Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskausvaivat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskausvaivat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Raskausajan pelastajat

Nyt kun raskaana olemista on jäljellä enää pari viikkoa, uskallan jo mainostaa joitakin tuotteita erään sorttisina raskausajan pelastajina.


Manteliöljy

Aloin käyttää luomumanteliöljyä jo alkuraskaudesta mahan raskausarpien ehkäisemiseen. Teini-iän venymäjäljet näkyvät nimittäin edelleen, joten toivoin pääseväni vähemmällä ehkäisemällä arpien syntymistä jo hyvissä ajoin. Käyttö ei ollut käytännössä päivittäistä, mutta rasvasin mahaani noin viikolta 10 eteenpäin ainakin kahtena iltana viikossa nukkumaan mennessäni. Mahan voitelu oli myös miehekkeelle mieleinen homma, jolloin hän pääsi yhteyteen syntymättömän lapsemme kanssa ja sai tuntea mahan kasvamisen päivä päivältä.

Manteliöljy on miellyttävän hajuinen ja nopeasti imeytyvä öljy verrattuna muihin käyttämiini öljyihin. Kevyt yöpaidan tahriintuminen ei mielestäni haittaa, mutta öljy imeytyy pääasiallisesti hyvin nopeasti hieromisen yhteydessä. Loppuraskaudesta vatsan nahkan kiristyessä olen käyttänyt öljyä runsaammin, joten imeytyminen on vaatinut hiukan enemmän aikaa. Öljy on myös edullinen (noin 7 euroa pullo) ja yksi pullollinen riitti hyvin jouluun asti, vaikka aloitin käyttämisen jo loppukesästä. Nyt loppuraskaudesta pullon sisältö on toki huvennut huomattavasti nopeammin hölvätessäni sitä enemmän ja päivittäin.

Tuloksena öljyn käytöstä on nätisti venynyt maha, johon on tullut vain kolme alle kolmen sentin mittaista punaista juovaa navan lähiseudulle. Geeniperimälläni ja teini-iän arpeutumisen perusteella mahani pitäisi muistuttaa tällä hetkellä enemmän tiikeriä kuin sievää palloa, mutta öljy on ilmiselvästi vaikuttanut venymiseen huomattavasti. Eron on huomannut myös navan seudun ja mahan nahkan kiristämisen helpotettua öljyämisen jälkeen. En siis voi muuta kuin suositella tätä yksinkertaista ja edullista keinoa säästää itsensä turhalta kiristämiseltä ja juovittumiselta, eikä kemikaalien kertymisestä elimistöön tarvitse huolehtia tuotteen ollessa pelkkää manteliöljyä.

Käytössäni oli Aqua Oleumin kylmäpuristettu manteliöljy. Tuotteen tulisi sopia myös vauvan hoitoöljyksi kuin myös atoopikoille, joten mitä todennäköisimmin öljy tulee olemaan kosmetiikkavarustukseni vakiovaruste tästä eteenpäin. Öljy ei tuoksu pahalle tai voimakkaalle, joten se sopii myös hajuherkille.


Neitsytkookosöljy

Kärsin jo melko varhaisesta vaiheesta alkaen limakalvojen kuivuudesta. Valkuainen lisääntyi myös virtsassa ja jouduin kiikuttamaan näytteen laboratorioon jokaisen neuvolassa käymisen jälkeen toisen kolmanneksen aikana. Lopulta tila äityi hiivatulehdukseksi, joka lähti kyllä paikallishoidolla mutta jätti jälkeensä kuivat limakalvot jotka eivät pitäneet pahemmin edes maitohappobakteereista.

Googletettuani aikani löysin jostakin maininnan kookosöljyn hiivaa tuhoavista ominaisuuksista. Koska kaapissani oli jo valmiiksi luomuneitsytkookosöljypurkki, päätin kokeilla sitä sekä paikallishoitona suoraan limakalvoille että sisäisesti pirtelön seassa. Virtsanäytteeni ovat pysyneet tästä eteenpäin normaaleina ja limakalvonikin tuntuvat nykyisin hyvin normaaleilta. Voisinkin sanoa kookosöljyä suoranaiseksi elämäni pelastajaksi, sillä olo oli ennen tuotteen käyttöönottoa hyvinkin tukala. Toki öljyä tulee käyttää lähes päivittäin(laitan itse yleensä ennen nukkumaanmenoa), mutta sen suoma helpotus ja samalla lääkekuureilta ja kuivumiselta välttyminen ovat sen arvoisia. Myös terveydenhoitajani neuvolassa kiinnostui asiasta ja kirjoitti asian ylös perehtyäkseen siihen enemmän. Toki boonuksena alapää haisee aina kookokselle, mutta haju on suhteellisen neutraali ja hiivalääkkeitä ja epämääräisiä vuotoja huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto.

