Elämä on ollut monivivahteista. Viimeisenä niittinä kaiken päälle on ollut ähinä lapsen isän perheen kanssa, jotka ovat nyt ilmoittaneet olevansa kyvyttömiä kommunikoimaan kanssani jos en suostu kommunikoimaan myös perheen epäilyttävän isähahmon kanssa.
Koen kuitenkin, että äitinä olen vastuussa siitä, ketä lapseni lähelle päästän. Koko tilanne ja isämiehen romahtaminen viittaavat vahvasti lapsuudenaikaiseen traumaan ja tämän nykyiseltään 'papan' käytös on ollut oireilun suhteen vähättelevää ja jopa ilomielistä, niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin. Hymyssä suin hän ilmoitti isämiehen olevan liian kiireinen puhuakseen kanssani ja että hän on jo puhunut kaikesta.
Koko tilanne oli kaiken kaikkiaan niin absurdi, että en koe voivani luottaa kyseiseen mieheen pätkääkään. Koko muu perhe kuitenkin seisoo tämän papankuvatuksen takana eikä koe olevansa kykenevä pitämään yhteyttä minuun tai poikaani yhteyttä, ellen hyväksy häntä osaksi poikani elämää.
En kuitenkaan ymmärrä, mitä järkeä on satuttaa lasta äitiä ahdistavan ihmisen läsnäolon kautta. Pakolla yhteydessä oleminen jättää mitä todennäköisemmin pahemmat jäljet kun yhteydenpitämisen jättäminen kokonaan.
Tämän kiristyksenomaisen käyttäytymisen myötä olen alkanut entistä paremmin ymmärtää myös pojan isää, miksi hän halusi sulkea perheensä pois omasta perheestään eikä kertoa tulevasta lapsestamme. Perheyhteisössä kun tunnutaan tekevän kollektiivisia päätöksiä, joissa on mitä todennäköisimmin olemassa päällepäsmäri jonka ajatuksia muiden tulee myötäillä. Toki minulla ei ole varmaa tietoa perheen päätöksentekotavasta, mutta rintama on yhtenäinen mitä lopullisiin päätöksiin tulee. Miehekkeen tuntien hän inhoaa kaikkia koskevia yhteisiä päätöksiä, joten perheyhteisö on tuntunut varmasti mitä ahdistavimmalta ympäristöltä yhteisine päätöksineen, linjauksineen ja toimintamuotoineen. Hän on ja oli oman tiensä kulkija, joka halusi rikkoa rajoja ja luoda uutta normien seuraamisen sijaan. Liiallisen rajoittamisen tuloksena olikin mielenterveytensä menettänyt aikuinen, joka rikkoi kaikista naurettavimpiakin tai oman hyvinvointinsa vastaisiakin toiveita ja pyyntöjä.
Mieleeni on tullut myös, haluanko jatkaa blogia nykyisessä muodossaan. Kirjoittaminen on ollut minulle henkireikä, mutta tekstien olemassaolo tuntuu tietyssä määrin painolastilta. Henkilökohtaisuuden takia se ei tunnu hyvältä pohjalta esimerkiksi kuvallisten postausten edeltävänä osana. En toki koe edelleenkään suurta halua julkaista kuvia lapsestani tunnistettavia kuvia, mutta haluaisin jakaa ajatuksia sisustuksesta, luonnonkosmetiikasta ja elämisen valinnoista kuvituksen kera. Keskittyä lapseen, arjen iloihin ja suruihin aloittaen uudelleen alusta, pyyhkiä menneisyyden pois näkökentistä ja tuoda esille enemmän positiivisia asioita. Toisaalta, tulisiko blogista vain yksi muiden joukossa ja koko pointti kuivuisi kasaan?
Kysynkin nyt teiltä, lukijoilta, miten koette asian?
Kiinnostaisiko teitä lukea edelleen vain tekstejä arjen jatkamisesta ja jaksamisesta vai lukea myös elämäntapavalinnoista ja kaikesta muista kuvien kera? Olen ainakin vannoutunut kestovaippailija ja ekokosmetiikan käyttäjä, joten kaikkea kaupallista en halua alkaa blogissani kuitenkaan tonkimaan. Rakastan myös sisustamista, joten kiinnostaisiko opiskelijakaksion päivittäminen pienperheen kodiksi kuvien muodossa?
