilinhoitokustannuksiin kuluu helposti 5 euroa per tili, ja vuodessa se tekee jo melkoisen paljon.
Jälleen kerran löysin itseni miettimästä uutta tilausta nimeltä mainitsemattoman ruotsalaisfirman sivuilla.Yksi juttu hoitopöydälle, toinen kylppäriin, kolmas vaabelille. Tilausvimmasta ei tunnu tulevan loppua ja ostoskoriin tipahtaa tuote toisensa jälkeen. 'Ainahan voin palauttaa', vaikka ainakin puolet jäävät todennäköisesti paketista kotiin.
Ostoskorin tuotteiden määrän lähestyessä 25 tuotetta havahdun hetkeksi. Miksi teen tätä jatkuvasti? Raskaana ollessani tarvitsin vaatteita, sen myönnän. Mutta tarvitsenko todella kaikkea koriini nyt kahmittua?
Entä jos ennemminkin hankkiutuisin jo olemassaolevasta tavarasta eroon, kuin haalisin sitä lisää? Tarviiko elämän olla jatkuvaa kuluttamista?
Olen jo pitkään haaveillut ulkomaanmatkoista ja kestävämmistä hankinnoista. Silti olen tilannut kertakäyttökamaa kerta toisensa jälkeen. Tällä hetkellä tilien lyhentämiseen menee minimissään noin 70 euroa kuussa, jonka voisin aivan hyvin laittaa kuukausittain säästöön, jos tiliasiakkuuksia ei olisi enää olemassa. Vuodessa se tekisi jo 840 euroa ja sillä saisin ostettua vaikkapa lennot nykkiin. Kahden vuoden päästä loputkin kulut olisi katettu tuolta ajalta muodostuneilla säästöillä.
Lisäksi olen alkanut miettiä, mitä haluan opettaa pojalleni. Olisiko fiksumpaa opettaa säästämistä alituisen tuhlaamisen sijaan? Suosia kotimaisia tai ulkomaisia pienten tuottajien valmistamia tuotteita massatuotannon, epäeettisen ja huonon laadun sijaan?
Ehkä olenkin käännekohdassa, jossa minun on aika alkaa elää ihanteideni mukaisesti. Köyhällä ei ole varaa halpaan, joka pitää täysin paikkansa. Myös itsetekeminen voisi nousta melkoiseksi valtiksi. Käsityön kursseista olen napannut koulussakin tähän mennessä pelkkiä vitosia, joten miksi en saisi aikaan vaatteita vapaa-ajallakin, sekä itselleni että pojalleni. Kaiken kukkuraksi omistan toimivan ompelukoneenkin.
Sama ihanteiden tavoittelu on alkanut mietityttää myös ruokavalion puolella. Olen raskauden loppuaikoina ja synnytyksen jälkeen sortunut ostamaan paljolti herkkuja ja valmisruokia. Kyseinen elämäntyyli ei kuitenkaan ole sellainen, jonka haluan opettaa lapselleni. Rakastan lähellä tuotettuja, puhtaita raaka-aineita ja luomua, enkä haluaisi poikani syövän edes mitään muuta. Silti olen ostanut pakastepizzoja, suklaalevyjä ja jäätelöpaketteja useammin kuin kerran viikossa.
Toisin sanoen, taitaa olla aika pistää elämä remonttiin. Aika nauttia siitä mitä jo on, eikä vain haalia lisää jatkuvala syötöllä. Ehkä olen jo jouluun mennessä maksanut tilivelkani pikkuhiljaa pois ja voin alkaa säästämään toden teolla, niin poikani täysikäisyystilille kuin yhteiseen reissukassaamme.
Jälleen kerran löysin itseni miettimästä uutta tilausta nimeltä mainitsemattoman ruotsalaisfirman sivuilla.Yksi juttu hoitopöydälle, toinen kylppäriin, kolmas vaabelille. Tilausvimmasta ei tunnu tulevan loppua ja ostoskoriin tipahtaa tuote toisensa jälkeen. 'Ainahan voin palauttaa', vaikka ainakin puolet jäävät todennäköisesti paketista kotiin.
Ostoskorin tuotteiden määrän lähestyessä 25 tuotetta havahdun hetkeksi. Miksi teen tätä jatkuvasti? Raskaana ollessani tarvitsin vaatteita, sen myönnän. Mutta tarvitsenko todella kaikkea koriini nyt kahmittua?
Entä jos ennemminkin hankkiutuisin jo olemassaolevasta tavarasta eroon, kuin haalisin sitä lisää? Tarviiko elämän olla jatkuvaa kuluttamista?
Olen jo pitkään haaveillut ulkomaanmatkoista ja kestävämmistä hankinnoista. Silti olen tilannut kertakäyttökamaa kerta toisensa jälkeen. Tällä hetkellä tilien lyhentämiseen menee minimissään noin 70 euroa kuussa, jonka voisin aivan hyvin laittaa kuukausittain säästöön, jos tiliasiakkuuksia ei olisi enää olemassa. Vuodessa se tekisi jo 840 euroa ja sillä saisin ostettua vaikkapa lennot nykkiin. Kahden vuoden päästä loputkin kulut olisi katettu tuolta ajalta muodostuneilla säästöillä.
Lisäksi olen alkanut miettiä, mitä haluan opettaa pojalleni. Olisiko fiksumpaa opettaa säästämistä alituisen tuhlaamisen sijaan? Suosia kotimaisia tai ulkomaisia pienten tuottajien valmistamia tuotteita massatuotannon, epäeettisen ja huonon laadun sijaan?
Ehkä olenkin käännekohdassa, jossa minun on aika alkaa elää ihanteideni mukaisesti. Köyhällä ei ole varaa halpaan, joka pitää täysin paikkansa. Myös itsetekeminen voisi nousta melkoiseksi valtiksi. Käsityön kursseista olen napannut koulussakin tähän mennessä pelkkiä vitosia, joten miksi en saisi aikaan vaatteita vapaa-ajallakin, sekä itselleni että pojalleni. Kaiken kukkuraksi omistan toimivan ompelukoneenkin.
Sama ihanteiden tavoittelu on alkanut mietityttää myös ruokavalion puolella. Olen raskauden loppuaikoina ja synnytyksen jälkeen sortunut ostamaan paljolti herkkuja ja valmisruokia. Kyseinen elämäntyyli ei kuitenkaan ole sellainen, jonka haluan opettaa lapselleni. Rakastan lähellä tuotettuja, puhtaita raaka-aineita ja luomua, enkä haluaisi poikani syövän edes mitään muuta. Silti olen ostanut pakastepizzoja, suklaalevyjä ja jäätelöpaketteja useammin kuin kerran viikossa.
Toisin sanoen, taitaa olla aika pistää elämä remonttiin. Aika nauttia siitä mitä jo on, eikä vain haalia lisää jatkuvala syötöllä. Ehkä olen jo jouluun mennessä maksanut tilivelkani pikkuhiljaa pois ja voin alkaa säästämään toden teolla, niin poikani täysikäisyystilille kuin yhteiseen reissukassaamme.
torstai 29. toukokuuta 2014
Parikuukautisen tarpeelliset tavarat
Pari kuukautta vauvan kanssa on opettanut paljon, myös vauvan tarpeista. Kuten yleensä, minäkin hankin jo raskausaikana tarpeelliseksi kokemiani tarvikkeita. Joitakin olisi pitänyt hankkia toisten sijaan, joten ajattelin purkaa kokemuksiani. Josko niistä olisi vaikka hyötyä jollekin, vaikka jokainen lapsi ja äiti on varmasti erilainen ja tarvitsee erilaisia vermeitä arjessa selviämiseen.
Vaunut ja turvakaukalo
Koettu äärimmäisen tarpeelisiksi ja pakollisiksi. Hyvä lisähankinta meillä olevaan pakettiin olisi vielä adapteri, jolla kaukalo asennetaan vaunuihin kopan tilalle. Tällä tavalla esimerkiksi kulkeminen juna-asemalle julkisen liikenteen turvin mummolaan menoa varten kävisi näppärästi ja ilmaiseksi. Toisinaan myös kaupassa tämä olisi näppärä vaihtoehto ostoskärryihin tungetulle kaukalolle, varsinkin kun käytössämme oleva Emmaljungan First Class 0+ on kooltaan suhteellisen tilaa vievä. Saimme sen kuitenkin ilmaiseksi, joten en valita, varsinkaan kun vauva tuntuu viihtyvän kaukalossa erittäin hyvin. Myös Emmaljungan City Cross- vaunut Citykopalla ovat toimineet mainiosti, sillä ne kulkevat helposti myös metsäpoluilla ja erinäisten kynnysten yli ja pysyvät tukevasti pystyssä myös kaahailevan bussikuskin kyydissä. Kooltaan vaunut ovat toki hiukan massiiviset, mutta liikkuvuudeltaan onneksi ketterät. Vaunujen tavarakori on ainoa suuri miinus. Se on vamistettu kankaasta, joten epäilen sen pettävän alta ennemmin tai myöhemmin.
Kantoliina
Kantoliina on kohdallamme jäänyt harmillisen vähälle käytölle. Liina nimittäin unohtui vanhempieni luokse ja on pysynyt siellä käynneistämme huolimatta. Trikooliina on nimittäin melko kuuma verme ja poika tykkää ojennella selkäänsä vähän väliä. Toki hän myös nukkuisi liinassa mielellään, joten aion ottaa sen käyttöön heti seuraavalla mummolakäynnillämme. Vaunujen ollessa äärimmäisen näppärä väline julkisilla paikoilla(myös ilmaisen liikkumisen takia) vauvan kanniskelu kaupunkireissulla on jäänyt vielä kokeilematta. Yliopistolla käydessä liina osoittautui näppäräksi, sillä vauvaa oli helppo tyynnytellä ja tarkkailla eivätkä vaunut olleet mukana viemässä kaikkea tilaa. Säiden kuumetessa mieleni tekisi toisaalta hankkia kevyempi liina. Ja jos merkit pitävät paikkansa, ei vauvani tule kovin kuumassa liinassa edes viihtymään. Vaunuissakin oleminen teki nimittäin helteellä tiukkaa lämpötilan noustua vain vähän liian korkeaksi, joten hiostavassa liinassa liikkuminen ei todennäköisesti tule onnistumaan. Ehkä siis hankinkin suosiolla kudotun hengittävän liinan, jotta pysymme molemmat tyytyväisinä sitä käyttäessämme.
Riippukehto
Lukemani perusteella pienen riippukeinun mallinen Amazonasin Koala vaikutti oikein mainiolta kapistukselta. Poika viihtyikin siinä mainiosti pari ensimmäistä elinviikkoaan. Hän alkoi kuitenkin pian ojentamaan itseään venyttäen samalla selkäänsä kaarelle, joten jokainen nukkumistuokio keinussa keskeytyi unissaan tapahtuvaan venyttelyyn. Selkä on nimittäin varmasti melko hankalaa oikoa täysin keinun selkää kaarelle tukevan ominaisuuden johdosta, varsinkin kun kyseessä on kuukauden ikäinen pieni ihminen. Keinu odottaakin nurkassa edelleenmyymistä, jollekin esimerkiksi koliikista kärsivälle tai selän oikaisemista inhoavalle vauvalle keinu on varmasti mitä parhain keksintö.
Kumikirahvi
Sophie-kirahvista on tullut pojan eräs lempileluista hänen tullessa pikkuhiljaa esineiden tarttumis- ja hampaiden tekemisikään. Alaientä on ilmiselvästi alkanut kutittaa ja luonnonkumisen kirahvin järsiminen on ollut ilmisevästi erittäin hauskaa puuhaa. Vielä kun oppisi itse hallitsemaan kätensä niin, että se kirahvi päätyisi sinne suuhun ilman äidin apua...
Tutit ja tuttipullot
Otin tutin käyttöön pojan ollessa viikon ikäinen. Se onkin mainio väline esimerkiksi tissiraivareiden yllättäessä. Alunperin en ollut varma, ottaisinko tuttia käyttöön mutta en jaksaisi itse toimia tutin korvikkeena. Tuttipuloja en ole suoranaisesti hankkinut, sillä äitini osti kaksi lasista tuttipulloa sairaalan myymälästä synnytyspäivänäni. Lisäksi sain kaksi vastaavaa pulloa eräältä sukulaismummulta. Olen kokenut perinteiset lasipullot äärimmäisen näppäriksi lisämaitoa annettaessa, sillä ne lämpenevät helposti ja kuuman juoksevan veden alla tai vesihauteessa eikä niistä irtoa maidon sekaan mitään ylimääräistä. Määrällisesti pari tuttipulloa on toiminut ihan hyvin, sillä nyt ne tulee ainakin pestyä jokaisen käytön jälkeen. Toki olen harkinnut jonkun korkillisen pullon ostamista matkoja varten ja nyt esimerkiksi MAM on alkanut valmistaa myös lasisia tuttipulloja. Nokkapulloksi olen ajatellut hankkia teräksisen pullon, jotta se kestää kovimmatkin iskut.
Rintapumppu
Rintapumppu olisi kannattanut hankkia jo odotusaikana. Se olisi helpottanut rintojen riittävän maidontuotannon aikaansaamista jo kotiinpaaamisen jälkeen. Poika kun ei jaksa lupsuttaa puoliteholla maitoa tuottavaa tissiä oikein yhtään. Hankin pumpun vasta viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tissillä onkin alettu viihtyä pidempiä aikoja, vaikka imetysasennoissa saakin taituroida kerran toisensa jälkeen. Päädyin hankkimaan Philipsin käsikäyttöiden Avent-pumpun, sillä sain sen edullisesti käytettynä Siivouspäivän puistokirppikseltä. Malli on toiminut mielestäni hyvin ja ollut helppokäyttöinen.