Käytössäni on ollut CocoVin kylmäpuristettu kookosöljy, jota on nykyisin saatavilla lähes kaikista isoista marketeista luontaistuotekauppojen lisäksi. Riippuen tölkin koosta hintaa tuotteelle kertyy noin 10-20 euroa ja hiivankarkoitustarkoitukseen käytettäessä pienempikin purkki riittää vaikka koko raskauden ajaksi ja sen ylikin. Päivittäisannos kokemuksen perusteella kun on noin 1/3 teelusikkaa. Toki kookosöljy on tunnetusti melkoinen jokapaikan tuote, jolle löytyy jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia ja lisäksi sisäisesti käytettäessä sitä kuluu hiukan enemmän. Kookosöljyn lisäksi olen toki syönyt myös maitohappobakteereja, mutta yksinään ne eivät tunnu pystyvän pitämään limakalvojen tasapainoa yllä.


Tyyny mahan tukena

Ennen joulua viikkojen ylitettyä noin 26 viikon rajan aloin tuntea kyljelläni nukkuessa vetävää kipua kattoa kohden olevalla puolella. Minun oli pakko herätä ja kävellä ympäri asuntoa helpottaakseni kipua, joka paheni aina palattuani nukkumaan kylkiasentoon. Lopulta tajusin laittaa tyynyn mahani tueksi ja kipuilu jäi siihen. Maha kasvoi, mutta sain nukkua rauhalliset yöunet ilman kipua ja kiskontaa. Voisikin sanoa, että mahan tukikiilana toimiva tyyny pelasti opiskeluni ja oloni ja taitaa pelastaa edelleen. Pikkujuttu, mutta kiskonta oli osittain jopa huolestuttavan kipeää ja sen helpotuttua pelkällä tyynyn asettelulla mahaa tukemaan oli melkoinen ilon aihe. Kyseessä olivat siis ilmeisesti venyvät vatsapeitteet tai muut vastaavat, jotka eivät pitäneet kasvavan lapsen aiheuttamasta painosta.



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

34. viikon lopussa

Aika tuntuu menevän omalla painollaan. Samalla hitaasti ja varmasti, mutta samalla äärimmäisen nopeasti. Laskettuun aikaan on enää reilu kuukausi, ja se tuntuu omalla tavallaan hämmentävältä.

Olen pesäytynyt viimeiset kolmisen kuukautta itsekseni. Kaksion nurkissa lojuu yhtä sun toista tulevaan perheenlisäykseen viittaavaa, vaikka vauvanvarusteet eivät olekaan vieneet kaikkea tilaa. Vaunujen, turvakaukalon ja jättimäisen Nalle Puh-pehmolelun seasta löydän onneksi vielä itsenikin ja kaiken omaisuuteni joka ei liity tulevaan perheenlisäykseen.

9 kuukautta on suhteellisen pitkä aika. Vielä pari kuukautta sitten äitiys tuntui etäiseltä ja jännittävältä ajatukselta luonnollisuuden lisäksi, nyt tunne on muuttunut pikkuhiljaa entistä enemmän itsestään selväksi. Huomaan äitiyden heräävän myös esimerkiksi ostoksilla, sillä kiinnitän huomiota erilaisiin tuotteisiin niiden lapsenomaisuuden ja kiinnostavien värien perusteella ikiaikaisen ajattomuuden ja harmonian sijaan.

On jännittävää ajatella, että kahden kuukauden kuluttua minä todellakin olen äiti. Tietyllä tapaa olen sitä jo nyt, sillä kohdussani kasvava elämä on jo pituudeltaan lopullista luokkaansa jos internetin tarjoamaan tietoon on uskominen. Hän tuntuu olevan myös aikaisempaa huomattavasti aktiivisempi, liikkuvan melkein vuorokaudenajasta riippumatta ja ilmoittavan olemisestaan entistä selkeämmin potkuin. Myös tunteellinen puoleni on vatsaa kohtaan hoivaava ja suojeleva ja odotan innolla pääseväni näkemään millainen otus on saanut alkunsa minusta ja mielitietystäni.

