Sairaalalaukku ja kotiutumistamineet

Lasketun ajan ollessa alle viikon päässä on hyvä vielä/jo tarkistella ja tehdä hienosäätöjä mukaan otettaviin tarvikkeisiin ja vaatteisiin. Huvikseni päätin myös ikuistaa kuvamuotoon mukaan lähdössä olevia kamppeita, ainakin joiltakin osin.

Kotiintuomisvaatteet

Vauvan kotiintuomisvaatteet ovat odottaneet pakattuna turvakaukalossa jo lähemmäs pari viikkoa. Koska ilma on tähän aikaan vuodesta hyvin vaihteleva, olen varautunut ylä- ja alaosaan parilla kerroksella. Toki lisäksi mukaan on lähdössä toppahaalari, vanutöppöset sekä mätsäävät villapipo ja -lapaset puuvillaisten päälle lämmittämään pieniä raajoja. Sekä muutama kuorivaippa neljän harson ja yhden flanellivaipan kera kotiinlähtöpäivää varten nekin. 

Asun voisi ajatella olevan pienoisversio oman vaatekaappini sisällöstä. Farkkuliivipainatuksella varustettu collegehuppari sekä maleeratut kollarihousut ovat harvoja itse ostamistani vauvan vaatteista. Päätin panostaa edes pariin vaatekappaleeseen, jotka sopisivat hyvin lapselleni ja miellyttäisivät silmää pidemmänkin aikaa. Onnekseni sain myös lahjaksi saman hupparin astetta isommassa koossa, joten kyseistä iloa on luvassa ainakin ensimmäiset pari kuukautta. Lisäksi olen valinnut mukaan pääasiallisesti äitiyspakkauksessa mukana tulleita vaatteita, jotka olivat sopivia niin kooltaan, väreiltään kuin käyttötarkoitukseltaan. Kietaisumallisia bodeja ovat hehkuttaneet kaikki, joten päädyin aloittamaan tästä helpoimmasta ja yksinkertaisimmasta vauvanvaatteesta. Myös puuvillapipo on äitiyspakkauksesta, taittoreunalla ja söpöillä pikkuruisilla korvilla se on mielestäni aika vastustamaton.  Turkoosit potkuhousut ovat mukana vain siltä varalta, että vauva on äärimmäisen kylmäverinen ja/tai tarvitsee lisäkerroksen kollareiden alle. Äitiyspakkauksen tiikeri-puuvillatumput sopivat mainiosti äitini virkkaamien pikkutennareiden kaveriksi ja tuovat samalla vähän väriä asuun. Ja ovathan vaippakakun mukana tulleet I love mum-sukat melko söpöt ja hyvät lisäkerroksena pikkuruisten tennareiden alle sisäkäytössä. Toki saa nähdä, onko tässä nyt tosiaan pari vaatetta liikaa, mutta toivoisin että vauva ainakin pysyisi tarpeeksi lämpimänä näiden ja ulkovaatekerrosten avulla. Kohdun jälkeen tuulinen kevätviima kun voi varmaan tuntua melko ikävältä jo pienissäkin määrin.

Muiksi välttämättömiksi mukaanotettaviksi olen pakannut trikoisen kantoliinan sekä itselleni vaihtovaatekerraston. Alaosissa olen päätynyt kaiken varalta edelleen äitiysmallisiin legginsseihin tai muuten päälle meneviin kollareihin(jotka ovat muuten melkein samanlaiset kuin nuo vauvan omat), sillä käsittääkseni synnytyksen jälkeinen maha ei ole järkyttävän paljoa pienempi kuin 8. raskauskuukauden aikana. Toki tämä varmaan riippuu mahasta ja äidistäkin. Yläosiksi olen valinnut vaatteita, joita en halua enää viimeisillä viikoillani venyttää muodottomiksi mutta jotka mahtuivat minulle vielä pari viikkoa sitten. Bonuksena toki kestoliivinsuojia sekä uudet kaarituettomat imetysliivit, jotka tilasin jonkin aikaa sitten Asokselta ja jotka vaikuttavat oikein päteviltä. 