Leikkimatto
Ajattelin leikkimattojen kaarineen olevan täysin turhia vehkeitä. Riittäisihän lapselle viihdykkeeksi lähellä hääräilevä äiti, joka kävisi väliä höpöttämässä yhtä sun toista. Huomasin kuitenkin jo vaunuihin ripustetun nallekarhun saavansa niin paljon huomiota osakseen, että olen alkanut ajatella toisin. Lelukaarista roikkuvat lelut voisivat kehittää esineitä kohti kurottautumista ja motorista hallintaa nopeammin kuin kotihommia lähistöllä väkertelevä äiti. Vauva saisi helpommin viihdytettyä itse itseään ja pötköttelisi samalla turvallisella ja puhtaalla alustalla lattiatasossa. Nyt kun vain löytyisi se ihana ja kohtuuhintainen leikkimatto, haikailemani mallit kun meinaavat olla kalliita käytettyinäkin(esimerkiksi SkipHopin härpäkkeet vetävät puoleensa, tuo mielenkiinnon vienyt nallekin kun on kyseisen firman tekele ja ollut yksi harvoista mielenkiinnon herättäneistä leluista jo ennen kuukauden ikää).
Vau-kirjan jäsenyys ja ensimmäiset paketit
Ajattelin ensin jättäväni tilauksen vain ensimmäiseen ilmaispakettiin. Päädyinkin perumaan ensimmäisen kuukauden paketin, mutta toisen paketin unohdin perua. Paketin sisältö ihastutti esikoistani niin kovasti, että nyt olen päättänyt pysyä jäsenenä ainakin jonkun aikaa ja ottaa myös seuraavan paketin ilolla vastaan. Edellisen paketin pehmeä kirja, kissahelistin ja kovakantinen Eetu-kirjakin kun ovat kaikki kiinnittäneet pojan huomion ja saaneet aikaan niin hymyjä kuin tiukkaa tarkkailua ja tutkimistakin. Toki aion lukea myös oikeita(toisin sanoen esimerkiksi Tove Janssonin muumeja ja Harry Pottereita) kirjoja, mutta ilahduttaa häntä myös hänen käsiinsä sopivilla kirjoilla.
Vaunut ja turvakaukalo
Koettu äärimmäisen tarpeelisiksi ja pakollisiksi. Hyvä lisähankinta meillä olevaan pakettiin olisi vielä adapteri, jolla kaukalo asennetaan vaunuihin kopan tilalle. Tällä tavalla esimerkiksi kulkeminen juna-asemalle julkisen liikenteen turvin mummolaan menoa varten kävisi näppärästi ja ilmaiseksi. Toisinaan myös kaupassa tämä olisi näppärä vaihtoehto ostoskärryihin tungetulle kaukalolle, varsinkin kun käytössämme oleva Emmaljungan First Class 0+ on kooltaan suhteellisen tilaa vievä. Saimme sen kuitenkin ilmaiseksi, joten en valita, varsinkaan kun vauva tuntuu viihtyvän kaukalossa erittäin hyvin. Myös Emmaljungan City Cross- vaunut Citykopalla ovat toimineet mainiosti, sillä ne kulkevat helposti myös metsäpoluilla ja erinäisten kynnysten yli ja pysyvät tukevasti pystyssä myös kaahailevan bussikuskin kyydissä. Kooltaan vaunut ovat toki hiukan massiiviset, mutta liikkuvuudeltaan onneksi ketterät. Vaunujen tavarakori on ainoa suuri miinus. Se on vamistettu kankaasta, joten epäilen sen pettävän alta ennemmin tai myöhemmin.
Kantoliina
Kantoliina on kohdallamme jäänyt harmillisen vähälle käytölle. Liina nimittäin unohtui vanhempieni luokse ja on pysynyt siellä käynneistämme huolimatta. Trikooliina on nimittäin melko kuuma verme ja poika tykkää ojennella selkäänsä vähän väliä. Toki hän myös nukkuisi liinassa mielellään, joten aion ottaa sen käyttöön heti seuraavalla mummolakäynnillämme. Vaunujen ollessa äärimmäisen näppärä väline julkisilla paikoilla(myös ilmaisen liikkumisen takia) vauvan kanniskelu kaupunkireissulla on jäänyt vielä kokeilematta. Yliopistolla käydessä liina osoittautui näppäräksi, sillä vauvaa oli helppo tyynnytellä ja tarkkailla eivätkä vaunut olleet mukana viemässä kaikkea tilaa. Säiden kuumetessa mieleni tekisi toisaalta hankkia kevyempi liina. Ja jos merkit pitävät paikkansa, ei vauvani tule kovin kuumassa liinassa edes viihtymään. Vaunuissakin oleminen teki nimittäin helteellä tiukkaa lämpötilan noustua vain vähän liian korkeaksi, joten hiostavassa liinassa liikkuminen ei todennäköisesti tule onnistumaan. Ehkä siis hankinkin suosiolla kudotun hengittävän liinan, jotta pysymme molemmat tyytyväisinä sitä käyttäessämme.
Riippukehto
Lukemani perusteella pienen riippukeinun mallinen Amazonasin Koala vaikutti oikein mainiolta kapistukselta. Poika viihtyikin siinä mainiosti pari ensimmäistä elinviikkoaan. Hän alkoi kuitenkin pian ojentamaan itseään venyttäen samalla selkäänsä kaarelle, joten jokainen nukkumistuokio keinussa keskeytyi unissaan tapahtuvaan venyttelyyn. Selkä on nimittäin varmasti melko hankalaa oikoa täysin keinun selkää kaarelle tukevan ominaisuuden johdosta, varsinkin kun kyseessä on kuukauden ikäinen pieni ihminen. Keinu odottaakin nurkassa edelleenmyymistä, jollekin esimerkiksi koliikista kärsivälle tai selän oikaisemista inhoavalle vauvalle keinu on varmasti mitä parhain keksintö.
Kumikirahvi
Sophie-kirahvista on tullut pojan eräs lempileluista hänen tullessa pikkuhiljaa esineiden tarttumis- ja hampaiden tekemisikään. Alaientä on ilmiselvästi alkanut kutittaa ja luonnonkumisen kirahvin järsiminen on ollut ilmisevästi erittäin hauskaa puuhaa. Vielä kun oppisi itse hallitsemaan kätensä niin, että se kirahvi päätyisi sinne suuhun ilman äidin apua...
Tutit ja tuttipullot
Otin tutin käyttöön pojan ollessa viikon ikäinen. Se onkin mainio väline esimerkiksi tissiraivareiden yllättäessä. Alunperin en ollut varma, ottaisinko tuttia käyttöön mutta en jaksaisi itse toimia tutin korvikkeena. Tuttipuloja en ole suoranaisesti hankkinut, sillä äitini osti kaksi lasista tuttipulloa sairaalan myymälästä synnytyspäivänäni. Lisäksi sain kaksi vastaavaa pulloa eräältä sukulaismummulta. Olen kokenut perinteiset lasipullot äärimmäisen näppäriksi lisämaitoa annettaessa, sillä ne lämpenevät helposti ja kuuman juoksevan veden alla tai vesihauteessa eikä niistä irtoa maidon sekaan mitään ylimääräistä. Määrällisesti pari tuttipulloa on toiminut ihan hyvin, sillä nyt ne tulee ainakin pestyä jokaisen käytön jälkeen. Toki olen harkinnut jonkun korkillisen pullon ostamista matkoja varten ja nyt esimerkiksi MAM on alkanut valmistaa myös lasisia tuttipulloja. Nokkapulloksi olen ajatellut hankkia teräksisen pullon, jotta se kestää kovimmatkin iskut.
Rintapumppu
Rintapumppu olisi kannattanut hankkia jo odotusaikana. Se olisi helpottanut rintojen riittävän maidontuotannon aikaansaamista jo kotiinpaaamisen jälkeen. Poika kun ei jaksa lupsuttaa puoliteholla maitoa tuottavaa tissiä oikein yhtään. Hankin pumpun vasta viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tissillä onkin alettu viihtyä pidempiä aikoja, vaikka imetysasennoissa saakin taituroida kerran toisensa jälkeen. Päädyin hankkimaan Philipsin käsikäyttöiden Avent-pumpun, sillä sain sen edullisesti käytettynä Siivouspäivän puistokirppikseltä. Malli on toiminut mielestäni hyvin ja ollut helppokäyttöinen.
Leikkimatto
Ajattelin leikkimattojen kaarineen olevan täysin turhia vehkeitä. Riittäisihän lapselle viihdykkeeksi lähellä hääräilevä äiti, joka kävisi väliä höpöttämässä yhtä sun toista. Huomasin kuitenkin jo vaunuihin ripustetun nallekarhun saavansa niin paljon huomiota osakseen, että olen alkanut ajatella toisin. Lelukaarista roikkuvat lelut voisivat kehittää esineitä kohti kurottautumista ja motorista hallintaa nopeammin kuin kotihommia lähistöllä väkertelevä äiti. Vauva saisi helpommin viihdytettyä itse itseään ja pötköttelisi samalla turvallisella ja puhtaalla alustalla lattiatasossa. Nyt kun vain löytyisi se ihana ja kohtuuhintainen leikkimatto, haikailemani mallit kun meinaavat olla kalliita käytettyinäkin(esimerkiksi SkipHopin härpäkkeet vetävät puoleensa, tuo mielenkiinnon vienyt nallekin kun on kyseisen firman tekele ja ollut yksi harvoista mielenkiinnon herättäneistä leluista jo ennen kuukauden ikää).
Vau-kirjan jäsenyys ja ensimmäiset paketit
Ajattelin ensin jättäväni tilauksen vain ensimmäiseen ilmaispakettiin. Päädyinkin perumaan ensimmäisen kuukauden paketin, mutta toisen paketin unohdin perua. Paketin sisältö ihastutti esikoistani niin kovasti, että nyt olen päättänyt pysyä jäsenenä ainakin jonkun aikaa ja ottaa myös seuraavan paketin ilolla vastaan. Edellisen paketin pehmeä kirja, kissahelistin ja kovakantinen Eetu-kirjakin kun ovat kaikki kiinnittäneet pojan huomion ja saaneet aikaan niin hymyjä kuin tiukkaa tarkkailua ja tutkimistakin. Toki aion lukea myös oikeita(toisin sanoen esimerkiksi Tove Janssonin muumeja ja Harry Pottereita) kirjoja, mutta ilahduttaa häntä myös hänen käsiinsä sopivilla kirjoilla.
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Sairaalalaukku ja kotiutumistamineet
Lasketun ajan ollessa alle viikon päässä on hyvä vielä/jo tarkistella ja tehdä hienosäätöjä mukaan otettaviin tarvikkeisiin ja vaatteisiin. Huvikseni päätin myös ikuistaa kuvamuotoon mukaan lähdössä olevia kamppeita, ainakin joiltakin osin.
| Kotiintuomisvaatteet |
Vauvan kotiintuomisvaatteet ovat odottaneet pakattuna turvakaukalossa jo lähemmäs pari viikkoa. Koska ilma on tähän aikaan vuodesta hyvin vaihteleva, olen varautunut ylä- ja alaosaan parilla kerroksella. Toki lisäksi mukaan on lähdössä toppahaalari, vanutöppöset sekä mätsäävät villapipo ja -lapaset puuvillaisten päälle lämmittämään pieniä raajoja. Sekä muutama kuorivaippa neljän harson ja yhden flanellivaipan kera kotiinlähtöpäivää varten nekin.
Asun voisi ajatella olevan pienoisversio oman vaatekaappini sisällöstä. Farkkuliivipainatuksella varustettu collegehuppari sekä maleeratut kollarihousut ovat harvoja itse ostamistani vauvan vaatteista. Päätin panostaa edes pariin vaatekappaleeseen, jotka sopisivat hyvin lapselleni ja miellyttäisivät silmää pidemmänkin aikaa. Onnekseni sain myös lahjaksi saman hupparin astetta isommassa koossa, joten kyseistä iloa on luvassa ainakin ensimmäiset pari kuukautta. Lisäksi olen valinnut mukaan pääasiallisesti äitiyspakkauksessa mukana tulleita vaatteita, jotka olivat sopivia niin kooltaan, väreiltään kuin käyttötarkoitukseltaan. Kietaisumallisia bodeja ovat hehkuttaneet kaikki, joten päädyin aloittamaan tästä helpoimmasta ja yksinkertaisimmasta vauvanvaatteesta. Myös puuvillapipo on äitiyspakkauksesta, taittoreunalla ja söpöillä pikkuruisilla korvilla se on mielestäni aika vastustamaton. Turkoosit potkuhousut ovat mukana vain siltä varalta, että vauva on äärimmäisen kylmäverinen ja/tai tarvitsee lisäkerroksen kollareiden alle. Äitiyspakkauksen tiikeri-puuvillatumput sopivat mainiosti äitini virkkaamien pikkutennareiden kaveriksi ja tuovat samalla vähän väriä asuun. Ja ovathan vaippakakun mukana tulleet I love mum-sukat melko söpöt ja hyvät lisäkerroksena pikkuruisten tennareiden alle sisäkäytössä. Toki saa nähdä, onko tässä nyt tosiaan pari vaatetta liikaa, mutta toivoisin että vauva ainakin pysyisi tarpeeksi lämpimänä näiden ja ulkovaatekerrosten avulla. Kohdun jälkeen tuulinen kevätviima kun voi varmaan tuntua melko ikävältä jo pienissäkin määrin.