Toki synnytyksen läheisyys tuo myös mukanaan erilaisia mietintöjä, erityisesti liittyen synnytykseen. En halua tehdä liian tarkkaa suunnitelmaa, mutta ajatukseni päästä synnyttämään pienempään sairaalaan on vahvistunut, varsinkin jos synnytys joudutaan käynnistämään kuten äitini tapauksessa. Lääkinnällinen käynnistäminen on usein kivuliasta ja pitkään kestävää, ja toivon uusien luonnollisempien kehitettyjen keinojen mahdollistavan siltä välttymisen. Usein yliopistollisten sairaaloiden kiire ja aikataulutus kuitenkin rajoittavat synnyttämismahdollisuuksia, joten pienempään sairaalaan pääseminen voisi antaa mahdollisuuden luonnollisempaan rytmiin. Kyseisessä pienemmässä sairaalassa on perehdytty erityisesti luonnollisiin menetelmiin ja annetaan myös mahdollisuus synnyttää veteen, joka kuulostaa paremmalta kuin hyvältä.

Olen kuitenkin valmistautunut henkisesti myös mahdolliseen yliopistollisessa sairaalassa synnyttämiseen. Isäni puolella korkea verenpaine on johtanut aivoverenvuotoon synnytyksen yhteydessä, joten vointiani on tärkeää tarkkailla huolellisesti ennen ja jälkeen synnytyksen. Toisaalta verenpaineeni on ainakin tähän asti ollut ihannelukemissa, joten ainakaan vielä aihetta suurempaan huoleen ei ole ollut. Kehon tiet ovat kuitenkin toisinaan tuntemattomat, joten koitan suhtautua kaikkeen tulevaan rauhallisesti ja luottavaisin mielin.

Onnekseni olen saanut jo kyyditys- ja synnytysseuratarjouksia useammalta taholta. Halutessani pääsen siis mahdollisesti jopa vaihtamaan seuralaistani lennossa. Vaikka pyörinkin mahan kanssa kotonani pääasiallisesti kahdestaan, en ehdi potea suurtakaan yksinäisyyttä auttavien käsien ollessa puhelinsoiton päässä. Aivan kuin en odottaisi lasta yksin, vaikka lapsen isä jatkaa edelleen puhelimen kiinni pitämistä ja erillään olemista.

Tulevia sairaala- ja neuvolakäyntejä odotan etenkin sen suhteen, että pääsisin kuulemaan missä asennossa vauva mahtaa olla. Vaikka sanotaan, että vauvan asennon voi tuntea vatsan läpi en osaa jotenkin itse määritellä varmasti kaverin pään sijaintia selkeistä liiketuntemuksista huolimatta. Illalla nukkumaan mennessäni toinen vatsan puolikas voi olla enemmän kohollaan kuin toinen, mutta jonkun ajan kuluttua liike voi tuntua toiselta puolelta vatsaa. Nyt liike tuntuu vuorotellen molemminpuolin, joka toisaalta voisi viitata siihen että jalat sojottaisivat lupaavasti taivasta kohti. Mene ja tiedä sanon minä, mutta varmemman ja asiantuntevamman arvion jälkeen pyrin kyllä telepaattisesti ohjaamaan vauvaa oikeampaan asentoon tarpeen mukaan. Hyvässä lykyssä vauva toki on jo pää maata kohti ja asettuu asemiin entistä paremmin tulevan kuuden viikon kuluessa.

Raskausvaivoistani voisin mainita sen verran, että jollakin tasolla odotettavissa ollut selkäkipu on lopultakin alkanut. Olen kärsinyt ilmeisesti yliliikkuvasta selästä jo ennen raskautta, joten selkäkipujen ilmeneminen vasta nyt on ollut eräänlainen helpotuskin. Toisaalta se on ollut myös ihme, sillä olen ollut hyvin laiska vetreyttämään selkääni erilaisin lihaskuntoliikkein ja suunnittelemani joogakin on jäänyt hyvin vähäisiin kertoihin. Selän nyt ilmoitettua itsestään olisi ehkä oikea aika vetää joogamatto pussista ja ottaa harjoitus osaksi elämää edes pari kertaa viikossa. Myös selkälihasliikkeiden kevyt tekeminen voisi auttaa asiaan. Olisi kuitenkin mukavaa kyetä tavoittelemaani luonnolliseen synnytykseen kipuilun ja makaamisen sijaan, varsinkin jos se johtuisi vain omasta laiskuudestani ja selkäni laiminlyönnistä.