Kaikki ajatukset ovat tervetulleita. Itse painiskelen nyt monien vaihtoehtojen kimpussa, kuten aina tällaisissa valintojen tienhaaroissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Valmisteluja viikolla 38
Puhelimen sovellus ilmoittaa laskettuun aikaan olevan enää 2 viikkoa ja viisi päivää. Lapsi on edelleen vesimelonin kokoinen mitä nyt vain kasvanut kuluneen viikon aikana entisestään. Venyttelytuokiot menevät välillä sekaisin ennakoivien supistusten kanssa, enkä osaa aina varmaksi sanoa kummista onkaan kyse. Myös kuukautiskramppeja muistuttavat olotilat taitavat viitata synnytyksen lähenemiseen.
Hämmentävää, miten vähiin aika onkaan mennyt. Vauva myös tuntuu jotenkin jo haluavan enemmän kontaktia ulkomaailmaan ja ilmaisevamman aktiivisemmin itseään mahan läpi. Rytmikäs liikehdintä on herätyskellon soimisen jälkeen usein se seuraava asia, johon kiinnitän huomiota vielä nauttiessani aamuisesta sängyssä makoilemisesta. Muutenkin lapsi harrastaa rytmikästä liikehdintää, niin säestyksen kanssa kuin ilmankin. Varsinkin alavatsan puolella tuntuva käsien liikehdintä tulee yleensä aina tasaisella sykkeellä, eikä kyseessä ole hänen tai minun sydämensykkeeni rytmi. Muuten liikehdintä muistuttaa vahvasti nykytanssijaa ja olenkin heittänyt kasvattavani mahassani pientä Jorma Uotista.
Vauvan kotiintuomisvaatteet olen jo valinnut. Ne on pakattu kassiin turvakaukalon sisälle odottamaan mahdollista h-hetkeä. Oma kassini on puolestaan edelleen pakkaamatta, mutta syynä on pääasiassa se että mukaan tulevat tuotteet ja vaatteet ovat suurimmilta osin edelleen päivittäisessä käytössä. Miten siis pakata jalassa olevia housuja tai joka välissä tarvittavaa kosteusvoidetta laukkuun odottamaan 'jos se vaikka tapahtuisi tänään' kun sellaista tunnetta ei ole vielä kuitenkaan tullut. Olenkin harkinnut tekeväni tarvitsemistani vermeistä listan, jonka avulla kuka tahansa voi pakata laukun puolestani. Lisäapuna olen harkinnut merkitseväni kaikki haluamani tavarat tarralapuilla kassin täyttämisen helpottamiseksi. Saa nähdä miten homma sitten menee käytännössä. Pääasia olisi, että tarvitsemani hygieniatuotteet ja päälle mahtuvat vaatteet tarttuisivat mukaan joidenkin turhien kappaleiden sijasta.
Minun pitäisi myös tehdä selkokirjoitettu ohje hankkimieni homeopaattisen lääkkeiden käytöstä ja annosteluohjeista. Homeopaatin itse käsin kirjoittama ohje kun on hiukan epäselvällä käsialalla raapustettu nivaska ja itse tilanteessa selkeys voi helpottaa tulkitsemista kummasti. Monet myös tuntuvat petaavan vauvan sängyn jo valmiiksi viikkoja ennen synnytystä. Itse olen toki jo silittänyt ja pessyt petivaatteet suurimmilta osin, mutta en koe sängyn petaamista kovin isoksi urakaksi kotiin tulemisen jälkeenkään.