Muiksi välttämättömiksi mukaanotettaviksi olen pakannut trikoisen kantoliinan sekä itselleni vaihtovaatekerraston. Alaosissa olen päätynyt kaiken varalta edelleen äitiysmallisiin legginsseihin tai muuten päälle meneviin kollareihin(jotka ovat muuten melkein samanlaiset kuin nuo vauvan omat), sillä käsittääkseni synnytyksen jälkeinen maha ei ole järkyttävän paljoa pienempi kuin 8. raskauskuukauden aikana. Toki tämä varmaan riippuu mahasta ja äidistäkin. Yläosiksi olen valinnut vaatteita, joita en halua enää viimeisillä viikoillani venyttää muodottomiksi mutta jotka mahtuivat minulle vielä pari viikkoa sitten. Bonuksena toki kestoliivinsuojia sekä uudet kaarituettomat imetysliivit, jotka tilasin jonkin aikaa sitten Asokselta ja jotka vaikuttavat oikein päteviltä.
Kosmetiikkatuotteista olen laatinut listan, sillä tuotteet ovat edelleen käytössä päivittäin ja haluan pitää itseni fressinä myös sairaalassa olemisen ajan. Kerää ne sitten kasaan kuka kerää, tulisi niiden olla helposti löydettävissä ja kerättävissä listan avulla. Lisäksi ihoni on hyvin herkkä eikä enää perusta pahemmin muusta kuin tällä hetkellä käytössäni olevasta luonnonkosmetiikasta, joten jo parin päivän aiheuttama ihon kuivuminen voi olla häiritsevää ja hyvin epämiellyttävää. Aion ottaa mukaan myös pari luomusertifikoitua vauvanhoitotuotetesteriä, jos sellaisille vaikka on tarvetta vaikka tätä uskallankin epäillä. Ja toki manteli- ja kookosöljyä, joiden pitäisi sopia myös vauvan iholle ja auttaa myös ihoani palautumaan paremmin venymisestä. Erillisiä synnytysvaatteita en ole ajatellut ottaa mukaan, sillä tahrin mieluummin sairaalan vaatteita kyseisessä tilanteessa tekemättä kotipakettiin lähtevää pyykkikasaa.
Synnytyseväiden ostaminen on muuten äärimmäisen haastavaa. Doulat suosittelivat ottamaan mukaan jotakin mistä tulisi hyvä mieli ja energisempi olo, mutta liian hyvien herkkujen ostaminen on johtanut vain niiden syömiseen. Tällä hetkellä eväänä odottavatkin vain ananaksen makuinen kookosvesitetra sekä kitkerä Lidlin tummasuklaalevy. Kumpikaan ei liiemmin houkuttele, mutta on voimaannuttavaa evästä. Toki hedelmäkupissa pyörivät hedelmät voidaan napata mukaan samaan eväskassiin, jos en ehdi syödä niitä pois sitä ennen.
Kehoni ja vauvanikin tuntuvat myös valmistelevan minua tulossa olevaan unirytmiin. Tästä johtuen saan nykyään nukuttua vain kuusi tuntia yössä. Tämän ajan toki nukun onnekseni hyvin sikeästi, mutta kyseisen unimäärän jälkeen keho on edelleen raskas ja väsynyt ja kaipaa unta vaikkei se sitä enää saakkaan. Tämä onkin johtanut siihen, että menen mieluummin nukkumaan myöhemmin välttääkseni heräämisen aamukuudelta tai, kuten viime yönä, peräti aamukolmelta pyörimään ja hengailemaan sängynpohjalle. Unen päästä sain kiinni uudelleen vähän ennen aamukymmentä heräten seuraavan kerran alle kaksi tuntia ennen neuvola-aikaa. Outoa unirytmiä ei kuitenkaan säätele vauvan liikekierto, sillä kokemukseni mukaan hän inhoaa liian aikaisia herätyksiä ja oli tänäkin aamuna pääasiallisesti nukkumassa lueskellessani kirjaa sängyn pohjalla. Kaverin liikkeet ovat muutenkin sen verran tanssahtelevia kunnon potkimisen sijasta, että ne eivät ole herättäneet minua kertaakaan. En vain yksinkertaisesti enää syystä tai toisesta saa unta kuuden tunnin unien jälkeen.
Tänään taidankin mennä nukkumaan taas aikaisintaan yhdeltä. Heräisinpä sitten edes järkevään aikaan säätämään kouluhommia, nyt kun niille tosiaan näyttää vielä olevan aikaa. Pimeässä aamuyöllä kun niitä ei saa tehtyä, kuin ei myöskään unenpöpperössä liian aikaisen heräämisen seurauksena.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Vauvamenot: arvio raskauden lopussa
Lapsen saaminen vie paljon rahaa. Niin ainakin väitetään. Päätin listata hiukan omia menojani asian tiimoilta tähänastisten menoarvioiden perusteella.
Pääasiassa olen saanut käytettyjä vaatteita niin omilta kuin poikaystäväni sukulaisilta. Itse olen ostanut vaatteita hyvin harkitusti, olen saanut kulutettua vauvaan tähän mennessä yhteensä noin 40-50 euroa. Suosittelisinkin jokaiselle erilaisten sukulaisten ja ystävien vaatekaappien katsastusta ennen perusvaatteiden hankkimista, sillä yleensä kamppeet eivät yhden tai kahden lapsen jäliltä ole menneet oikein miksikään. Toki intoilevista isovanhemmista ja tulevista tädeistä on myös oma hyötynsä, babyshowereissakin sain muutamia unihaalareita ja ison läjän pikkuruisia sukkia. Ja kelan äitiyspakkauksesta, luonnollisesti. Toki aion täydentää vaatekaappia myöhemmin tilanteen mukaan, suosien kuitenkin kierrätystä ja kirpputoreja. Lisäksi äitini on neulonut erinäisiä vaatteita ja asusteita ja tilasimme myös kankaita kesävaatteita varten.
Vaunut, turvakaukalot yms kuljetusvälineet syövät helposti suuren osan vauvabudjetista. Onnekseni löysin Tori.fistä haluamani laiset yhdistelmä-Emmaljungat vuosimallia 2009, jotka nyt nököttävät olohuoneeni nurkassa. Hintaa vaunuilla oli kohtuulliset 320 euroa, ja sponsoreina toimivat miehekkeen vanhemmat eli tulevat isovanhemmat. Vaunut ovat aikalailla priima-kunnossa, toki ulkona niitä en sattuneista syistä ole vielä päässyt kotiintuontia lukuunottamatta lykkimään. Onnekseni myös vaunujen väri sattui olemaan mieluisa, joten voisi sanoa että kävi melkoinen tuuri löydettyäni kyseiset vaunut. Emmaljungan joitakin vuosia vanhan turvakaukalon sain serkultani käytettynä, joka ei mainion turvavyökiinnityksensä ansiosta telakkaa kaipaakkaan(varsinkaan, kun en itse omista autoa).
Itse olen ostanut omilla rahoillani menopeleiksi kantovälineitä. Ensimmäiseksi huusin Huuto.netistä Tricot Slenin vaalean kantoliinan 28 eurolla. Liinan aion ottaa mukaan jo synnytyslaitokselle(kamala sana muuten, ei ihme että synnyttäjällä tulee usein avuton potilasolo, hyh). Toki olen alkanut haaveilla jo kudostusta liinasta jollakin ihanalla kuviolla, mutta koska kyseisenlaiseen kapistukseen saa helposti uppoamaan sen plus-miinus 100 euroa, taidan hankkia liinan vasta kesemmällä. Ergon kantorepun onnistuin löytämään kirpputorilta 15 eurolla, joten kantoreppu teki budjettiin vain pienen loven.
Minulle on ollut alusta asti itsestäänselvää, että tulen käyttämään mieluiten kestovaippoja. Ostinkin kirpparilta muutamat jo ensimmäisinä odotuskuukausina. Tähän mennessä olen ostanut joitakin ImseVimsen NB-kuoria ja muutaman Myllymuksujen vaipan kohtuulliseen tai jopa pilkkahintaan löydettyäni niitä kierrätyskeskuksesta. Lisäksi serkkuni lahjoitti minulle melkoisen arsenaalin IV-flanelletteja ja muutamia muita siihen päälle, joten tulen todennäköisesti pärjäämään ensimmäiset vauvakuukaudet tämänhetkisellä varustuksellani. Näiden lisäksi olen saanut kierrätettynä ja löytänyt kotoani varastosta vinon pinon erilaisia harsoja, jotka toimivat ilmeisen hyvin tarkoitukseen esimerkiksi kuorivaipan kanssa. Liian kattavaa vaippa-armeijaa en ole vielä uskaltanut ostaa, sillä vauvan koko määrittelee melko pitkälle käytettävissä olevat mallit. Koitankin valmistautua henkisesti kirppisten ja nettipalstojen kahlaamiseen ensimmäisten hoitokuukausien aikana lapsen samalla kasvaessa. Yhteensä vaippoihin on uponnut tähän mennessä noin 20 euroa. Kaiken varalta olemassaolevat kertokäyttövaippavarastot on täytetty vaippakakun ja näytteiden muodossa.
Yhdellä äitiyspakkauksen sammakkolakanalla ei kovin pitkälle pötkitä, joten olen tilaisuuden tullen tilannut vauvalakanoita pääosin Hennesin alennusmyynnistä. Yhteensä kahteen kuminauhalakanaan ja pussilakanasettiin on tainnut upota noin 30 euroa. Lisäksi olen ostanut yhden muovisuojalakanan kirpputorilta 50 sentillä.
Ensisängyksi kävin ostamassa tänään käytetyn Amazonasin Koala-riippukehdon, josta maksoin 40 euroa. Koska tulen olemaan ensimmäisten kuukausien aikana sekä maalla vanhempieni luona kuin opiskelijakaksiossani, helposti mukana kulkeva sänky voi tuntua pienokaisestakin tutummalta ja turvalliselta vaihtuvan matkasängyn ja pinnasängyn sijaan. Lisäksi aion mahdollisesti käyttää äitiyspakkauslaatikkoa ja jo minulla aikoinaan käytössä ollutta pinnasänkyä. Pinnasängyn patjana aion käyttää joka tapauksessa äitiyspakkauksen patjaa, sillä sängyn koko on nykyisiä pinnasänkyjä huomattavasti pienempi. Pinnasängyn reunat aion ommella itse, kunhan vain ensin löydän sopivan kankaan joka sopii niin sisustukseen kuin lapsen rauhoittavaksi mutta kiehtovaksi nukkumisympäristöksi.
Leluja en ole ostanut lainkaan, mutta babyshowereilla sain niitä jo kiitettävän määrän. Lelukasa on tällä hetkellä suhteellisen sopivan kokoinen, vaikka ekokumista valmistettua kumikirahvia se ehkä vielä kaipaakin. Leluja tulee varmasti kuitenkin tulemaan lahjaksi suunnasta jos toisesta, joten itse tulen kuluttamaan niihin suhteellisen vähän. Nykyiset lelut toimivat varmasti vauvan viihdyttäjinä useamman kuukauden, sillä niissä on niin vaunulelua, pehmeää kirjaa, kovaa kirjaa, rapisevia pintoja kuin purtaviakin osia. Yksi soittorasiakin on jo valmiina.
Muutkin tarvikkeetovat ilmaiseksi tai lahjaksi saatuja. Valmiina on jo pari ensituttia, torkkupeittoa, tuttipulloa ja jotakin muutakin. Hankintalistalla olisi vielä teräksisiä tuttipulloja tarpeen niin vaatiessa, vauvan ekokosmetiikkaa, riisipaperia ja puhdistusliinoja. Näihin tulee arvioni mukaan uppoamaan noin 100 euroa tai sen allekin, riippuen esimerkiksi tarvittavien hoitotuotteiden määrästä.
Olen tähän mennessä hankkinut kolmet imetysliivit. Yhteensä niihin on uponnut noin 60 euroa yksien ollessa huokeaan alennettuun hintaan ja toisten ollessa jo lähtökohtaisesti suhteellisen edullisia hyvänoloisesta istuvuudestaan huolimatta. Muiden vaatteiden osalta olen varautunut imetykseen lähinnä edestä avautuvien ja napitettavien vaatteiden muodossa ja pyrin pärjäämään niillä mahdollisimman pitkälle erillisten imetysvaatteiden sijaan. En muutenkaan käytä paljoakaan tiukkoja trikoisia paitoja, joten miksi hankkisin niitä nytkään.
Rintapumppua en ole vielä hankkinut, mutta aion hankkia sen mahdollisesti käytettynä tai vuokrattuna tarpeen niin vaatiessa. Koska käyttö voi olla vähäistäkin tai lähes olematonta, olen ajatellut pärjääväni kotoa löydetyn vanhan pumppumallin kanssa ennen isompaa ilmenevää tarvetta. Myös rintakumit, maidonkerääjät ja muut vastaavat olen päättänyt jättää alustavasti ostamatta. Äitini valmistaa minulle kestoliivinsuojia tilaamistamme PUL- ja bambujoustofroteekankaista, joten nekään eivät syö budjetista varmastikaan 20 euroa enempää. Imetystyynyn sain babyshower-lahjaksi ystäviltäni.