Kosmetiikkatuotteista olen laatinut listan, sillä tuotteet ovat edelleen käytössä päivittäin ja haluan pitää itseni fressinä myös sairaalassa olemisen ajan. Kerää ne sitten kasaan kuka kerää, tulisi niiden olla helposti löydettävissä ja kerättävissä listan avulla. Lisäksi ihoni on hyvin herkkä eikä enää perusta pahemmin muusta kuin tällä hetkellä käytössäni olevasta luonnonkosmetiikasta, joten jo parin päivän aiheuttama ihon kuivuminen voi olla häiritsevää ja hyvin epämiellyttävää. Aion ottaa mukaan myös pari luomusertifikoitua vauvanhoitotuotetesteriä, jos sellaisille vaikka on tarvetta vaikka tätä uskallankin epäillä. Ja toki manteli- ja kookosöljyä, joiden pitäisi sopia myös vauvan iholle ja auttaa myös ihoani palautumaan paremmin venymisestä. Erillisiä synnytysvaatteita en ole ajatellut ottaa mukaan, sillä tahrin mieluummin sairaalan vaatteita kyseisessä tilanteessa tekemättä kotipakettiin lähtevää pyykkikasaa. 

Synnytyseväiden ostaminen on muuten äärimmäisen haastavaa. Doulat suosittelivat ottamaan mukaan jotakin mistä tulisi hyvä mieli ja energisempi olo, mutta liian hyvien herkkujen ostaminen on johtanut vain niiden syömiseen. Tällä hetkellä eväänä odottavatkin vain ananaksen makuinen kookosvesitetra sekä kitkerä Lidlin tummasuklaalevy. Kumpikaan ei liiemmin houkuttele, mutta on voimaannuttavaa evästä. Toki hedelmäkupissa pyörivät hedelmät voidaan napata mukaan samaan eväskassiin, jos en ehdi syödä niitä pois sitä ennen. 

Kehoni ja vauvanikin tuntuvat myös valmistelevan minua tulossa olevaan unirytmiin. Tästä johtuen saan nykyään nukuttua vain kuusi tuntia yössä. Tämän ajan toki nukun onnekseni hyvin sikeästi, mutta kyseisen unimäärän jälkeen keho on edelleen raskas ja väsynyt ja kaipaa unta vaikkei se sitä enää saakkaan. Tämä onkin johtanut siihen, että menen mieluummin nukkumaan myöhemmin välttääkseni heräämisen aamukuudelta tai, kuten viime yönä, peräti aamukolmelta pyörimään ja hengailemaan sängynpohjalle. Unen päästä sain kiinni uudelleen vähän ennen aamukymmentä heräten seuraavan kerran alle kaksi tuntia ennen neuvola-aikaa. Outoa unirytmiä ei kuitenkaan säätele vauvan liikekierto, sillä kokemukseni mukaan hän inhoaa liian aikaisia herätyksiä ja oli tänäkin aamuna pääasiallisesti nukkumassa lueskellessani kirjaa sängyn pohjalla. Kaverin liikkeet ovat muutenkin sen verran tanssahtelevia kunnon potkimisen sijasta, että ne eivät ole herättäneet minua kertaakaan. En vain yksinkertaisesti enää syystä tai toisesta saa unta kuuden tunnin unien jälkeen. 

Tänään taidankin mennä nukkumaan taas aikaisintaan yhdeltä. Heräisinpä sitten edes järkevään aikaan säätämään kouluhommia, nyt kun niille tosiaan näyttää vielä olevan aikaa. Pimeässä aamuyöllä kun niitä ei saa tehtyä, kuin ei myöskään unenpöpperössä liian aikaisen heräämisen seurauksena. 