Vaatekaapin järjestelyn olen jättänyt tarkoituksella mammalomalleni. Innostuin kuitenkin eräänä päivänä jaottelemaan bodyt kokoluokittain. Sainkin huomata omaavani pienimpiä kokoja varsin riittävän määrän ja kokoa 68 ja siitä ylöspäin olevan (ainakin vielä) vähemmän suhteessa ensivaatteiden kasoihin. Kiirettä isompien vaatteiden hankkimisella ei kuitenkaan onneksi vielä ole, varsinkaan kun tiedän kyseisen kokoisten vaatteiden olevan saatavilla kierrätettynä sukulaisilta molemmin puolin. Vielä pitäisi kuitenkin tehdä sama kartoitus myös housuille, potkupuvuille, erillisille yläosille ja eri lämpöisille haalareille kuin myös ehkä pipoille ja kaikille muille vauvan kerrastoille ja oheishärpäkkeille. Kaappi vaikuttaa tällä hetkellä täydeltä, mutta uskon ja toivon järjestelyn ja kunnollisten korien hankkimisen tekevän tilaa hyllyille.
Hoitopöydän järjestely (eli käytännössä kahden ikean hyllykön rinnakkain kääntäminen ja hyllyjen järjestely ja puhdistaminen pääsääntöisesti vauvatarkoituksiin) on vielä täysin tekemättä. Pari hyllykön vetolaatikkoa ovat edelleen entisen asuntoni elämän jäljiltä hyllykön toisen pään toimittua tuolloin yöpöytänä. Korupuun ja -rasian olen jo siirtänyt vaatekaapista tyhjentämälleni hyllylle, jonka olen päättänyt olevan mainio laittautumistaso vaatteideni mahtuessa kaapin muille hyllyille mainiosti. Makuuhuoneeseen kun ei mielestäni mahdu erillistä kampauspöytää tai vastaavaa halutessani tilan pysyvän mukavan väljänä ja avarana sivuhyllyköiden muuttuessa vauvanhoitotasoksi ja pinnasängyn myöhemmin viedessä lopun jäljellä olevan tilan. Vaipatkin haluan järjestää erilaisiin koreihin ja pusseihin niiden julkean esilläolemisen sijaan. Toki saa nähdä miten tämä toimii käytännössä. Itse hoitotaso hoitoalustan alle on kaiken lisäksi edelleen hankkimatta, kuten myös vauvan mahdollisesti kaipaamat kosmeettiset hoitotuotteet manteliöljyä lukuunottamatta.
Olen aina ollut niin kutsuttu viimetingassa kaiken tekevä ihminen. Saatankin siis löytää itseni tekemästä näitä asioita vain tunteja ennen synnytyksen alkamista tai synnytyksen jo alettua. Toisaalta liikkeessä pysymisenhän pitäisi nopeuttaa ja helpottaa synnytystä, joten ehkä pieni näpertely ja hienosäätö supistuksien lomassa ei olekaan paha asia. (hehheh)
Ehkä tulevina päivinä voisin pakata myös kantoliinan ja kotiin tuomista varten tarkoitetut kestovaipat valmiiksi erilliseen kassiin. Ja kirjoittaa oman synnytystarvikelistani homeopaattisten ohjeiden oheen. Siinä samalla minun tulisi vielä käydä ompelemassa erästä keskeneräistä kurssityötä yliopistolla, soittaa pianoa, lukea sosiologian kirjoja ja kirjoitella pari erinäistä esseetä ja muuta kurssitehtävää. Niin ja nähdä kavereita ja pyykätä. Rentouttavan kuuloista, eikös vaan? Toki onneksi illat voi aina viettää katsellen sarjoja tai lueskellen laatukirjallisuutta(tällä hetkellä Bridget Jonesia, jota varmaan kohta menen lukemaan ennen simahtamistani). Ja välissä voi syödä pakastinta tyhjäksi.
Hämmentävää, miten vähiin aika onkaan mennyt. Vauva myös tuntuu jotenkin jo haluavan enemmän kontaktia ulkomaailmaan ja ilmaisevamman aktiivisemmin itseään mahan läpi. Rytmikäs liikehdintä on herätyskellon soimisen jälkeen usein se seuraava asia, johon kiinnitän huomiota vielä nauttiessani aamuisesta sängyssä makoilemisesta. Muutenkin lapsi harrastaa rytmikästä liikehdintää, niin säestyksen kanssa kuin ilmankin. Varsinkin alavatsan puolella tuntuva käsien liikehdintä tulee yleensä aina tasaisella sykkeellä, eikä kyseessä ole hänen tai minun sydämensykkeeni rytmi. Muuten liikehdintä muistuttaa vahvasti nykytanssijaa ja olenkin heittänyt kasvattavani mahassani pientä Jorma Uotista.