Opiskelu on alkanut tuntua tietyllä tasolla astetta raskaammalta. Kirjallisia ja muita tehtäviä on vielä paljon tekemättä ennen todellista äitiyslomalle jäämistä. Haluan saada suurimman osan tämänvuotisista opinnoistani tehtyä, jotta voisin jatkaa opiskelua juohevasti oman ryhmäni mukana myös tulevana syksynä. Toisaalta lapseni saattaa rajoittaa osallistumistani, riippuen täysin hänen temperamentistaan ja muusta olemuksestaan, mutta ainakin opintojen suorilta jatkamiseen olisi olemassa mahdollisuus jos saan melkein kaikki tämän vuoden kurssit suoritettua jo nyt. Jätin jo yhden kirjallisen perusopintokurssin väliin väsymykseni takia, mutta pyrin tekemään loput kaavailemani opinnot ennen maaliskuun alkua. Tuleva viikonloppu taitaakin mennä ainakin puolittain kirjojen ja kirjoittamisen lomassa, vaikka levätäkin pitää toki muistaa. Ilman riittäviä yöunia en jaksaisi kuitenkaan. Huomenna olisi luvassa salipalloilun ensimmäinen tunti, josta ajattelin urhoollisesti selvitä, jos en muuten niin palloillen salin reunalla tehden muistiinpanoja.


lauantai 18. tammikuuta 2014

Halut(tomuus)

Jotkut naiset kokevat seksin olevan parempaa raskausaikana. Paikat herkistyvät, mieli on rennompi ja muutenkin voi kokea olevansa tietyllä tavalla enemmän sinut itsensä kanssa. Itselläni tämä toimi ensimmäiset kuukaudet, mutta siitä eteenpäin paikat ovat olleet pikemminkin yliherkät. Jopa niin herkät, että en kykene hyväilemään itseäni limakalvojen ärsyyntyessä koskemisesta.

Poikaystäväni vetäydyttyä etäälle seksi on paikoitellen käynyt mielessä. Silti se on tuntunut prioriteettijärjestyksessä siirtyneen hyvinkin taka-alalle. Tuntuu jopa koomiselta katsoa Sinkkuelämää-jaksoja, joissa seksi on suurimpia elämän osa-alueita. Seksin saaminen ei tunnu ajankohtaiselta saatika sitten siitä erityisemmin nauttiminen. Ennemmin haluaisin vain kääriytyä lämpimään kainaloon nukkumaan.

Sinänsä tietynlainen haluttomuus verrattuna raskautta edeltäneeseen aikaan tuntuu hämmentävältä. Jo kuukauden ilman oleminen sai aikaan tikitystä päässä. Nyt kolme kuukautta ei oikein tunnu missään, vaikka mielitietyn läheisyys olisi enemmän kuin toivottua. Toisaalta on kuitenkin loogista, että halut taantuvat raskausaikana. Eihän seksin harrastamisella olisi suurtakaan biologista tarkoitusperää lapsen ollessa jo kasvamassa kohdussani. Tietyllä tavalla tila on kuitenkin turhauttava, mutta tilanteen toki ollessa se mitä se nyt on voi olla parempikin, että en koe erityisemmin tarvitsevani ruumiillisia iloja päivieni piristykseksi. Sen sijaan silittelen vain mahaani, myhäilen ja nautin elämän muista pienistä asioista.

Ylipäätään seksin harrastaminen tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen etäiseltä ajatukselta. Ennen elämän ollessa keskittynyt juuri kumppanin etsintään ja sopivuuden testaamiseen en olisi voinut kuvitella olevani nykyisessä mielentilassa. Hekumallisten päiväunien sijaan haaveilen vauvatarvikkeista ja riippukehdoista. Sopivien vaunujen löytäminen ja hankkiminen sai mieleni hyppimään riemusta useaksi viikoksi. Toki hyvällä ruualla on myös oma osansa päivähaaveissani, kuin myös kumppanini ilmestymisellä kotiovelleni anteeksipyytävänä ja omana itsenään.