Odotan

Ajattelin, että en sen kummemmin odottelisi synnytyksen käynnistystä. Meditoisin, tekisin kouluhommia ja nauttisin olostani.

Noh, mitäs teenkään. Odotan. En nyt sentään vimmatun stressaantuneena ja paineisena mutta kyllästyneenä ja passiivisena. Eikö jotain voisi jo tapahtua? Voisivatko kuukautiskipumaiset möngerrykset muuttua jo supistuksiksi? Voisiko lapsi päättää jo syntyä, jotta minulla olisi tekemistä?

Olisihan minulla toisaalta tekemistä. Tenttikirjojen lukemista, vauvanhoitopöydän laittamista ja esseiden kirjoittelua. Ei silti tunnu kiinnostavan kuin maata sohvalla, katsoa sarjoja, syödä, nukkua ja odottaa.

Yksin synnytyksen käynnistymisen odottaminen on suorastaan puuduttavaa. Tekisi mieli vaikka lähteä lenkille, mutta terve järki sanoo että ehkä minun ei ihan itsekseni kannata, varsinkin kun tiet ovat edelleen paikoitellen äärimmäisen liukkaita. Miehen kanssa puuhastelu voisi olla hyvin paljon mukavampaa kuin yksinään jumittaminen ja odottaminen. Hän on jopa laittanut puhelimen päälle, mutta yllättäen mitään ei ole edelleenkään kuulunut. En jaksa enää itkeä tai masennellakaan, olo on vain että hohhoijaa, pitihän tämä arvata, ihan sama.

Kaverini viihdyttävät minua noin joka toinen päivä, ainakin pari tuntia kerrallaan. Kämpästä ulos seuraan pääseminen tuntuu kuin lottovoitolta, vaikka nautinkin pitkistä yö(tai pikemminkin aamu-)unistani ja stressittömästä olotilastani. Huomenna olisivat luvassa erään ystäväni valmistujaiset, joihin oli toivottuna myös juhlavampi pukukoodi. Ajattelin ottaa viimeisiä iloja irti edes asteen verran juhlavasta äitiysmekostani(puuvillatrikoinen hennesin alennusmyyntilöytö, joka on kerännyt mukavasti nukkaa navan ympärille hankautumisen seurauksena), vaikka normaalikoon juhlavaatteet herättävätkin jo kaipuuta tonkiessani vaatevarastojani. Ne eivät kuitenkaan mahdu päälleni millään ilveellä, joten mentävä on sillä mitä on saatavilla. Onneksi koruilla ja kengillä voi aina pelastaa melkein asun kuin asun.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin sairaalalaukkukin on jo melko pitkälti pakattu, ensimmäiseksi hankitut synnytysherkut jo syöty ja korvattu halvalla Lidlin suklaalevyllä ja periaatteessa jäljellä olevilla hedelmillä, vauvan kotiintuomisvaatteet vaippoineen kaikkineen on pakattu valmiiksi turvakaukaloon ja muut tarvittavat listattu selkeästi nopeaa keräämistä varten. Niin ja kehto on edelleen valmiina eikä hoitotason kasaaminen ja järkkäily tule kovin kauaa viemään. Joten syntyä saa, jos jo uskaltaa maailmaan iloisena tupsahtaa, lallallaa  plaa plaa plaa.

Ehkä menen nukkumaan, ennenkuin täytän blogini loppuraskauden suomalla hormoneiden tehostamalla kirjallisella lahjakkuudella...

Tekstistä voi huomata, että viimeisimpänä iltalukemisenani ja kirjoittamisen inspiroijanani toimii tällä hetkellä Bridget Jones. 

Etiäispäivä

Etiäisenä tämä päivämäärä on kummitellut tietyssä määrin vauvan mahdollisena syntymäpäivänä jo alusta alkaen. Nähtäväksi jää, mitä tänään tapahtuu. Ainakin ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat kuluneet sujuvasti mietiskellessä ja harkitessa nukkumaanmenoa.