Vauvan kotiintuomisvaatteet olen jo valinnut. Ne on pakattu kassiin turvakaukalon sisälle odottamaan mahdollista h-hetkeä. Oma kassini on puolestaan edelleen pakkaamatta, mutta syynä on pääasiassa se että mukaan tulevat tuotteet ja vaatteet ovat suurimmilta osin edelleen päivittäisessä käytössä. Miten siis pakata jalassa olevia housuja tai joka välissä tarvittavaa kosteusvoidetta laukkuun odottamaan 'jos se vaikka tapahtuisi tänään' kun sellaista tunnetta ei ole vielä kuitenkaan tullut. Olenkin harkinnut tekeväni tarvitsemistani vermeistä listan, jonka avulla kuka tahansa voi pakata laukun puolestani. Lisäapuna olen harkinnut merkitseväni kaikki haluamani tavarat tarralapuilla kassin täyttämisen helpottamiseksi. Saa nähdä miten homma sitten menee käytännössä. Pääasia olisi, että tarvitsemani hygieniatuotteet ja päälle mahtuvat vaatteet tarttuisivat mukaan joidenkin turhien kappaleiden sijasta.
Minun pitäisi myös tehdä selkokirjoitettu ohje hankkimieni homeopaattisen lääkkeiden käytöstä ja annosteluohjeista. Homeopaatin itse käsin kirjoittama ohje kun on hiukan epäselvällä käsialalla raapustettu nivaska ja itse tilanteessa selkeys voi helpottaa tulkitsemista kummasti. Monet myös tuntuvat petaavan vauvan sängyn jo valmiiksi viikkoja ennen synnytystä. Itse olen toki jo silittänyt ja pessyt petivaatteet suurimmilta osin, mutta en koe sängyn petaamista kovin isoksi urakaksi kotiin tulemisen jälkeenkään.
Vaatekaapin järjestelyn olen jättänyt tarkoituksella mammalomalleni. Innostuin kuitenkin eräänä päivänä jaottelemaan bodyt kokoluokittain. Sainkin huomata omaavani pienimpiä kokoja varsin riittävän määrän ja kokoa 68 ja siitä ylöspäin olevan (ainakin vielä) vähemmän suhteessa ensivaatteiden kasoihin. Kiirettä isompien vaatteiden hankkimisella ei kuitenkaan onneksi vielä ole, varsinkaan kun tiedän kyseisen kokoisten vaatteiden olevan saatavilla kierrätettynä sukulaisilta molemmin puolin. Vielä pitäisi kuitenkin tehdä sama kartoitus myös housuille, potkupuvuille, erillisille yläosille ja eri lämpöisille haalareille kuin myös ehkä pipoille ja kaikille muille vauvan kerrastoille ja oheishärpäkkeille. Kaappi vaikuttaa tällä hetkellä täydeltä, mutta uskon ja toivon järjestelyn ja kunnollisten korien hankkimisen tekevän tilaa hyllyille.
Hoitopöydän järjestely (eli käytännössä kahden ikean hyllykön rinnakkain kääntäminen ja hyllyjen järjestely ja puhdistaminen pääsääntöisesti vauvatarkoituksiin) on vielä täysin tekemättä. Pari hyllykön vetolaatikkoa ovat edelleen entisen asuntoni elämän jäljiltä hyllykön toisen pään toimittua tuolloin yöpöytänä. Korupuun ja -rasian olen jo siirtänyt vaatekaapista tyhjentämälleni hyllylle, jonka olen päättänyt olevan mainio laittautumistaso vaatteideni mahtuessa kaapin muille hyllyille mainiosti. Makuuhuoneeseen kun ei mielestäni mahdu erillistä kampauspöytää tai vastaavaa halutessani tilan pysyvän mukavan väljänä ja avarana sivuhyllyköiden muuttuessa vauvanhoitotasoksi ja pinnasängyn myöhemmin viedessä lopun jäljellä olevan tilan. Vaipatkin haluan järjestää erilaisiin koreihin ja pusseihin niiden julkean esilläolemisen sijaan. Toki saa nähdä miten tämä toimii käytännössä. Itse hoitotaso hoitoalustan alle on kaiken lisäksi edelleen hankkimatta, kuten myös vauvan mahdollisesti kaipaamat kosmeettiset hoitotuotteet manteliöljyä lukuunottamatta.