Yhteenvetona siis
Vaatteet 50 €
Vaunut 320 €
Kantoliina 28 €
Ergobaby-kantoreppu 15 €
Kestovaipat 20 €
Lakanat n. 30 €
Amazonas Koala-kehto 40 €
Imetysliivit 60 €
Kestoliivinsuojat max 20 €
yhteensä 583 euroa, johon tulee toki vielä helposti 100 euron lisämenot päälle.
Toki menot olisivat olleet huomattavasti suuremmat ilman sukulaisilta kierrätettyjä ja lahjaksi saatuja vaatteita ja tarvikkeita, ja rahaa olisi kulunut helposti ainakin 200 euroa enemmän. Voisi kuitenkin sanoa, että suurimman loven vauvabudjettiin tekevät vaunut, riippuen toki aina millaisiin vaunuihin tyytyy ja millaisia on saatavilla. Esimerkiksi tällä hetkellä käytettyjen Emmaljungien tarjonta tuntuu jälleen vähentyneen ja hinnatkin ovat nousseet, joten vaunujen hankkiminen nyt voisi olla paljon hankalampaa kuin vuoden alussa. Ja toki lapsen sukupuolen ollessa varma ja luonteenkin alkaessa ilmetä tulen upottamaan vaatteisin lisää äitiyspäivärahojani ja osan lapsilisästä, toki kohtuudella ja suurimmalta osin kierrätettynä.
Vaatteet
Pääasiassa olen saanut käytettyjä vaatteita niin omilta kuin poikaystäväni sukulaisilta. Itse olen ostanut vaatteita hyvin harkitusti, olen saanut kulutettua vauvaan tähän mennessä yhteensä noin 40-50 euroa. Suosittelisinkin jokaiselle erilaisten sukulaisten ja ystävien vaatekaappien katsastusta ennen perusvaatteiden hankkimista, sillä yleensä kamppeet eivät yhden tai kahden lapsen jäliltä ole menneet oikein miksikään. Toki intoilevista isovanhemmista ja tulevista tädeistä on myös oma hyötynsä, babyshowereissakin sain muutamia unihaalareita ja ison läjän pikkuruisia sukkia. Ja kelan äitiyspakkauksesta, luonnollisesti. Toki aion täydentää vaatekaappia myöhemmin tilanteen mukaan, suosien kuitenkin kierrätystä ja kirpputoreja. Lisäksi äitini on neulonut erinäisiä vaatteita ja asusteita ja tilasimme myös kankaita kesävaatteita varten.
Menopelit
Vaunut, turvakaukalot yms kuljetusvälineet syövät helposti suuren osan vauvabudjetista. Onnekseni löysin Tori.fistä haluamani laiset yhdistelmä-Emmaljungat vuosimallia 2009, jotka nyt nököttävät olohuoneeni nurkassa. Hintaa vaunuilla oli kohtuulliset 320 euroa, ja sponsoreina toimivat miehekkeen vanhemmat eli tulevat isovanhemmat. Vaunut ovat aikalailla priima-kunnossa, toki ulkona niitä en sattuneista syistä ole vielä päässyt kotiintuontia lukuunottamatta lykkimään. Onnekseni myös vaunujen väri sattui olemaan mieluisa, joten voisi sanoa että kävi melkoinen tuuri löydettyäni kyseiset vaunut. Emmaljungan joitakin vuosia vanhan turvakaukalon sain serkultani käytettynä, joka ei mainion turvavyökiinnityksensä ansiosta telakkaa kaipaakkaan(varsinkaan, kun en itse omista autoa).
Itse olen ostanut omilla rahoillani menopeleiksi kantovälineitä. Ensimmäiseksi huusin Huuto.netistä Tricot Slenin vaalean kantoliinan 28 eurolla. Liinan aion ottaa mukaan jo synnytyslaitokselle(kamala sana muuten, ei ihme että synnyttäjällä tulee usein avuton potilasolo, hyh). Toki olen alkanut haaveilla jo kudostusta liinasta jollakin ihanalla kuviolla, mutta koska kyseisenlaiseen kapistukseen saa helposti uppoamaan sen plus-miinus 100 euroa, taidan hankkia liinan vasta kesemmällä. Ergon kantorepun onnistuin löytämään kirpputorilta 15 eurolla, joten kantoreppu teki budjettiin vain pienen loven.
Vaipat
Minulle on ollut alusta asti itsestäänselvää, että tulen käyttämään mieluiten kestovaippoja. Ostinkin kirpparilta muutamat jo ensimmäisinä odotuskuukausina. Tähän mennessä olen ostanut joitakin ImseVimsen NB-kuoria ja muutaman Myllymuksujen vaipan kohtuulliseen tai jopa pilkkahintaan löydettyäni niitä kierrätyskeskuksesta. Lisäksi serkkuni lahjoitti minulle melkoisen arsenaalin IV-flanelletteja ja muutamia muita siihen päälle, joten tulen todennäköisesti pärjäämään ensimmäiset vauvakuukaudet tämänhetkisellä varustuksellani. Näiden lisäksi olen saanut kierrätettynä ja löytänyt kotoani varastosta vinon pinon erilaisia harsoja, jotka toimivat ilmeisen hyvin tarkoitukseen esimerkiksi kuorivaipan kanssa. Liian kattavaa vaippa-armeijaa en ole vielä uskaltanut ostaa, sillä vauvan koko määrittelee melko pitkälle käytettävissä olevat mallit. Koitankin valmistautua henkisesti kirppisten ja nettipalstojen kahlaamiseen ensimmäisten hoitokuukausien aikana lapsen samalla kasvaessa. Yhteensä vaippoihin on uponnut tähän mennessä noin 20 euroa. Kaiken varalta olemassaolevat kertokäyttövaippavarastot on täytetty vaippakakun ja näytteiden muodossa.
Lakanat ja sänky
Yhdellä äitiyspakkauksen sammakkolakanalla ei kovin pitkälle pötkitä, joten olen tilaisuuden tullen tilannut vauvalakanoita pääosin Hennesin alennusmyynnistä. Yhteensä kahteen kuminauhalakanaan ja pussilakanasettiin on tainnut upota noin 30 euroa. Lisäksi olen ostanut yhden muovisuojalakanan kirpputorilta 50 sentillä.
Ensisängyksi kävin ostamassa tänään käytetyn Amazonasin Koala-riippukehdon, josta maksoin 40 euroa. Koska tulen olemaan ensimmäisten kuukausien aikana sekä maalla vanhempieni luona kuin opiskelijakaksiossani, helposti mukana kulkeva sänky voi tuntua pienokaisestakin tutummalta ja turvalliselta vaihtuvan matkasängyn ja pinnasängyn sijaan. Lisäksi aion mahdollisesti käyttää äitiyspakkauslaatikkoa ja jo minulla aikoinaan käytössä ollutta pinnasänkyä. Pinnasängyn patjana aion käyttää joka tapauksessa äitiyspakkauksen patjaa, sillä sängyn koko on nykyisiä pinnasänkyjä huomattavasti pienempi. Pinnasängyn reunat aion ommella itse, kunhan vain ensin löydän sopivan kankaan joka sopii niin sisustukseen kuin lapsen rauhoittavaksi mutta kiehtovaksi nukkumisympäristöksi.
Lelut, tutit ja muut vauvatarvikkeet
Leluja en ole ostanut lainkaan, mutta babyshowereilla sain niitä jo kiitettävän määrän. Lelukasa on tällä hetkellä suhteellisen sopivan kokoinen, vaikka ekokumista valmistettua kumikirahvia se ehkä vielä kaipaakin. Leluja tulee varmasti kuitenkin tulemaan lahjaksi suunnasta jos toisesta, joten itse tulen kuluttamaan niihin suhteellisen vähän. Nykyiset lelut toimivat varmasti vauvan viihdyttäjinä useamman kuukauden, sillä niissä on niin vaunulelua, pehmeää kirjaa, kovaa kirjaa, rapisevia pintoja kuin purtaviakin osia. Yksi soittorasiakin on jo valmiina.
Muutkin tarvikkeetovat ilmaiseksi tai lahjaksi saatuja. Valmiina on jo pari ensituttia, torkkupeittoa, tuttipulloa ja jotakin muutakin. Hankintalistalla olisi vielä teräksisiä tuttipulloja tarpeen niin vaatiessa, vauvan ekokosmetiikkaa, riisipaperia ja puhdistusliinoja. Näihin tulee arvioni mukaan uppoamaan noin 100 euroa tai sen allekin, riippuen esimerkiksi tarvittavien hoitotuotteiden määrästä.
Imetystarvikkeet ja -vaatteet
Olen tähän mennessä hankkinut kolmet imetysliivit. Yhteensä niihin on uponnut noin 60 euroa yksien ollessa huokeaan alennettuun hintaan ja toisten ollessa jo lähtökohtaisesti suhteellisen edullisia hyvänoloisesta istuvuudestaan huolimatta. Muiden vaatteiden osalta olen varautunut imetykseen lähinnä edestä avautuvien ja napitettavien vaatteiden muodossa ja pyrin pärjäämään niillä mahdollisimman pitkälle erillisten imetysvaatteiden sijaan. En muutenkaan käytä paljoakaan tiukkoja trikoisia paitoja, joten miksi hankkisin niitä nytkään.
Rintapumppua en ole vielä hankkinut, mutta aion hankkia sen mahdollisesti käytettynä tai vuokrattuna tarpeen niin vaatiessa. Koska käyttö voi olla vähäistäkin tai lähes olematonta, olen ajatellut pärjääväni kotoa löydetyn vanhan pumppumallin kanssa ennen isompaa ilmenevää tarvetta. Myös rintakumit, maidonkerääjät ja muut vastaavat olen päättänyt jättää alustavasti ostamatta. Äitini valmistaa minulle kestoliivinsuojia tilaamistamme PUL- ja bambujoustofroteekankaista, joten nekään eivät syö budjetista varmastikaan 20 euroa enempää. Imetystyynyn sain babyshower-lahjaksi ystäviltäni.
Yhteenvetona siis
Vaatteet 50 €
Vaunut 320 €
Kantoliina 28 €
Ergobaby-kantoreppu 15 €
Kestovaipat 20 €
Lakanat n. 30 €
Amazonas Koala-kehto 40 €
Imetysliivit 60 €
Kestoliivinsuojat max 20 €
yhteensä 583 euroa, johon tulee toki vielä helposti 100 euron lisämenot päälle.
Toki menot olisivat olleet huomattavasti suuremmat ilman sukulaisilta kierrätettyjä ja lahjaksi saatuja vaatteita ja tarvikkeita, ja rahaa olisi kulunut helposti ainakin 200 euroa enemmän. Voisi kuitenkin sanoa, että suurimman loven vauvabudjettiin tekevät vaunut, riippuen toki aina millaisiin vaunuihin tyytyy ja millaisia on saatavilla. Esimerkiksi tällä hetkellä käytettyjen Emmaljungien tarjonta tuntuu jälleen vähentyneen ja hinnatkin ovat nousseet, joten vaunujen hankkiminen nyt voisi olla paljon hankalampaa kuin vuoden alussa. Ja toki lapsen sukupuolen ollessa varma ja luonteenkin alkaessa ilmetä tulen upottamaan vaatteisin lisää äitiyspäivärahojani ja osan lapsilisästä, toki kohtuudella ja suurimmalta osin kierrätettynä.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Raskausajan pelastajat
Nyt kun raskaana olemista on jäljellä enää pari viikkoa, uskallan jo mainostaa joitakin tuotteita erään sorttisina raskausajan pelastajina.
Manteliöljy
Aloin käyttää luomumanteliöljyä jo alkuraskaudesta mahan raskausarpien ehkäisemiseen. Teini-iän venymäjäljet näkyvät nimittäin edelleen, joten toivoin pääseväni vähemmällä ehkäisemällä arpien syntymistä jo hyvissä ajoin. Käyttö ei ollut käytännössä päivittäistä, mutta rasvasin mahaani noin viikolta 10 eteenpäin ainakin kahtena iltana viikossa nukkumaan mennessäni. Mahan voitelu oli myös miehekkeelle mieleinen homma, jolloin hän pääsi yhteyteen syntymättömän lapsemme kanssa ja sai tuntea mahan kasvamisen päivä päivältä.
Manteliöljy on miellyttävän hajuinen ja nopeasti imeytyvä öljy verrattuna muihin käyttämiini öljyihin. Kevyt yöpaidan tahriintuminen ei mielestäni haittaa, mutta öljy imeytyy pääasiallisesti hyvin nopeasti hieromisen yhteydessä. Loppuraskaudesta vatsan nahkan kiristyessä olen käyttänyt öljyä runsaammin, joten imeytyminen on vaatinut hiukan enemmän aikaa. Öljy on myös edullinen (noin 7 euroa pullo) ja yksi pullollinen riitti hyvin jouluun asti, vaikka aloitin käyttämisen jo loppukesästä. Nyt loppuraskaudesta pullon sisältö on toki huvennut huomattavasti nopeammin hölvätessäni sitä enemmän ja päivittäin.