Ajankulukseni päätin kerätä kokoon muutamia viimepäivien huomioita.

Tuntuu siltä, että voisin syödä jääkaapin tyhjäksi pari kertaa päivässä. Näin varsinkin parina edeltävänä päivänä. Herkut, suklaalevyt, jäätelöt ja muut mässyt vetävät myös hämmentävällä tavalla puoleensa. Tänään päätin kuitenkin sinnitellä ekosuklaapatukalla holtittoman mässäilyn sijaan. Ja toki närpin pari suklaalla kuorrutettua pähkinää ja omenaa synnytyseväistä...

Otin tänään jopa muutamia juoksuaskelia kiirehtiessäni bussiin. Niin, viikkoja on se melkein 39 kasassa. Toisaalta toivon näiden pyrähdysteni jouduttavan lapsen tulemista, joten mikäs siinä. Bussikuski katseli toki menoani ehkä hiukan silmät ymmyrkäisinä, vatsani koko ei vastannut pienen reippailuni tahtia ilmiselvästikään.

Käsittämätön väsymys valtaa minut ajoittain. Torkkutarpeella ei sinänsä ole logiikkaa, sillä se tulee vain toisina päivinä vaikka tekemistä ja touhuamista olisi ollut vähemmänkin. Toisaalta olen ehkä kyseisinä päivinä ahminut enemmän sokeria kuin esimerkiksi tänään, jolloin tyydyin vain lepäilemään sohvalla katsellen sarjoja suhteellisen pirteänä tultuani kaupungilta. Pastaa toki kului tänään senkin edestä. Olen toki päätellyt ahmimisen ja nukkumisen olevan synnytysvarastojen täyttämistapa, liekkö siinä ajatuksessa todellista tieteellistä perää.

Minun tekisi jatkuvasti mieli tanssia. Hytkyn istuessani tehden mielessäni mitä villimpiä liikkeitä. Olisikohan siinä avain synnytyksen käynnistämiseen? Mene ja tiedä. Noustessani seisomaan lyllertämisestä tulee kuitenkin se ensimmäinen liikkumismuoto. Ehkä pitäisi vain virittää sneakerit jalkaan ja rykäistä parit hammerit niin pääsisi hoitamaan itsensä tanssikuntoon alta aikayksikön.

En ole vielä toteuttanut suunnittelemaani meditointia synnytyksen käynnistämiseksi. Tämä johtuen siitä, että en ole edelleenkään saanut kaikkia kouluhommia jotka olen aikonut. Lähellä kuitenkin jo ollaan, joten ehkä jo huomenna aloitan tietoisen synnytyksen käynnistämisen. Hämmentävällä tavalla keskittäessäni ajatukseni mahaan, kohtuun ja sen lihaksiin kivut tuntuvat huomattavasti tietoisemmin ja voimakkaammin. Ehkä uskon meditatiivisiin voimiini liikaa, mutta en ole rehellisesti sanottuna uskaltanut ja halunnut aloittaa tietoista lapsen ulos puskemista ennen rästihommien loppuunsaamista. Ehkä huomenna, kunhan ensin saan hoidettua viimeiset asiat pois alta. Saa sitten nähdä mitä mieltä vaabeli on asiasta, malttaako hän odottaa siihen asti tai päättääkö hän loppupeleissä venyttää mahassa asumisaikaansa vielä tulevalle viikolle. Tai jopa pidemmälle, mistäpä tuota tietää.

Olo on kuitenkin melkoisen kypsä. Ja ei nyt vielä sillä 'voi ... miksei tämä jo lopu'-tavalla vaan siis ikäänkuin hedelmällä, joka odottaa poimintaa puussa. Vauva tuntuu valmiilta, keho alkaa tuntua valmiimmalta hetki hetkeltä eikä ajatus synnyttämisestäkään, pelottavaa kyllä, tunnu etäiseltä tai kovinkaan pelottavalta. Ehkä pitääkin repiä ilo irti viimeisistä mahapäivistä tai -tunneista. Jatkuvat kuukautiskipumaiset tuntemukset antavat vihiä lähestyvästä perheenjäsenen saapumisesta kohdun ulkopuolelle.