Olen aina ollut niin kutsuttu viimetingassa kaiken tekevä ihminen. Saatankin siis löytää itseni tekemästä näitä asioita vain tunteja ennen synnytyksen alkamista tai synnytyksen jo alettua. Toisaalta liikkeessä pysymisenhän pitäisi nopeuttaa ja helpottaa synnytystä, joten ehkä pieni näpertely ja hienosäätö supistuksien lomassa ei olekaan paha asia. (hehheh)
Ehkä tulevina päivinä voisin pakata myös kantoliinan ja kotiin tuomista varten tarkoitetut kestovaipat valmiiksi erilliseen kassiin. Ja kirjoittaa oman synnytystarvikelistani homeopaattisten ohjeiden oheen. Siinä samalla minun tulisi vielä käydä ompelemassa erästä keskeneräistä kurssityötä yliopistolla, soittaa pianoa, lukea sosiologian kirjoja ja kirjoitella pari erinäistä esseetä ja muuta kurssitehtävää. Niin ja nähdä kavereita ja pyykätä. Rentouttavan kuuloista, eikös vaan? Toki onneksi illat voi aina viettää katsellen sarjoja tai lueskellen laatukirjallisuutta(tällä hetkellä Bridget Jonesia, jota varmaan kohta menen lukemaan ennen simahtamistani). Ja välissä voi syödä pakastinta tyhjäksi.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Minusta kodinhengettärenä
Itseäni mietiskellessäni, mieleeni tuli jokunen jännä yksityiskohta itsestäni.
Mutta, keittiöstä kantautuva tiskien haju kaipaa tuhoajaansa. Tiskaamisen jälkeen voisin palkita itseni ja leipoa muutaman laskiaispullan, nekin kun tuoksuvat melkoisen hyvältä.
En kyllä tiedä ketä tällainen listaus kiinnostaa, mutta tulipa tehtyä :D
- Olen niitä ihmisiä, joille kaappien sisäinen järjestys on usein tärkeämpi kuin niiden ulkoinen. Kaappeihin pikaisen tunkemisen sijaan kerään kaikki kämpillä pyörivät irtokamat erinäisiin kasseihin ja pusseihin asunnon nurkkiin. Astiat laitan suoriin riveihin astiatyypin mukaan(ja isommat astiat vähän eritavalla toki) ja vaatteet ovat myös tyypeittäin viikatuissa pinoissa. Tämänhetkinen pyyhekaappini epämäräinen läjä vaivaakin minua ajoittain. Siinä jotakin tekemistä äitiyslomalle, kenties?
- Olen laiska pyykkäämään. Yleensä kylppäristäni löytyy ainakin kaksi kassillista pesemätöntä pyykkiä. Viime kesänä taisin päästä tilanteeseen, jolloin niitä oli vain yksi vajaa ikea-kassillinen. Nyt saatuani kassitolkulla tulevan naperon vaatetustarvikkeita läj(i)ä löytyy niin olo-, makuu- kuin kylpyhuoneestakin. Keittiö on sentään säästynyt, jos äitiyspakkausta pesemättömine vaatteineen ei oteta lukuun.
- Kyylään edelleen netistä myytäviä vaunuilmoituksia. Löysin siis haluamani vaunut jo melkein kuukausi sitten. Silti kulutan aikaani verraten omiani myyntiin tuleviin yksilöihin. Vielä olen ainakin pitänyt ostamiani parhaana tarjolla olleista vaihtoehdoista. Ehkä yksinoleminen aiheuttaa tällaista vertailun tarvetta...