Tuloksena öljyn käytöstä on nätisti venynyt maha, johon on tullut vain kolme alle kolmen sentin mittaista punaista juovaa navan lähiseudulle. Geeniperimälläni ja teini-iän arpeutumisen perusteella mahani pitäisi muistuttaa tällä hetkellä enemmän tiikeriä kuin sievää palloa, mutta öljy on ilmiselvästi vaikuttanut venymiseen huomattavasti. Eron on huomannut myös navan seudun ja mahan nahkan kiristämisen helpotettua öljyämisen jälkeen. En siis voi muuta kuin suositella tätä yksinkertaista ja edullista keinoa säästää itsensä turhalta kiristämiseltä ja juovittumiselta, eikä kemikaalien kertymisestä elimistöön tarvitse huolehtia tuotteen ollessa pelkkää manteliöljyä.
Käytössäni oli Aqua Oleumin kylmäpuristettu manteliöljy. Tuotteen tulisi sopia myös vauvan hoitoöljyksi kuin myös atoopikoille, joten mitä todennäköisimmin öljy tulee olemaan kosmetiikkavarustukseni vakiovaruste tästä eteenpäin. Öljy ei tuoksu pahalle tai voimakkaalle, joten se sopii myös hajuherkille.
Neitsytkookosöljy
Kärsin jo melko varhaisesta vaiheesta alkaen limakalvojen kuivuudesta. Valkuainen lisääntyi myös virtsassa ja jouduin kiikuttamaan näytteen laboratorioon jokaisen neuvolassa käymisen jälkeen toisen kolmanneksen aikana. Lopulta tila äityi hiivatulehdukseksi, joka lähti kyllä paikallishoidolla mutta jätti jälkeensä kuivat limakalvot jotka eivät pitäneet pahemmin edes maitohappobakteereista.
Googletettuani aikani löysin jostakin maininnan kookosöljyn hiivaa tuhoavista ominaisuuksista. Koska kaapissani oli jo valmiiksi luomuneitsytkookosöljypurkki, päätin kokeilla sitä sekä paikallishoitona suoraan limakalvoille että sisäisesti pirtelön seassa. Virtsanäytteeni ovat pysyneet tästä eteenpäin normaaleina ja limakalvonikin tuntuvat nykyisin hyvin normaaleilta. Voisinkin sanoa kookosöljyä suoranaiseksi elämäni pelastajaksi, sillä olo oli ennen tuotteen käyttöönottoa hyvinkin tukala. Toki öljyä tulee käyttää lähes päivittäin(laitan itse yleensä ennen nukkumaanmenoa), mutta sen suoma helpotus ja samalla lääkekuureilta ja kuivumiselta välttyminen ovat sen arvoisia. Myös terveydenhoitajani neuvolassa kiinnostui asiasta ja kirjoitti asian ylös perehtyäkseen siihen enemmän. Toki boonuksena alapää haisee aina kookokselle, mutta haju on suhteellisen neutraali ja hiivalääkkeitä ja epämääräisiä vuotoja huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto.
Käytössäni on ollut CocoVin kylmäpuristettu kookosöljy, jota on nykyisin saatavilla lähes kaikista isoista marketeista luontaistuotekauppojen lisäksi. Riippuen tölkin koosta hintaa tuotteelle kertyy noin 10-20 euroa ja hiivankarkoitustarkoitukseen käytettäessä pienempikin purkki riittää vaikka koko raskauden ajaksi ja sen ylikin. Päivittäisannos kokemuksen perusteella kun on noin 1/3 teelusikkaa. Toki kookosöljy on tunnetusti melkoinen jokapaikan tuote, jolle löytyy jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia ja lisäksi sisäisesti käytettäessä sitä kuluu hiukan enemmän. Kookosöljyn lisäksi olen toki syönyt myös maitohappobakteereja, mutta yksinään ne eivät tunnu pystyvän pitämään limakalvojen tasapainoa yllä.
Tyyny mahan tukena
Ennen joulua viikkojen ylitettyä noin 26 viikon rajan aloin tuntea kyljelläni nukkuessa vetävää kipua kattoa kohden olevalla puolella. Minun oli pakko herätä ja kävellä ympäri asuntoa helpottaakseni kipua, joka paheni aina palattuani nukkumaan kylkiasentoon. Lopulta tajusin laittaa tyynyn mahani tueksi ja kipuilu jäi siihen. Maha kasvoi, mutta sain nukkua rauhalliset yöunet ilman kipua ja kiskontaa. Voisikin sanoa, että mahan tukikiilana toimiva tyyny pelasti opiskeluni ja oloni ja taitaa pelastaa edelleen. Pikkujuttu, mutta kiskonta oli osittain jopa huolestuttavan kipeää ja sen helpotuttua pelkällä tyynyn asettelulla mahaa tukemaan oli melkoinen ilon aihe. Kyseessä olivat siis ilmeisesti venyvät vatsapeitteet tai muut vastaavat, jotka eivät pitäneet kasvavan lapsen aiheuttamasta painosta.
Manteliöljy
Aloin käyttää luomumanteliöljyä jo alkuraskaudesta mahan raskausarpien ehkäisemiseen. Teini-iän venymäjäljet näkyvät nimittäin edelleen, joten toivoin pääseväni vähemmällä ehkäisemällä arpien syntymistä jo hyvissä ajoin. Käyttö ei ollut käytännössä päivittäistä, mutta rasvasin mahaani noin viikolta 10 eteenpäin ainakin kahtena iltana viikossa nukkumaan mennessäni. Mahan voitelu oli myös miehekkeelle mieleinen homma, jolloin hän pääsi yhteyteen syntymättömän lapsemme kanssa ja sai tuntea mahan kasvamisen päivä päivältä.
Manteliöljy on miellyttävän hajuinen ja nopeasti imeytyvä öljy verrattuna muihin käyttämiini öljyihin. Kevyt yöpaidan tahriintuminen ei mielestäni haittaa, mutta öljy imeytyy pääasiallisesti hyvin nopeasti hieromisen yhteydessä. Loppuraskaudesta vatsan nahkan kiristyessä olen käyttänyt öljyä runsaammin, joten imeytyminen on vaatinut hiukan enemmän aikaa. Öljy on myös edullinen (noin 7 euroa pullo) ja yksi pullollinen riitti hyvin jouluun asti, vaikka aloitin käyttämisen jo loppukesästä. Nyt loppuraskaudesta pullon sisältö on toki huvennut huomattavasti nopeammin hölvätessäni sitä enemmän ja päivittäin.
Tuloksena öljyn käytöstä on nätisti venynyt maha, johon on tullut vain kolme alle kolmen sentin mittaista punaista juovaa navan lähiseudulle. Geeniperimälläni ja teini-iän arpeutumisen perusteella mahani pitäisi muistuttaa tällä hetkellä enemmän tiikeriä kuin sievää palloa, mutta öljy on ilmiselvästi vaikuttanut venymiseen huomattavasti. Eron on huomannut myös navan seudun ja mahan nahkan kiristämisen helpotettua öljyämisen jälkeen. En siis voi muuta kuin suositella tätä yksinkertaista ja edullista keinoa säästää itsensä turhalta kiristämiseltä ja juovittumiselta, eikä kemikaalien kertymisestä elimistöön tarvitse huolehtia tuotteen ollessa pelkkää manteliöljyä.
Käytössäni oli Aqua Oleumin kylmäpuristettu manteliöljy. Tuotteen tulisi sopia myös vauvan hoitoöljyksi kuin myös atoopikoille, joten mitä todennäköisimmin öljy tulee olemaan kosmetiikkavarustukseni vakiovaruste tästä eteenpäin. Öljy ei tuoksu pahalle tai voimakkaalle, joten se sopii myös hajuherkille.
Neitsytkookosöljy
Kärsin jo melko varhaisesta vaiheesta alkaen limakalvojen kuivuudesta. Valkuainen lisääntyi myös virtsassa ja jouduin kiikuttamaan näytteen laboratorioon jokaisen neuvolassa käymisen jälkeen toisen kolmanneksen aikana. Lopulta tila äityi hiivatulehdukseksi, joka lähti kyllä paikallishoidolla mutta jätti jälkeensä kuivat limakalvot jotka eivät pitäneet pahemmin edes maitohappobakteereista.
Googletettuani aikani löysin jostakin maininnan kookosöljyn hiivaa tuhoavista ominaisuuksista. Koska kaapissani oli jo valmiiksi luomuneitsytkookosöljypurkki, päätin kokeilla sitä sekä paikallishoitona suoraan limakalvoille että sisäisesti pirtelön seassa. Virtsanäytteeni ovat pysyneet tästä eteenpäin normaaleina ja limakalvonikin tuntuvat nykyisin hyvin normaaleilta. Voisinkin sanoa kookosöljyä suoranaiseksi elämäni pelastajaksi, sillä olo oli ennen tuotteen käyttöönottoa hyvinkin tukala. Toki öljyä tulee käyttää lähes päivittäin(laitan itse yleensä ennen nukkumaanmenoa), mutta sen suoma helpotus ja samalla lääkekuureilta ja kuivumiselta välttyminen ovat sen arvoisia. Myös terveydenhoitajani neuvolassa kiinnostui asiasta ja kirjoitti asian ylös perehtyäkseen siihen enemmän. Toki boonuksena alapää haisee aina kookokselle, mutta haju on suhteellisen neutraali ja hiivalääkkeitä ja epämääräisiä vuotoja huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto.
Käytössäni on ollut CocoVin kylmäpuristettu kookosöljy, jota on nykyisin saatavilla lähes kaikista isoista marketeista luontaistuotekauppojen lisäksi. Riippuen tölkin koosta hintaa tuotteelle kertyy noin 10-20 euroa ja hiivankarkoitustarkoitukseen käytettäessä pienempikin purkki riittää vaikka koko raskauden ajaksi ja sen ylikin. Päivittäisannos kokemuksen perusteella kun on noin 1/3 teelusikkaa. Toki kookosöljy on tunnetusti melkoinen jokapaikan tuote, jolle löytyy jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia ja lisäksi sisäisesti käytettäessä sitä kuluu hiukan enemmän. Kookosöljyn lisäksi olen toki syönyt myös maitohappobakteereja, mutta yksinään ne eivät tunnu pystyvän pitämään limakalvojen tasapainoa yllä.
Tyyny mahan tukena
Ennen joulua viikkojen ylitettyä noin 26 viikon rajan aloin tuntea kyljelläni nukkuessa vetävää kipua kattoa kohden olevalla puolella. Minun oli pakko herätä ja kävellä ympäri asuntoa helpottaakseni kipua, joka paheni aina palattuani nukkumaan kylkiasentoon. Lopulta tajusin laittaa tyynyn mahani tueksi ja kipuilu jäi siihen. Maha kasvoi, mutta sain nukkua rauhalliset yöunet ilman kipua ja kiskontaa. Voisikin sanoa, että mahan tukikiilana toimiva tyyny pelasti opiskeluni ja oloni ja taitaa pelastaa edelleen. Pikkujuttu, mutta kiskonta oli osittain jopa huolestuttavan kipeää ja sen helpotuttua pelkällä tyynyn asettelulla mahaa tukemaan oli melkoinen ilon aihe. Kyseessä olivat siis ilmeisesti venyvät vatsapeitteet tai muut vastaavat, jotka eivät pitäneet kasvavan lapsen aiheuttamasta painosta.
tiistai 11. helmikuuta 2014
Lahjuksia tuleville vanhemmille
Neuvola, oletettavasta objektiivisesta asemastaan valtion järjestämänä hyvinvointiyhteiskunnan palveluna, toimii ilmiselvästi myös erinomaisena mainostoimintona. Lääkefirmat sponsoroivat neuvolakorttien kannet ja myös monikansalliset yhtiöt jakelevat tuotteitaan auliisti neuvolatätien välityksellä.
Olen kantanut neuvolasta kotiini nyt kolme paketillista tavaraa. Ainahan on mukavaa saada lahjoja, mikäs siinä. Päätin silti ottaa ilon irti ja hiukan analysoida näiden monikansallisten yhtiöiden suomia lahjuksia, joiden ilmiselvä tavoite on saada tulevat vanhemmat kokeilemaan tuotteita ja kuluttamaan niitä vauvan synnyttyä runsain mitoin. Saa nähdä miten tämän mamman kohdalla tämä mainostaminen onnistuu.
Olen kantanut neuvolasta kotiini nyt kolme paketillista tavaraa. Ainahan on mukavaa saada lahjoja, mikäs siinä. Päätin silti ottaa ilon irti ja hiukan analysoida näiden monikansallisten yhtiöiden suomia lahjuksia, joiden ilmiselvä tavoite on saada tulevat vanhemmat kokeilemaan tuotteita ja kuluttamaan niitä vauvan synnyttyä runsain mitoin. Saa nähdä miten tämän mamman kohdalla tämä mainostaminen onnistuu.
Ainun paketti
Ainu valmistaa tunnetusti(tietääkseni) vauvanhoitovälineitä ja pääasiallisesti tuttipulloja. Äidillänikin on tainnut olla kyseisen merkin rintapumppu, jos oikein muistan. Kyseisen merkin lahjalaatikosta löytyi siis näytteitä heidän tuottamistaan vauvanhoitovälineistä, jotka kaikki oletettavasti ovat turvallisia tulevalle perheenjäsenelle.