Elämän heitellessä prioriteetit tuntuvat menevän aivan uuteen järjestykseen. Mutta silti voi viihdyttää itseään Sinkkuelämällä ja Puhelintytön salaisilla päiväkirjoilla, vaikka ne koomisilta saattavat tällä hetkellä tuntuakin.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Puolivälipyykkiä

Kestää yhdeksän kuukautta, että lapsi kehittyy kahden ihmisen sukusoluista oikeaksi, eläväksi olennoksi joka on valmis syntymään maailmaan. Nyt jo tämän ajan puolivälin ollessa takana on tämä aika tuntunut tähän mennessä jo jonkunmoiselta matkalta. Ei, en ole vielä hurahtanut vaatekauppojen tarjoamiin mahdollisuuksiin vauva-osastolla, vaikka olen niitä ennenkuulumattomalla innokkuudella kierrellytkin. Tietyt asiat ovat kuitenkin jääneet vähemmälle ja jotakin uutta on tullut tilalle, vaikka se ei aina omien toiveiden mukaista ole ollutkaan.

Öissä juokseminen on jäänyt oikeastaan lähes olemattomiin. Ennen kävin ulkona ystävieni kanssa melkein joka viikonloppu. Nykyisin en oikein jaksa edes harkita menemistä ulos perjantaina, sillä olen aamuherätyksen jälkeen liian väsynyt olemaan hereillä neljään. Viimeistään yhden aikaan silmäluomeni eivät enää yksinkertaisesti pysy auki. Samantyyppinen rytminmuutos on tullut myös aamuihini. Poikkeuksetta silmäni rävähtävät auki yhdeksän maissa, olin sitten nukkunut tarpeeksi tai en. Välillä anon kehoani nukahtamaan vielä, mutta pääsen korkeintaan seesteiseen horrostilaan. Toki vakituisella parisuhteella on ollut osansa asiaan ja kotona oleminen on tuntunut mainiolta monina iltoina. Toisaalta tämä viikonloppu itsekseen ollessani osoitti, että yksinkään uusi unirytmini ei ole sen kummoisempi.

Mitä vakituiseen parisuhteeseen lisäksi tulee, ei libidoni enää valitettavasti ole entisellään. Limakalvot eivät kestä suurta rasitusta eikä ajatteluni pyöri enää itse asian ympärillä kovinkaan paljoa. Tilalle on tullut vauvaintoilua ja mahafiilistelyä. Lisäksi kyseinen ominaisuus on tarttunut ilmeisesti toiseenkin osapuoleen, sillä mieskin tykkää pääasiassa silitellä mahaa ja pesäytyä. Tästä voimme päätellä jotakin naisen hormonitoiminnan voimakkuudesta. Limakalvojen toimintaan koitan nyt vaikuttaa mustaherukansiemenöljyllä ja maitohappobakteereilla. Innolla tuloksia odotellen...

Kävelemisestä on tullut ajoittain tuskien taival. Vaikka tätä taapertamista nykyisin muistuttavaa liikuntamuotoa suositellaankin raskaana oleville naisille, on omalla kohdallani käveleminen aiheuttanut kipuilua ja ilmeisesti harjoitussupistuksia jo suhteellisen varhaisesta vaiheesta alkaen. Tanssiminenkaan ei tunnu mahassa niin pahalta kuin kilometrin mittainen kävelymatka. Pahimmillaan kipuilu on aamuisin kouluun lähtiessä, ja se alkaa yleensä asteltuani asunnoltani noin 50 metriä ulkoilmassa. Ilmeisesti tuleva jälkikasvumme ei pidä lenkkeilystä, liekkö siis äitiinsä tullut. Kivun lievittämiseksi joudun kulkemaan pääasiassa kuin etana konsanaan tai vaihtoehtoisesti pysähtymään ajoittain täysin. Lyhyisiinkin matkoihin saakin varata vähintään kaksinkertaisen ajan entiseen verrattuna.