Joten mikäs tässä, vielä jos lipittäisi vadelmanlehtiteetä minkä ehtii, voitelisi itseään manteliöljyllä paikasta jos toisesta ja koittaisi vetää kunnon yöunia ennen kuin maratoonisuorituksen aika on käsillä. Ja jos hommat viivästyy, voin aina lässyttää tänne sairaalalaukun pakkaamisesta, äitiysvaatteista ja muusta jännästä. Tai itkeä miehen perään, niinkuin tapanani on pitkälti ollut. Ainakin ensisänky on valmiina, ehkä huomenna tirpaisen ja alan siirrellä loppujakin makkarin kalusteita vauvavirittäytyneisiin asemiinsa.

Vauvamenot: arvio raskauden lopussa

Lapsen saaminen vie paljon rahaa. Niin ainakin väitetään. Päätin listata hiukan omia menojani asian tiimoilta tähänastisten menoarvioiden perusteella.

Vaatteet

Pääasiassa olen saanut käytettyjä vaatteita niin omilta kuin poikaystäväni sukulaisilta. Itse olen ostanut vaatteita hyvin harkitusti, olen saanut kulutettua vauvaan tähän mennessä yhteensä noin 40-50 euroa. Suosittelisinkin jokaiselle erilaisten sukulaisten ja ystävien vaatekaappien katsastusta ennen perusvaatteiden hankkimista, sillä yleensä kamppeet eivät yhden tai kahden lapsen jäliltä ole menneet oikein miksikään. Toki intoilevista isovanhemmista ja tulevista tädeistä on myös oma hyötynsä, babyshowereissakin sain muutamia unihaalareita ja ison läjän pikkuruisia sukkia. Ja kelan äitiyspakkauksesta, luonnollisesti. Toki aion täydentää vaatekaappia myöhemmin tilanteen mukaan, suosien kuitenkin kierrätystä ja kirpputoreja.  Lisäksi äitini on neulonut erinäisiä vaatteita ja asusteita ja tilasimme myös kankaita kesävaatteita varten.

Menopelit

Vaunut, turvakaukalot yms kuljetusvälineet syövät helposti suuren osan vauvabudjetista. Onnekseni löysin Tori.fistä haluamani laiset yhdistelmä-Emmaljungat vuosimallia 2009, jotka nyt nököttävät olohuoneeni nurkassa. Hintaa vaunuilla oli kohtuulliset 320 euroa, ja sponsoreina toimivat miehekkeen vanhemmat eli tulevat isovanhemmat. Vaunut ovat aikalailla priima-kunnossa, toki ulkona niitä en sattuneista syistä ole vielä päässyt kotiintuontia lukuunottamatta lykkimään. Onnekseni myös vaunujen väri sattui olemaan mieluisa, joten voisi sanoa että kävi melkoinen tuuri löydettyäni kyseiset vaunut. Emmaljungan joitakin vuosia vanhan turvakaukalon sain serkultani käytettynä, joka ei mainion turvavyökiinnityksensä ansiosta telakkaa kaipaakkaan(varsinkaan, kun en itse omista autoa).

Itse olen ostanut omilla rahoillani menopeleiksi kantovälineitä. Ensimmäiseksi huusin Huuto.netistä  Tricot Slenin vaalean kantoliinan 28 eurolla. Liinan aion ottaa mukaan jo synnytyslaitokselle(kamala sana muuten, ei ihme että synnyttäjällä tulee usein avuton potilasolo, hyh). Toki olen alkanut haaveilla jo kudostusta liinasta jollakin ihanalla kuviolla, mutta koska kyseisenlaiseen kapistukseen saa helposti uppoamaan sen plus-miinus 100 euroa, taidan hankkia liinan vasta kesemmällä. Ergon kantorepun onnistuin löytämään kirpputorilta 15 eurolla, joten kantoreppu teki budjettiin vain pienen loven.