Kaiken kaikkiaan paketti on hyvin imetyspainotteinen. Pieni muovinen Medelan tuttipullo ja Ainun silikoniset tuttiosat oletettavasti kuuluvat yhteen. Puhdistuspyyhkeillä voi hinkata mitä haluaa ja niiden ainesosien incikin on positiivisesti kohtuullisen lyhyt. Silti jo eräs pääaineista on kyseenalaisella listalla: Propylene Glycol. Medelan voidenäyte sisältää onneksi vain lanoliinia ilman lisäaineita, vaikka näyte onkin melko onnettoman kokoinen pikkulärpäke. MAMin tutti mainostaa olevansa ainakin BPA-vapaa, joten se voidaan lukea positiiviseksi potkuksi paketille söpön sydänkuvion lisäksi.
Lasipulloista haaveilevana toivonmukaisena täysimettäjänä en mene takuuseen siitä, onko kaikelle paketissa olevalle käyttöä, mutta ehkä ainakin hajusteettomat puhdistuspyyhkeet tulee kulutettua kesän kuluessa. Ja jos tutit osoittautuvat tarpeellisiksi kapistuksiksi, saattaa tämä näytekappalekin päästä käyttöön(ellen löydä huolestuttavaa lisäinfoa tutissa käytetyistä muoveista ennen sitä). Plussaa myös kierrätettävissä olevasta pahvirasiasta, jossa kaikki imettämiseen liittyvät mainokset oheistuotteineen annettiin.
Liberon paketti
Libero lahjoo tulevia vanhempia vuolaasti runsaan kokoisilla näytteillä. Paketteja selaillessa menin jo sekaisin libressejen ja lego-tarrojen alkuperästä, mutta mielestäni myös ne kuuluivat pakettiin. Kassin avatessa vastaan lehahtaa ihastuttava muovin aromi, kuten myös tutkiessa hämmentävän kyseenalaisesti ommeltua vaunuensilelua. Voisi sanoa, että muovin haju menee päähän. Vaippoja paketissa on ruhtinaallisesti verrattuna aikaisempiin näytteisiin, huikeat 5+9 kipaletta. Toki tulevana kestovaippailijana nämä varmaan tulevat hätävara/reissukäyttöön. Sinänsä näppärää, kun ei tarvitse erikseen olla ostamassa vaippoja niillekään kerroille.
Kosteuspyyhepakettia tutkiessani löysin incistä ainakin yhden kyseenalaisen ainesosan: Phenoxyethanol. Googlettamalla löytyy nopeasti tietoa esimerksiki kyseisen aineen karsinogeeniyhteydestä ja yleisestä kyseenalaisuudesta, joka aineen ympärillä pyörii. Wikipedian tietojen mukaan kyseinen aine voi aiheuttaa ripulia ja pahoinvointia. Ei ehkä siis paras aine imeväisen pyyhkimiseen, varsinkin kun vauvat tunkevat suuhunsä oikeastaan kaiken, varsinkin sormensa joita tällaisilla pyyhkeillä usein pyyhitään. Taitaa siis olla tuotteita sarjassamme ehkä annan jollekin joka tätä uskaltaa käyttää. Sen verran iso muovikannellinen paketti nimittäin on, että roskiin heitettynä päätyisi helposti vain kaatopaikalle vaikeasti hajoavana jätteenä.
Paketista löytyy lisäksi Liberon vauvaöljy, joka sisältää vain kolmea ainesosaa: rypsiöljyä, tocopherolia(ilmeisesti jonkinasteista E-vitamiinia tms) ja sitruunahappoa. Toki en aivan ymmärrä, mihin vauvaöljyssä tarvitaan sitruunahappoa. Käsittääkseni öljyt kun toimivat mainiosti ihan sellaisenaankin, kuten raskausajan aikana käyttämäni manteliöljy.
Ja toki paketista löytyy myös kertakäyttöisiä liivinsuojia, näitä kuitenkin vain yksi pari. Itse olen aikeissa käyttää vain kestoliivinsuojia, joita äitini on lupautunut ompelemaan saumurillaan pul-kankaasta ja bambufroteesta. Mutta mistä sitä ikinä tietää, jos nuo vaikka tulisivat käyttöönkin. Ehkä ne sopivat paremmin pitsihepeneiden alle tai muuta vastaavaa.
Koko komeuden kruunaa toki klassikoksi muodostunut Libero-kerholaukku. Näitä näkee säännöllisesti myös erinäisillä kirpputoreilla ihmisten koittaessa päästä kasseista eroon. Vinkkinä Liberolle voisin antaa, että laukut voisi valmistaa vaikka luonnonmukaisemmista materiaaleista(niinkuin toki muutkin tuotteenne köh) tai edes käyttää monikansallisen yhtiön budjettia useampaan makuun sopivamman kassin luomiseen. Kirkuvan vihreä Libero-kassi kun tuntuu useimmiten päätyvän ennemminkin ongelmajätteeksi kuin todelliseen käyttöön, vaikka se sitä käyttävillä(joita olen aika harvoin nähnyt) toimiikin melko huomiota herättävänä mainoksena.
Pampersin paketti
Avatessani Pampersin pakettia, oloni oli hiukan koominen. Kyljessä onnitellaan uudesta perheenjäsenestä ja mainostetaan paketin sisältävän turvallisia tuotteita. Ensimmäisenä silmiini paketista kuitenkin pistää Head & Shouldersin matkakokoinen mainosputeli. Tämäkö nyt on vauvan päänahalle sopivaa? Oma kokemukseni kyseisestä tuotteesta ei ole erityisen hellävarainen, eikä vauvojen iholle muutenkaan suositella kummemin shampoota ensimmäisten elinvuosien aikana, saatika sitten markettishampoota kaikkine herkullisine hilseenhoitolisineen. En löytänyt paketista myöskään mainosta, jossa asiaa olisi selvennetty. Ehkä oletuksena toisaalta on, että raskaana olevilla naisilla tai vasta synnyttäneillä äideillä on hilsettä. Tai sitten vauvan läsnäolo saa edes jonkun perheenjäsenen pään hilseilemään. Itse hoidan hilseeni kuitenkin mieluummin muilla tuotteilla. Taas yksi tuote eteenpäin annettavien kassiin siis.
Paketista löytyy myös Oral-B:n hammastahnanäyte, joka ei taaskaan ole vauvoille suunnattu tuote. Toki putkilo on näppärän kokoinen sairaalaan menemistä varten, ja mukana tulee myös plakista kertova infolappunen, joka selventää hammastahnan sopivuutta erityisesti aikuisille jotka lasta hoitavat. Tässä suhteessa erehtymisen riski on olematon.
Suuren huomion paketissa vie Lindexin mainosnivaska tai lehtiö, miksi sitä nyt tarkemmin kutsuisikaan. Mukana tulee myös pari alennukseen oikeuttavaa etukuponkia ja lisäkylkiäisenä laatikon pohjalta löytyvät pikkuriikkiset luomupuuvillasukat. Ainakin siis jotakin varmasti käyttöön menevää(vaikka ne ovatkin raidalliset). Toki myös -30 % alennukseen kertaostoksesta oikeuttava kuponki voi tulla käyttöön, Lindexillä kun on melkoisen söpöjä tuotteita. Esimerkiksi uusi Tove-Muumi-mallisto on aikasen symppis.
Suuren huomion paketissa vie Lindexin mainosnivaska tai lehtiö, miksi sitä nyt tarkemmin kutsuisikaan. Mukana tulee myös pari alennukseen oikeuttavaa etukuponkia ja lisäkylkiäisenä laatikon pohjalta löytyvät pikkuriikkiset luomupuuvillasukat. Ainakin siis jotakin varmasti käyttöön menevää(vaikka ne ovatkin raidalliset). Toki myös -30 % alennukseen kertaostoksesta oikeuttava kuponki voi tulla käyttöön, Lindexillä kun on melkoisen söpöjä tuotteita. Esimerkiksi uusi Tove-Muumi-mallisto on aikasen symppis.
Mukana tuleva Fisher Pricen leijonalirpake on asteen verran hämmentävä. Toki vauvat ilahtuvat pienistä asioista, mutta silti kirjailtu littana leijonanelu ilman lisävirikkeitä on hyvin yksinkertainen. Toisaalta lelussa ei ole ainakaan irtoilevia muoviosia tai muuta häiritsevän huolestuttavaa.
Minulle ennestään tuntemattoman lääkefirma Mylanin nenätipat voivat myös osoittautua hyödyllisiksi matkan varrella, niissäkään kun ei ilmeisesti ole erityisemmin lisä- tai muita vaarallisia aineita.
Minulle ennestään tuntemattoman lääkefirma Mylanin nenätipat voivat myös osoittautua hyödyllisiksi matkan varrella, niissäkään kun ei ilmeisesti ole erityisemmin lisä- tai muita vaarallisia aineita.
Natusan on osallistunut pakettiin pienellä mainoskassillaan, joka sisältää parin liivinsuojia sekä vauvaöljyä ja kylpyainetta. Mineraaliöljyjen ollessa läsnä jo öljyssä taidan nämäkin tuotteet laittaa kiertoon rohkeammalle. Kyseiset öljyt kun siis ovat fossiiliperäisiä raakaöljyteollisuuden sivutuotteita, jotka vain käytännössä tukkivat huokoset ja saavat ihon riippuvaiseksi öljystä. Toki suhteellisen näppärän kokoinen kassi sekä liivinsuojat voivat päätyä myös omaan käyttööni.
Pampers itse muisti tulevaa perhettä kahden vaipan näytteellä.
Pampers itse muisti tulevaa perhettä kahden vaipan näytteellä.
Paketti kokonaisuudessaan annettin isona pahvilaatikkona, jonka saa myös vietyä näppärästi pahvinkeräykseen. Lisäksi pakettiin oli laitettu erinäisiä mainoksia, joten tämä sekalainen kimara on ilmiselvästi koottu kasaan halukkaiden mainostajien voimin pelkästään Pampersin oman edun ajamisen sijaan. Toki en jaksanut alkaa googlettelemaan jokaisen pakettiin osallistuneen firman omistajuussuhteita, hyvin mahdollista on että kaikki ovat peräisin samasta emoyhtiöstä kuten nykypäivänä on tapana.
Yhteenvetona voisin sanoa, että aika monta turhaketta neuvolastakin annetaan. Toki jokainen vanhempi tekee omat päätöksensä lapsillaan käytettävistä tuotteista, mutta neuvolan ollessa eräänlainen luottotaho monien vanhempien silmissä voidaan tällainen mainostaminen nähdä myös hyvin kyseenalaisena. Eri asia olisi, jos paketteja jaettaisiin liikkeissä tai messuilla, mutta näytteiden tullessa terveydenhuollon jakelemana mainonta on ehkä liiankin tehokasta. Varsinkin kun joukosta löytyy tuotteita, jotka voivat olla lapsille täysin sopimattomia. Toisaalta paketteja vain jaetaan eikä niitä erityisemmin ainakaan omalla kohdallani hehkutettu, vaan pikemminkin mainittiin tuotteiden olevan vain mainoksia.
Itselläni omaan käyttööni jäävät todennäköisimmin luomupuuvillasukat, suolanenätipat, hammastahna(vaikka luonnonmukaisempaan olen tämänkin tuotteen kohdalla siirtynyt), lanoliini-voidenäyte, libressen siteet jälkivuotoja ajatellen sekä toki matkojen tai muiden vastaavien tilanteiden varalta vaippanäytteet. Aion kokeilla myös liivinsuojia testimielessä, jos vaikka pitäisin vertailun näiden ja kestoliivinsuojien välillä. Tuttipullojen käyttöä en osaa varmaksi sanoa, mieluummin kun kuitenkin pakon edessä käyttäisin vain lasisia pulloja. Leluista Liberon antama haisi niin muoville, etten tohdi sitä lapselleni antaa, mutta Fisher Pricen littanasta lirpakkeesta en osaa vielä varmaksi sanoa.
Itselläni omaan käyttööni jäävät todennäköisimmin luomupuuvillasukat, suolanenätipat, hammastahna(vaikka luonnonmukaisempaan olen tämänkin tuotteen kohdalla siirtynyt), lanoliini-voidenäyte, libressen siteet jälkivuotoja ajatellen sekä toki matkojen tai muiden vastaavien tilanteiden varalta vaippanäytteet. Aion kokeilla myös liivinsuojia testimielessä, jos vaikka pitäisin vertailun näiden ja kestoliivinsuojien välillä. Tuttipullojen käyttöä en osaa varmaksi sanoa, mieluummin kun kuitenkin pakon edessä käyttäisin vain lasisia pulloja. Leluista Liberon antama haisi niin muoville, etten tohdi sitä lapselleni antaa, mutta Fisher Pricen littanasta lirpakkeesta en osaa vielä varmaksi sanoa.
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Laatikoita, laatikoita, laatikoita
Ei, en ole taas muuttamassa. Marraskuusta asti asuttamani kaksio sopii oikein hyvin minulle ja tulevalle Vaabelille. Eikä kukaan muukaan ole muuttamassa asuntoon.
Vaikka muuttolaatikoista on päässyt eroon, tuntuu että erinäiset projektit ja lapsen tuleminen tuovat asuntoon vähän väliä laatikoita, kuten myös erinäisiä pusseja ja kasseja. Koska muutin isompaan asuntoon, olen lähiaikoina tilannut postimyynnistä mattoja sekä viimeisimpänä myös makuuhuoneen valaisimen. Tämän lisäksi se-elämää-suurempi-äitiyspakkaus saapui viime viikolla, mitä nyt saapumisilmoitus tuli naapurin välikäden kautta postimiehen ollessa holtiton. Onnekseni naapuri kuitenkin kävi heittämässä lapun luukustani, ilman pakkausta jääminen olisi ollut melkoinen menetys.