- Omistan melkoisen määrän askartelu- ja taidetarvikkeita. Toki olen taiteellinen ihminen, mutta suurinta osaa tarvikkeista en ole tarvinut vuosiin. Olen toki muuttojen yhteydessä luopunut monesta turhemmasta paperista ja höyhtyväpussista, mutta edelleen olohuoneen nurkassa oleva kapia-kirstu on täynnä erinäisiä askartelu- ja touhuamistarvikkeita. Kuten myös lipaston alin laatikko osittain. Ja makuuhuoneen ylimmät kaappihyllyt ainakin osittain. Toisaalta halutessani tehdä jotakin minun harvoin tarvitsee ostaa uusia tarvikkeita. Joukossa on myös hyvälaatuisia taiteilijatarvikkeita kuten hiiliä, tusseja, akvarellivärit ja öljyvärejä oheistarvikkeineen. Kaltaiselleni taidetarvikeintoilijalle niitä Helsingissä myyvä Tempera onkin kuin karkkikauppa.
- Pidän tavaroiden säilyttämisestä pääasiallisesti kaapeissa, laatikoissa ja vitriinissä. Tämä siksi, että inhoan pölyjen pyyhkimistä. Lapsena omistin lähemmäs sata posliinieläintä avohyllyssä, joiden pyyhkiminen oli aina melkoinen urakka. Täysi-ikäisyyden korvilla päätinkin välttyä vastaavalta tilanteelta ja laittaa esille vain muutaman, harkitun esineen ja loput turhat kaappiin odottamaan omaa vuoroaan. Samalla helposti kyllästyvä mieleni saa mukavaa vaihtelua vanhojen esineiden tuntuessa kuin uusilta.
- Inhoan tiskaamista. Tämänhetkinen tiskikoneen puuttuminen onkin johtanut tiskien kasaantumiseen. Tälläkin hetkellä välttelen kyseenomaista toimintaa näpyttelemällä blogiini liibalaabaa. Lupaan kylläkin tarttua tiskiharjaan alkavan tunnin sisällä.
- Asunnossani on yleensä toinen seuraavista tiloista: holtittoman sekaista tai viimeisenpäälle järjesteltyä ja puhdasta. Olen kai jonkun sortin äärilaita-ihminen, sillä jo parissa päivässä mielialani huonontuessa onnistun saamaan aikaan kaaoksen. Nyt isompaan asuntoon muutettuani ja äidiksi tulemisen ollessa jo käsillä olen kuitenkin oppinut pitämään asunnossa suhteellista kuntoa, ainakin asteittain. Imurikin tuntuu olevan käytössä melkein joka viikko. Holtitonta puolella teholla siivoamista pidän turhana ärsyttävänäkin ja siivoamisen aloitettuani päädynkin usein hinkkaamaan puhtaaksi kaiken mahdollisen samalla kertaa. Jos on kerran aloittanut, sama tehdä asia kerralla kunnolla summittaisen sutimisen sijaan(paitsi en jaksa aina siirtää sohvaa imuroinnin aikana, myönnetään...).
- Vaikka kämppäni välillä onkin sekainen(ei kuitenkaan mikään äärimmäisen likainen milloinkaan, pölyä lukuunottamatta) ja tiskipöydältä voi leijua etova haju, en voi sietää pahan hajuisia vaatteita. Epäilyttävä vaatteen haju priimasta ulkomuodosta huolimatta on ylitsepääsemätön este vaatteen päälle pukemiseen. Myös kirpputoreilla liian pahalta haisevat vaatteet jäävät ostamatta. Lievä varastoinnin aromi ei haittaa, mutta tietyn rajan ylityttyä en kykene harkitsemaan tuotteen kotiini kiikuttamista. Tykkään muutenkin haistella aikalailla kaiken mitä ostan. Eräinä oudoimpina mielihajuinani on ehkä uusi paperi tai kirja, vanha varastonhaju taas hidastaa lukemistani.
Mutta, keittiöstä kantautuva tiskien haju kaipaa tuhoajaansa. Tiskaamisen jälkeen voisin palkita itseni ja leipoa muutaman laskiaispullan, nekin kun tuoksuvat melkoisen hyvältä.
En kyllä tiedä ketä tällainen listaus kiinnostaa, mutta tulipa tehtyä :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)