Vaipat

Minulle on ollut alusta asti itsestäänselvää, että tulen käyttämään mieluiten kestovaippoja. Ostinkin kirpparilta muutamat jo ensimmäisinä odotuskuukausina. Tähän mennessä olen ostanut joitakin ImseVimsen NB-kuoria ja muutaman Myllymuksujen vaipan kohtuulliseen tai jopa pilkkahintaan löydettyäni niitä kierrätyskeskuksesta. Lisäksi serkkuni lahjoitti minulle melkoisen arsenaalin IV-flanelletteja ja muutamia muita siihen päälle, joten tulen todennäköisesti pärjäämään ensimmäiset vauvakuukaudet tämänhetkisellä varustuksellani. Näiden lisäksi olen saanut kierrätettynä ja löytänyt kotoani varastosta vinon pinon erilaisia harsoja, jotka toimivat ilmeisen hyvin tarkoitukseen esimerkiksi kuorivaipan kanssa. Liian kattavaa vaippa-armeijaa en ole vielä uskaltanut ostaa, sillä vauvan koko määrittelee melko pitkälle käytettävissä olevat mallit. Koitankin valmistautua henkisesti kirppisten ja nettipalstojen kahlaamiseen ensimmäisten hoitokuukausien aikana lapsen samalla kasvaessa. Yhteensä vaippoihin on uponnut tähän mennessä noin 20 euroa. Kaiken varalta olemassaolevat kertokäyttövaippavarastot on täytetty vaippakakun ja näytteiden muodossa.

Lakanat ja sänky

Yhdellä äitiyspakkauksen sammakkolakanalla ei kovin pitkälle pötkitä, joten olen tilaisuuden tullen tilannut vauvalakanoita pääosin Hennesin alennusmyynnistä. Yhteensä kahteen kuminauhalakanaan ja pussilakanasettiin on tainnut upota noin 30 euroa. Lisäksi olen ostanut yhden muovisuojalakanan kirpputorilta 50 sentillä.

Ensisängyksi kävin ostamassa tänään käytetyn Amazonasin Koala-riippukehdon, josta maksoin 40 euroa. Koska tulen olemaan ensimmäisten kuukausien aikana sekä maalla vanhempieni luona kuin opiskelijakaksiossani, helposti mukana kulkeva sänky voi tuntua pienokaisestakin tutummalta ja turvalliselta vaihtuvan matkasängyn ja pinnasängyn sijaan. Lisäksi aion mahdollisesti käyttää äitiyspakkauslaatikkoa ja jo minulla aikoinaan käytössä ollutta pinnasänkyä. Pinnasängyn patjana aion käyttää joka tapauksessa äitiyspakkauksen patjaa, sillä sängyn koko on nykyisiä pinnasänkyjä huomattavasti pienempi. Pinnasängyn reunat aion ommella itse, kunhan vain ensin löydän sopivan kankaan joka sopii niin sisustukseen kuin lapsen rauhoittavaksi mutta kiehtovaksi nukkumisympäristöksi.

Lelut, tutit ja muut vauvatarvikkeet

Leluja en ole ostanut lainkaan, mutta babyshowereilla sain niitä jo kiitettävän määrän. Lelukasa on tällä hetkellä suhteellisen sopivan kokoinen, vaikka ekokumista valmistettua kumikirahvia se ehkä vielä kaipaakin. Leluja tulee varmasti kuitenkin tulemaan lahjaksi suunnasta jos toisesta, joten itse tulen kuluttamaan niihin suhteellisen vähän. Nykyiset lelut toimivat varmasti vauvan viihdyttäjinä useamman kuukauden, sillä niissä on niin vaunulelua, pehmeää kirjaa, kovaa kirjaa, rapisevia pintoja kuin purtaviakin osia. Yksi soittorasiakin on jo valmiina.