Venytin pakkauksen tilaamista mahdollisimman pitkään uuden pakkauksen ilmestymisen toivossa. Määräajan kuluessa kuitenkin melkein umpeen ja Kelan ilmoitettua uudenpakkauden ilmestymisen viivästyvän myöhemmin kuin oletettua oli päätin lopulta tilata laatikon. Onnekseni äitini tuli käymään kaupungissa juuri sopivasti tämän(ja monen muun) laatikon saavuttua postiin, sillä reilun kilometrin mittaisen matkan kulkeminen mukavan kokoisen kahdeksan kilon laatikon kanssa olisi voinut olla asteen verran kyseenalaista nykyisessä tilassani.
Pakkaus oli mukavampi kuin osasin odottaa. Vaikka olenkin kolunnut sen sisältöä muista blogeista ja Kelan sivuilta ja tiesin mitä oli tulossa, ihastuin vaatteisiin ja tarvikkeisiinkin niitä nyplätessäni. Pidän nimittäin auringonkeltaisesta oranssista ja turkoosista, jota paketin vaatteissa on mukavana tehostevärinä. Harmaa jänishaalarikin oli paljon hellyyttävämpi luonnossa, tai sitten pääni on alkanut todella pehmetä samaan tahtiin kuin mahani on kasvanut. Erityiset suosikkini ovat ehkä kuitenkin pöllöhaalari ja siilimakuupussi, vaikka se ei sävy-sävyyn vaunujeni kanssa olekaan. Siilit ja pöllöt vaan ovat melkoisen suloisia printtejä vauvaa ajatellen(kuten toki myös myyrät, kirahvit, tiikerit, leijonat, norsut...).
Jotakin omalla kohdallani hyödytöntäkin pakkauksesta kuitenkin löytyi. Ja ne eivät olleet ne hämmentävät sammakkolakanat, jotka loppupeleissä koomisuudessaan voivat olla ihan hauskatkin vauvan sängyssä silloin tällöin harkitummin valittujen lakanoiden rinnalla. Yksi hyödyttömyys omalla kohdallani on nimittäin ainakin Liberon perusvoide. Olen siirtynyt käyttämään luonnonmukaista kosmetiikkaa, ja aion pysyä samassa linjassa myös lapseni kanssa. Vaikka voide sisältääkin rapsiöljyä(jonka mahtavia vaikutuksia iholle en ole erityisemmin kuullut mistään) olen päättänyt antaa sen eteenpäin halukkaammalle käyttäjälle. Inci-listan pituus ksantaanikumeineen riittää mielestäni syyksi.
Myöskään lorutoukka-kirja ei ollut mikään esteettisyyden ja mielenkiinnon herättämisen riemuvoitto, toisaalta mistä sen tietää mistä lapseni kiinnostuu. Vaikka ajattelin tasaraitaisen bodyn kuuluvan samaan sarjaan(olen suorastaan ärsyyntynyt pienten lasten raita-vaatteiden määrästä, välillä tuntuu ettei paljoa muuta olekaan saatavilla) on se myyränruskean ja oranssin yhdistelmänä ihan siedettävä kampe vaikka farkkupaidan alle. Mitään pahaa en näe siinä, jos ihmiset pitävät tasaraidasta, mutta itse olen lopen kyllästynyt kyseiseen kuosiin, syystä tai toisesta. Ja itsehän minä lapseni puen, joten tasaraita ei suurempia murheita minulle käytännössä aiheuta.
On hienoa että meillä Suomessa on saatavilla tällainen etu lapsensaaville perheille. Itsellänikin 95 prosenttia koko laatikosta tulee varmasti olemaan käytössä, joten muutama ohilyönti ei ole kovin vaarallinen tai mieltä sen erityisemmin pahoittava. Tämä varsinkin, kun tuotteissa on pääasiallisesti suosittu luomua ja kierrätyskuituja. Toivottavasti Kela tulee pitämään kiinni myös laatikon designista tai jatkossakin suosimaan esimerkiksi nuoria suunnittelijoita sen suunnittelussa, sillä paljon mukavampaa on katsella tuollaista mintun sävyistä puukuvioboxia nurkassa kuin perustylsää ruskeaa tai valkoista.
Vaikka muuttolaatikoista on päässyt eroon, tuntuu että erinäiset projektit ja lapsen tuleminen tuovat asuntoon vähän väliä laatikoita, kuten myös erinäisiä pusseja ja kasseja. Koska muutin isompaan asuntoon, olen lähiaikoina tilannut postimyynnistä mattoja sekä viimeisimpänä myös makuuhuoneen valaisimen. Tämän lisäksi se-elämää-suurempi-äitiyspakkaus saapui viime viikolla, mitä nyt saapumisilmoitus tuli naapurin välikäden kautta postimiehen ollessa holtiton. Onnekseni naapuri kuitenkin kävi heittämässä lapun luukustani, ilman pakkausta jääminen olisi ollut melkoinen menetys.
Venytin pakkauksen tilaamista mahdollisimman pitkään uuden pakkauksen ilmestymisen toivossa. Määräajan kuluessa kuitenkin melkein umpeen ja Kelan ilmoitettua uudenpakkauden ilmestymisen viivästyvän myöhemmin kuin oletettua oli päätin lopulta tilata laatikon. Onnekseni äitini tuli käymään kaupungissa juuri sopivasti tämän(ja monen muun) laatikon saavuttua postiin, sillä reilun kilometrin mittaisen matkan kulkeminen mukavan kokoisen kahdeksan kilon laatikon kanssa olisi voinut olla asteen verran kyseenalaista nykyisessä tilassani.
Pakkaus oli mukavampi kuin osasin odottaa. Vaikka olenkin kolunnut sen sisältöä muista blogeista ja Kelan sivuilta ja tiesin mitä oli tulossa, ihastuin vaatteisiin ja tarvikkeisiinkin niitä nyplätessäni. Pidän nimittäin auringonkeltaisesta oranssista ja turkoosista, jota paketin vaatteissa on mukavana tehostevärinä. Harmaa jänishaalarikin oli paljon hellyyttävämpi luonnossa, tai sitten pääni on alkanut todella pehmetä samaan tahtiin kuin mahani on kasvanut. Erityiset suosikkini ovat ehkä kuitenkin pöllöhaalari ja siilimakuupussi, vaikka se ei sävy-sävyyn vaunujeni kanssa olekaan. Siilit ja pöllöt vaan ovat melkoisen suloisia printtejä vauvaa ajatellen(kuten toki myös myyrät, kirahvit, tiikerit, leijonat, norsut...).
Jotakin omalla kohdallani hyödytöntäkin pakkauksesta kuitenkin löytyi. Ja ne eivät olleet ne hämmentävät sammakkolakanat, jotka loppupeleissä koomisuudessaan voivat olla ihan hauskatkin vauvan sängyssä silloin tällöin harkitummin valittujen lakanoiden rinnalla. Yksi hyödyttömyys omalla kohdallani on nimittäin ainakin Liberon perusvoide. Olen siirtynyt käyttämään luonnonmukaista kosmetiikkaa, ja aion pysyä samassa linjassa myös lapseni kanssa. Vaikka voide sisältääkin rapsiöljyä(jonka mahtavia vaikutuksia iholle en ole erityisemmin kuullut mistään) olen päättänyt antaa sen eteenpäin halukkaammalle käyttäjälle. Inci-listan pituus ksantaanikumeineen riittää mielestäni syyksi.
Myöskään lorutoukka-kirja ei ollut mikään esteettisyyden ja mielenkiinnon herättämisen riemuvoitto, toisaalta mistä sen tietää mistä lapseni kiinnostuu. Vaikka ajattelin tasaraitaisen bodyn kuuluvan samaan sarjaan(olen suorastaan ärsyyntynyt pienten lasten raita-vaatteiden määrästä, välillä tuntuu ettei paljoa muuta olekaan saatavilla) on se myyränruskean ja oranssin yhdistelmänä ihan siedettävä kampe vaikka farkkupaidan alle. Mitään pahaa en näe siinä, jos ihmiset pitävät tasaraidasta, mutta itse olen lopen kyllästynyt kyseiseen kuosiin, syystä tai toisesta. Ja itsehän minä lapseni puen, joten tasaraita ei suurempia murheita minulle käytännössä aiheuta.
On hienoa että meillä Suomessa on saatavilla tällainen etu lapsensaaville perheille. Itsellänikin 95 prosenttia koko laatikosta tulee varmasti olemaan käytössä, joten muutama ohilyönti ei ole kovin vaarallinen tai mieltä sen erityisemmin pahoittava. Tämä varsinkin, kun tuotteissa on pääasiallisesti suosittu luomua ja kierrätyskuituja. Toivottavasti Kela tulee pitämään kiinni myös laatikon designista tai jatkossakin suosimaan esimerkiksi nuoria suunnittelijoita sen suunnittelussa, sillä paljon mukavampaa on katsella tuollaista mintun sävyistä puukuvioboxia nurkassa kuin perustylsää ruskeaa tai valkoista.
maanantai 6. tammikuuta 2014
Vauvantarvikemania
Minustahan ei pitänyt tulla sitä vauvatarviketta halajavaa rohmua, joka keksii uusia välttämättömyyksiä jatkuvalla syötöllä ja täyttää asuntonsa erinäisillä lapselle tarkoitetuilla härpäkkeillä.
Mutta kuinkas sitten kävikään, kun alkuun on päästy. Kantovälineet olen saanut jo hankittua, kirpputorilta löysin Ergobabyn kantorepun viidellätoista eurolla, ja musta-punaisesta väristä huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen sen hankintaan. Vaikka käytännössä reppua voi toki käyttää vasta ensisyksynä, mutta onpa ainakin valmiina odottamassa mahdollisena arjen helpottajana. Lisäksi sain huudettua Tricot Slenin kantoliinan alle 30 eurolla huuto.netistä kesää ajatellen vaaleassa värissä, ja toivon välineen olevan maineensa veroinen.
Lastenvaunujen metsästys on käynnissä edelleen. Aloitin sen toden teolla käytännössä toissapäivänä, jolloin miehekkeen vanhemmat lupautuivat kustantamaan vaunut. Yhdet yksilöt menivät jo sivu suun, mutta muita vaunuja on onneksi vielä tiedossa. Hyvien käytettyjen Emmaljungien hankkiminen tuntuu kuitenkin olevan kirjaimellisesti kuin saaliin nappaamista, sillä ensimmäinen vaunuja katsomassa käyvä mitä todennäköisimmin ostaa vaunut omakseen. Mieluiten hankkisin vaalean sävyiset yhdistelmä-Emmaljungat, jotta pikkuisen ei tarvitsisi kesähelteellä matkustaa saunassa ulkoilemaan innostuessani tai parvekkeella makoillessa. Yksien yksilöiden myyjältä vastausta odotellen...
Vaatekasankin karttuessa ja turvakaukalonkin ollessa jo melkein omien vanhempieni hallussa(sain serkultani käytettynä, onneksi) netin ihmeellisestä maailmasta tuntuu löytyvän koko ajan lisää vauva-ajan välttämättömyyksiä. Pidin aluksi äitiyspakkauksen laatikkoa täysin riittävänä nukuttamisvälineenä. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Vauvat ilmeisesti tutkimusten mukaan nukahtavat paremmin heijaavassa liikkeessä. Tämä tarkoittaa siis kai käytännössä sitä, että häntä on heijattava sylissä tai saatavilla on hyvä olla heijaava sänky sikeitä unia varten. Heijaava liike auttaa myös koliikkiin, ja moni vanhempi on kuvannut tällaisen mahdollistavia sänkyjä 'pelastajiksi'. Lisäksi äitiyspakkauslaatikko on toki vain pahvilaatikko, vaikka sen kyljessä olisikin ihan kivoja sisustukseeni jollakin tasolla sopivia printtejä. Joten yllä näkyvä Uinua-ensikehto vaikutti melkoisen verrattomalta ja fiksulta ratkaisulta.
Kyseinen kehto pitäisi kuitenkin ripustaa kattoon. Opiskelija-asuntosäätiön sääntöjen mukaan tämä on viimeinen asia, jonka saisin olla tekemässä tai vaihtoehtoisesti joutuisin maksamaan koko katon maalaamisesta ja pakkeloinnista hamassa tulevaisuudessa olevan poismuuton yhteydessä. Koitin miettiä, jos kehdon voisi ripustaa vaikka vaaterekkiin tai telineeseen, mutta en välttämättä rohkenisi laittamaan lastani niin huteraan viritelmään.
Vaikka en keskustelupalstoille jaksa edelleenkään kirjoitella, törmäsin siellä monen mainitsevan vauvojen riippukehdon, Amazonasin Koalan. Googletettuani asiaa olen aivan myyty koko tuotteelle. Mahdollisena yksinhuoltajaäitinä keinu voisi todella olla se elämäni pelastaja, joka saa vauvan nukkumaan. Lisäksi suloinen pieni riippukeinu olisi äärimmäisen kivan näköinen, vaikka se olisikin käytössä vain sen muutaman kuukauden. Ehkä keinua voisi käyttää jatkossa pehmolelujen säilytykseen, tai sitten voisin vain myydä sen eteenpäin. Mutta minut onnistui joka tapauksessa valtaamaan todellinen pakko-saada-tuo-tunne, jollaista en osannut odottaa missään vaiheessa. Kaiken lisäksi sänky olisi helposti liikuteltavissa paikasta toiseen, joten vanhempieni luona maalla käyminen tai sängyn huoneesta toiseen siirtäminen ei olisi isokaan asia ja unet voisivat pysyä hyvinä paikasta riippumatta.