Mielialojen looginen hallitseminen on usein lähes mahdotonta. Viime viikon vikisin lähes kokonaan, samoin meinasi käydä sitä edeltävällä viikolla muuton ja sen myötä tulleen stressin mukana. Kyyneleet tuntuvat olevan herkemmässä, oli sitten kyse romanttisesta elokuvasta tai pienestä pettymyksestä. Ja tämä erityisesti miehekkeen ollessa kuuloetäisyydellä. Ilmankos taisi kyseinen herra kaivata omaa aikaa viime viikolla. Josta toki seurasi, mitäs muutakaan kuin, lisää vikinää ja vollotusta. En ihmettele yhtään parisuhdeongelmista kärsivien määrää raskausaikana. Ehkä kyseessä onkin jonkinlainen testi, joka varmistaa onko miehestä todella jälkikasvunsa huolehtijaksi ja katsomaan hermoheikon naisen perään tulevaisuudessakin.

Monet puhuvat raskauden aikaisista käsittämättömistä ruoka-ainehimoista. Itselläni nämä ovat olleet niinkin kamalia kuin esimerkiksi salaatti ja raejuusto. Lisäksi rahka kuului suosikkeihini jokunen viikko sitten. Tällä hetkellä eniten puoleensa vetäviä ovat erinäiset hedelmät ja appelsiinimehu. Olenkin vitsaillut kasvattavani mahassani jonkun sortin dieetti-intoilijaa tai urheilijaa, sillä himoitsemani ruuat eivät tule kovinkaan usein esille samassa tilassa olevien naisten himo-keskusteluissa. Lisäksi lakritsi vetää minua puoleensa ajoittain, mutta luettuani tutkimuksesta jonka mukaan se tyhmentää mahassa kasvavaa otusta olen (pääosin) päättänyt jättää kyseisen herkun väliin. Joinakin päivinä olen mennyt kauppaan himoamatta yhtään mitään, jolloin saatan pyöriä hyllyjen välissä tietämättömänä pitkänkin tovin. Ainoa huono puoli tässä on hyörintää seuraava yllättävä nälkä, josta tietenkin seuraa mitäs muutakaan kuin vikinää ja kitinää. Ruoka-ajoista saakin olla huolehtimassa kuin kasvattaisi lasta jo nyt, mutta entisen äitin huolehtimisen sijasta saakin itse olla pikkuhiljaa se äiti joka tätä äitiäkin on ruokkimassa.

Raskaana olevan naisen keho koetaan usein pyhäksi ja mystiseksikin. Omaan pyhättööni olen kieltämättä hyvin mieltynyt. Tunnen olevani entistä enemmän sinut kroppani kanssa, ja seurailen sen muuttumista vähintään yhtä suurella ihailulla kuin miespuoliskoni. Mahani hiplailu taitaakin olla yhteinen uusi lempiharrastuksemme. Isänpäivälahjaksi otatin kaverillani niinkutsuttuja mahakuvia, joissa keikistelen aamutakissa ja alusvaatteissa. Tilanne ei tuntunut kovinkaan jännittävältä ja lopputulos oli oikein kaunis. Henkilölle, joka on nuorempana hävennyt kehoaan hyvinkin paljon, on tällainen täysi sinuus itsensä kanssa melkoinen saavutus. Toki aikaisemmin itsetuntoni oli noussut jo huimaksi, mutta nyt koen itseni melkoiseksi ihanuudeksi. Tämä huolimatta siitä, että tällaista asennetta ei suomalaisessa kulttuurissa kovin hyvällä katsota. Mutta mielestäni ihmisiä pitäisikin opettaa rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin he ovat.

Toisaalta kehossa on toki välillä ne inhottavatkin puolet. Mahan ja lantion lisäksi myös rinnat tuntuvat toisina päivinä hyvin hämmentäviltä ja jopa kirveleviltä. Vääränlainen yöpaita tai vähänkin liian likaiset rintaliivit tuntuvat vaikuttavan asiaan. Asiaa ei auta se, että rinnat myös erittävät alustavia nesteitään jo nyt. Toki omalla kohdallani hyvin pienissä erissä.

Mielenkiinnolla odottaen, mitä kaikkea vielä on luvassa. Pian pääsen tilaamaan sitä ihka-ihanaa äitiyspakkausta ja vouhottamaan sen sisällön kanssa. Menin tänään jopa tilaamaan ensimmäisen vauvanvaatteenkin, jos kahta kirpputorilta löytämääni kestovaippaa ei lasketa. Mutta joka tapauksessa, enää alle 18 viikkoa laskettuun aikaan.