Muutkin tarvikkeetovat ilmaiseksi tai lahjaksi saatuja. Valmiina on jo pari ensituttia, torkkupeittoa, tuttipulloa ja jotakin muutakin. Hankintalistalla olisi vielä teräksisiä tuttipulloja tarpeen niin vaatiessa, vauvan ekokosmetiikkaa, riisipaperia ja puhdistusliinoja. Näihin tulee arvioni mukaan uppoamaan noin 100 euroa tai sen allekin, riippuen esimerkiksi tarvittavien hoitotuotteiden määrästä.

Imetystarvikkeet ja -vaatteet

Olen tähän mennessä hankkinut kolmet imetysliivit. Yhteensä niihin on uponnut noin 60 euroa yksien ollessa huokeaan alennettuun hintaan ja toisten ollessa jo lähtökohtaisesti suhteellisen edullisia hyvänoloisesta istuvuudestaan huolimatta. Muiden vaatteiden osalta olen varautunut imetykseen lähinnä edestä avautuvien ja napitettavien vaatteiden muodossa ja pyrin pärjäämään niillä mahdollisimman pitkälle erillisten imetysvaatteiden sijaan. En muutenkaan käytä paljoakaan tiukkoja trikoisia paitoja, joten miksi hankkisin niitä nytkään.

Rintapumppua en ole vielä hankkinut, mutta aion hankkia sen mahdollisesti käytettynä tai vuokrattuna tarpeen niin vaatiessa. Koska käyttö voi olla vähäistäkin tai lähes olematonta, olen ajatellut pärjääväni kotoa löydetyn vanhan pumppumallin kanssa ennen isompaa ilmenevää tarvetta. Myös rintakumit, maidonkerääjät ja muut vastaavat olen päättänyt jättää alustavasti ostamatta. Äitini valmistaa minulle kestoliivinsuojia tilaamistamme PUL- ja bambujoustofroteekankaista, joten nekään eivät syö budjetista varmastikaan 20 euroa enempää. Imetystyynyn sain babyshower-lahjaksi ystäviltäni.


Yhteenvetona siis

Vaatteet 50 €
Vaunut 320 €
Kantoliina 28 €
Ergobaby-kantoreppu 15 €
Kestovaipat 20 €
Lakanat n. 30 €
Amazonas Koala-kehto 40 €
Imetysliivit 60 €
Kestoliivinsuojat max 20 €
yhteensä 583 euroa, johon tulee toki vielä helposti 100 euron lisämenot päälle.

Toki menot olisivat olleet huomattavasti suuremmat ilman sukulaisilta kierrätettyjä ja lahjaksi saatuja vaatteita ja tarvikkeita, ja rahaa olisi kulunut helposti ainakin 200 euroa enemmän. Voisi kuitenkin sanoa, että suurimman loven vauvabudjettiin tekevät vaunut, riippuen toki aina millaisiin vaunuihin tyytyy ja millaisia on saatavilla. Esimerkiksi tällä hetkellä käytettyjen Emmaljungien tarjonta tuntuu jälleen vähentyneen ja hinnatkin ovat nousseet, joten vaunujen hankkiminen nyt voisi olla paljon hankalampaa kuin vuoden alussa. Ja toki lapsen sukupuolen ollessa varma ja luonteenkin alkaessa ilmetä tulen upottamaan vaatteisin lisää äitiyspäivärahojani ja osan lapsilisästä, toki kohtuudella ja suurimmalta osin kierrätettynä.