Ainoa ongelma hankinnan tekemisessä on oma budjettivajeeni. Minulla ei pahemmin tosiaan ole ylimääräistä, ja niillä ylimääräisillä olen hankkinut jo yhtä sun toista. Muiden tarvikkeiden alkaessa jo löytyä käytöstä, taidan vielä tarkkailla josko joku haluaisi olla sponsoroimassa pikkuiselle riippukehtoa. Tai sitten joudun tyytymään äitiyspakkauksen tuomaan iloon, joka sekin toki on ihan hyvä vaihtoehto.
Olemme jo äitini kanssa alustavasti suunnitelleet myös Baby-Showereitani. Sukulaisnaiset ovat luvanneet vastata tarjoiluista, eikä minun toivonmukaisesti tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä paikalle, ja toki siivota ja sisustaa asuntoni ennen valitsemaani päivää. Toivon myös mahdollisten lahjojen tuojien, joita en toki näe välttämättömäksi, tiedostavan haluni ostaa vauvalle vain ns. ekotarvikkeita, en haluaisi edelleenkään upottaa lasta muoviin ja lisäaineisiin. Jos joku vaikka toisi edes sen ilmeisesti jo kliseeksi muodostuneen kumikirahvin, jota vauvat tykkäävät pureskella. Ja ekokumitutteja. Ja toki minun pitäisi hankkia vielä hoitoalusta hoitopöydälle. Ja niin, tuon Koala-keinun...
Mutta kuinkas sitten kävikään, kun alkuun on päästy. Kantovälineet olen saanut jo hankittua, kirpputorilta löysin Ergobabyn kantorepun viidellätoista eurolla, ja musta-punaisesta väristä huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen sen hankintaan. Vaikka käytännössä reppua voi toki käyttää vasta ensisyksynä, mutta onpa ainakin valmiina odottamassa mahdollisena arjen helpottajana. Lisäksi sain huudettua Tricot Slenin kantoliinan alle 30 eurolla huuto.netistä kesää ajatellen vaaleassa värissä, ja toivon välineen olevan maineensa veroinen.
Lastenvaunujen metsästys on käynnissä edelleen. Aloitin sen toden teolla käytännössä toissapäivänä, jolloin miehekkeen vanhemmat lupautuivat kustantamaan vaunut. Yhdet yksilöt menivät jo sivu suun, mutta muita vaunuja on onneksi vielä tiedossa. Hyvien käytettyjen Emmaljungien hankkiminen tuntuu kuitenkin olevan kirjaimellisesti kuin saaliin nappaamista, sillä ensimmäinen vaunuja katsomassa käyvä mitä todennäköisimmin ostaa vaunut omakseen. Mieluiten hankkisin vaalean sävyiset yhdistelmä-Emmaljungat, jotta pikkuisen ei tarvitsisi kesähelteellä matkustaa saunassa ulkoilemaan innostuessani tai parvekkeella makoillessa. Yksien yksilöiden myyjältä vastausta odotellen...
Vaatekasankin karttuessa ja turvakaukalonkin ollessa jo melkein omien vanhempieni hallussa(sain serkultani käytettynä, onneksi) netin ihmeellisestä maailmasta tuntuu löytyvän koko ajan lisää vauva-ajan välttämättömyyksiä. Pidin aluksi äitiyspakkauksen laatikkoa täysin riittävänä nukuttamisvälineenä. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Vauvat ilmeisesti tutkimusten mukaan nukahtavat paremmin heijaavassa liikkeessä. Tämä tarkoittaa siis kai käytännössä sitä, että häntä on heijattava sylissä tai saatavilla on hyvä olla heijaava sänky sikeitä unia varten. Heijaava liike auttaa myös koliikkiin, ja moni vanhempi on kuvannut tällaisen mahdollistavia sänkyjä 'pelastajiksi'. Lisäksi äitiyspakkauslaatikko on toki vain pahvilaatikko, vaikka sen kyljessä olisikin ihan kivoja sisustukseeni jollakin tasolla sopivia printtejä. Joten yllä näkyvä Uinua-ensikehto vaikutti melkoisen verrattomalta ja fiksulta ratkaisulta.
Kyseinen kehto pitäisi kuitenkin ripustaa kattoon. Opiskelija-asuntosäätiön sääntöjen mukaan tämä on viimeinen asia, jonka saisin olla tekemässä tai vaihtoehtoisesti joutuisin maksamaan koko katon maalaamisesta ja pakkeloinnista hamassa tulevaisuudessa olevan poismuuton yhteydessä. Koitin miettiä, jos kehdon voisi ripustaa vaikka vaaterekkiin tai telineeseen, mutta en välttämättä rohkenisi laittamaan lastani niin huteraan viritelmään.
Vaikka en keskustelupalstoille jaksa edelleenkään kirjoitella, törmäsin siellä monen mainitsevan vauvojen riippukehdon, Amazonasin Koalan. Googletettuani asiaa olen aivan myyty koko tuotteelle. Mahdollisena yksinhuoltajaäitinä keinu voisi todella olla se elämäni pelastaja, joka saa vauvan nukkumaan. Lisäksi suloinen pieni riippukeinu olisi äärimmäisen kivan näköinen, vaikka se olisikin käytössä vain sen muutaman kuukauden. Ehkä keinua voisi käyttää jatkossa pehmolelujen säilytykseen, tai sitten voisin vain myydä sen eteenpäin. Mutta minut onnistui joka tapauksessa valtaamaan todellinen pakko-saada-tuo-tunne, jollaista en osannut odottaa missään vaiheessa. Kaiken lisäksi sänky olisi helposti liikuteltavissa paikasta toiseen, joten vanhempieni luona maalla käyminen tai sängyn huoneesta toiseen siirtäminen ei olisi isokaan asia ja unet voisivat pysyä hyvinä paikasta riippumatta.
Ainoa ongelma hankinnan tekemisessä on oma budjettivajeeni. Minulla ei pahemmin tosiaan ole ylimääräistä, ja niillä ylimääräisillä olen hankkinut jo yhtä sun toista. Muiden tarvikkeiden alkaessa jo löytyä käytöstä, taidan vielä tarkkailla josko joku haluaisi olla sponsoroimassa pikkuiselle riippukehtoa. Tai sitten joudun tyytymään äitiyspakkauksen tuomaan iloon, joka sekin toki on ihan hyvä vaihtoehto.
Olemme jo äitini kanssa alustavasti suunnitelleet myös Baby-Showereitani. Sukulaisnaiset ovat luvanneet vastata tarjoiluista, eikä minun toivonmukaisesti tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä paikalle, ja toki siivota ja sisustaa asuntoni ennen valitsemaani päivää. Toivon myös mahdollisten lahjojen tuojien, joita en toki näe välttämättömäksi, tiedostavan haluni ostaa vauvalle vain ns. ekotarvikkeita, en haluaisi edelleenkään upottaa lasta muoviin ja lisäaineisiin. Jos joku vaikka toisi edes sen ilmeisesti jo kliseeksi muodostuneen kumikirahvin, jota vauvat tykkäävät pureskella. Ja ekokumitutteja. Ja toki minun pitäisi hankkia vielä hoitoalusta hoitopöydälle. Ja niin, tuon Koala-keinun...
perjantai 29. marraskuuta 2013
Ensimmäiset hankinnat
Kuukausien kuluessa ja jäljellä olevan ajan vähentyessä moni tuleva äiti alkaa tehdä hankintoja. Toiset tekevät niitä jo alkuraskaudesta alkaen ja toiset vasta viimemetreillä.
Itse olen päässyt nyt siihen pisteeseen, jossa olen antanut itselleni luvan ostaa pikkuhiljaa ensimmäisiä vauvalle tarkoitettuja tarvikkeita. Tähän mennessä kaikki hankinnat ovat keskittyneet lähinnä vaatepuolelle, joista itse hankkimiani on jopa kolme. Vauvat ovat siitä ihmeellisiä asioita, että ne saavat lähellä ja kaukanakin olevat ihmiset innostumaan vaate- ja tavarahankinnoista. Muutamat pienen ajan sisällä lapsia saaneet vanhat kaverini ovat luvanneet lähettää 'joululahjapaketteina' pieneksi käyneitä kestovaippoja ja ylimääräisiä vaatteita. Myös kaverini kaveri Brasiliasta on ilmaissut halunsa ostaa vauvanvaatteita ja lähettää niitä kaverini kautta minulle ja tulevalle perheenjäsenelle. Äitini on kutonut jo monta suloista pienokaisen koolle sopivaa vaatetta, joita olen ilolla alkanut myös hypistellä. Tämä lienee luonnollista, sillä kyseessä on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa.
Olenkin pikkuhiljaa alkanut tulla siihen tulokseen, etten taida suuremmin hötkyillä varsinkaan vaatehankintojen suhteen. Niin moni tuntuu olevan innoissaan esikoisestamme, että liikojen vaatevarastojen kasaamisen välttämiseksi on paras odottaa ainakin ensi vuoteen. Silloin luvassa on myös suurempien hankintojen, kuten lastenvaunujen ja sängyn oheistuotteiden, hankkiminen. Toisinsanoen kodista ja elämästä on pakko tehdä vauva-valmis maaliskuuhun mennessä. Kaiken kukkuraksi kaiken tämän rahoittamisesta ei ole edelleenkään tarkempaa tietoa, lähinnä toivon joulun tuovan isoisältäni perhebonuksella varatun kirjekuoren entisen sinkkusumman sijaan. Jos näin ei käy, taidamme tyytyä ilolla siihen mitä sukulaisilta ja ystäviltä on saatavissa. Ja kyllä sekin todellisuudessa tulee varmasti riittämään, paremmin kuin hyvin.
Opintoni ovat mahdollistaneet myös tarvikkeiden valmistamisen itse opintojen puitteissa. Käsityön kurssilla olen suunnitellut ja valmistanut naperolle jo leluja ja puuha-alustaa. Toivon muutenkin välttyväni vauvatarvikkeisiin hukkumiselta ja kammoksun teollisten lelujen mukanaan tuomia myrkkyjä. Itse tehdyt lelut ovat tuntuneet mainiolta ja erilaiselta vaihtoehdolta. Vielä kun se tuleva jälkikasvukin niistä pitäisi yhtä paljon kuin minä niitä väkerrellessäni.
Itse olen päässyt nyt siihen pisteeseen, jossa olen antanut itselleni luvan ostaa pikkuhiljaa ensimmäisiä vauvalle tarkoitettuja tarvikkeita. Tähän mennessä kaikki hankinnat ovat keskittyneet lähinnä vaatepuolelle, joista itse hankkimiani on jopa kolme. Vauvat ovat siitä ihmeellisiä asioita, että ne saavat lähellä ja kaukanakin olevat ihmiset innostumaan vaate- ja tavarahankinnoista. Muutamat pienen ajan sisällä lapsia saaneet vanhat kaverini ovat luvanneet lähettää 'joululahjapaketteina' pieneksi käyneitä kestovaippoja ja ylimääräisiä vaatteita. Myös kaverini kaveri Brasiliasta on ilmaissut halunsa ostaa vauvanvaatteita ja lähettää niitä kaverini kautta minulle ja tulevalle perheenjäsenelle. Äitini on kutonut jo monta suloista pienokaisen koolle sopivaa vaatetta, joita olen ilolla alkanut myös hypistellä. Tämä lienee luonnollista, sillä kyseessä on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa.
| Tottakai räppiäidin lapselleen ensimmäiseksi hankitun vaatteen tuli olla katu-uskottava |
Olenkin pikkuhiljaa alkanut tulla siihen tulokseen, etten taida suuremmin hötkyillä varsinkaan vaatehankintojen suhteen. Niin moni tuntuu olevan innoissaan esikoisestamme, että liikojen vaatevarastojen kasaamisen välttämiseksi on paras odottaa ainakin ensi vuoteen. Silloin luvassa on myös suurempien hankintojen, kuten lastenvaunujen ja sängyn oheistuotteiden, hankkiminen. Toisinsanoen kodista ja elämästä on pakko tehdä vauva-valmis maaliskuuhun mennessä. Kaiken kukkuraksi kaiken tämän rahoittamisesta ei ole edelleenkään tarkempaa tietoa, lähinnä toivon joulun tuovan isoisältäni perhebonuksella varatun kirjekuoren entisen sinkkusumman sijaan. Jos näin ei käy, taidamme tyytyä ilolla siihen mitä sukulaisilta ja ystäviltä on saatavissa. Ja kyllä sekin todellisuudessa tulee varmasti riittämään, paremmin kuin hyvin.
Opintoni ovat mahdollistaneet myös tarvikkeiden valmistamisen itse opintojen puitteissa. Käsityön kurssilla olen suunnitellut ja valmistanut naperolle jo leluja ja puuha-alustaa. Toivon muutenkin välttyväni vauvatarvikkeisiin hukkumiselta ja kammoksun teollisten lelujen mukanaan tuomia myrkkyjä. Itse tehdyt lelut ovat tuntuneet mainiolta ja erilaiselta vaihtoehdolta. Vielä kun se tuleva jälkikasvukin niistä pitäisi yhtä paljon kuin minä niitä väkerrellessäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