Kevät

Olen aina ollut enemmän syys- kuin kevätihmisiä. Tuoreen kasvavan ruohon tuoksu on tuntunut nenässäni enemmän sonnan kuin elämän hajulle ja muutenkin sulavan luonnon aromit ovat olleet mielikuvissani lähempänä biojäteastiaa, kuin elämään puhkeamista ja uutta kasvukautta. Syksyinen ihana lämpö, viimeiset aurinkoiset päivät ja ruskan kauneus ovat tuntuneet paljon viehättävämmiltä vaihtoehdoilta. Tähän on varmasti toki vaikuttanut myös keväinen niiskuttamiseni allergioiden suhteen, jonka olen toki saanut pitkälti hallintaan osteopatian ja lääkkeiden poisjättämisen myötä.

Tänä keväänä kaikki tuntuu olevan toisin. Kevätaurinko, pilkistelevä nurmikko ja sen lievästi mielenkiintoinen haju suorastaan piristävät mieltä masentamisen sijaan. Jokin tuntuu herättäneen minussa pienen kevätihmisen täysin mystisistä syistä, joita en itsekään täysin ymmärrä vaikka samalla toki tajuan siihen luonnollisen syyn. Kannanhan sisälläni kevään lasta, jonka tulisi syntyä näinä lumen sulamisen päivinä kevätauringon loisteessa.

Vaabeli ei ole tuntunut pitävän erityisemmin talven viimasta ja pakkasesta kramppien iskiessä pahimpien pakkasten aikaan aina ulos ulko-ovesta astuessani. Nyt hän on kuitenkin tuntunut viihtyvän kohdun pohjalla, toki valmistautuen samalla debyyttiinsä kevyiden kuukautiskipumaisten olotilojen ja nykytanssimaisen liikehdinnän lomassa. Keväinen aurinko ikäänkuin herättelee meitä molempia eloon. Päiväkävelyt aurinkoisessa kevätsäässä ihan vain huvikseen ilman syytä eivät ole kuitenkaan vielä vetäneet puoleensa.

Kevätauringon säteisiin ja valoon herääminen tuntuvat kuitenkin äärimmäisen voimaannuttavilta. Välillä yllätän itseni fiilistelemästä kevään tulemista niin paljon, että miehekkeen edelleen ollessa etäällä yhteydenottojen ulottamattomissa se vaikuttaa suoranaiselta ihmeeltä. Kai olen oppinut jotakin Eckhart Tollen Läsnäolon voimasta, vaikka en sitä kokonaan jaksanut edes lukea. Tai sitten olen vain oppinut niin paljon itsestänikin, etten anna suurienkaan murheiden painaa päälle hyvien asioiden ollessa tilanteessa aivan yhtä läsnä.

Onnekseni voin sanoa, että sisälläni kasvava lapsi on saanut alkunsa rakkaudesta. Hän ei ole väkisellä väännetty tai pitkälle suunniteltu yksilö, mutta rakkaudella alulle laitettu otus jota oli jollakin tasolla toivottu jo pitkään. Ja vaikka toinen alullepanija kamppaileekin tällä hetkellä omien ongelmiensa kanssa tuloksena kykenemättömyys odotukseen osallistumiseen, lapsen tuleminen tuntuu vain ja ainoastaan oikealta. En osaisi kuvitella kenenkään muun olevan se toinen osapuoli, jonka kanssa tähän on päädytty, tilanteesta huolimatta.

Toki toivon lapsen isän virkoavan kevään myötä, hänkin kun on keväällä syntynyt lapsi. Ja vaikka välillämme ja hänellä itsellään on edessä vielä paljon setvittäviä asioita, uskallan tietyssä määrin luottaa tulevaan. Asioilla kun on tapana järjestyä, kuten hänkin sen sanoisi. Ja vaikka edessäni olisi elämä kahdestaan lapsemme kanssa ja mahdollinen perhe-elämän jatkaminen myöhemmin jonkun toisen kanssa, hyväksyn vaihtoehdon ja annan ajan näyttää mitä tuleman pitää. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Oli sitten kyse ihmisistä tai säästä tai aivan mistä tahansa.