Mutta kuinkas sitten kävikään, kun alkuun on päästy. Kantovälineet olen saanut jo hankittua, kirpputorilta löysin Ergobabyn kantorepun viidellätoista eurolla, ja musta-punaisesta väristä huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen sen hankintaan. Vaikka käytännössä reppua voi toki käyttää vasta ensisyksynä, mutta onpa ainakin valmiina odottamassa mahdollisena arjen helpottajana. Lisäksi sain huudettua Tricot Slenin kantoliinan alle 30 eurolla huuto.netistä kesää ajatellen vaaleassa värissä, ja toivon välineen olevan maineensa veroinen.
Lastenvaunujen metsästys on käynnissä edelleen. Aloitin sen toden teolla käytännössä toissapäivänä, jolloin miehekkeen vanhemmat lupautuivat kustantamaan vaunut. Yhdet yksilöt menivät jo sivu suun, mutta muita vaunuja on onneksi vielä tiedossa. Hyvien käytettyjen Emmaljungien hankkiminen tuntuu kuitenkin olevan kirjaimellisesti kuin saaliin nappaamista, sillä ensimmäinen vaunuja katsomassa käyvä mitä todennäköisimmin ostaa vaunut omakseen. Mieluiten hankkisin vaalean sävyiset yhdistelmä-Emmaljungat, jotta pikkuisen ei tarvitsisi kesähelteellä matkustaa saunassa ulkoilemaan innostuessani tai parvekkeella makoillessa. Yksien yksilöiden myyjältä vastausta odotellen...
Vaatekasankin karttuessa ja turvakaukalonkin ollessa jo melkein omien vanhempieni hallussa(sain serkultani käytettynä, onneksi) netin ihmeellisestä maailmasta tuntuu löytyvän koko ajan lisää vauva-ajan välttämättömyyksiä. Pidin aluksi äitiyspakkauksen laatikkoa täysin riittävänä nukuttamisvälineenä. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Vauvat ilmeisesti tutkimusten mukaan nukahtavat paremmin heijaavassa liikkeessä. Tämä tarkoittaa siis kai käytännössä sitä, että häntä on heijattava sylissä tai saatavilla on hyvä olla heijaava sänky sikeitä unia varten. Heijaava liike auttaa myös koliikkiin, ja moni vanhempi on kuvannut tällaisen mahdollistavia sänkyjä 'pelastajiksi'. Lisäksi äitiyspakkauslaatikko on toki vain pahvilaatikko, vaikka sen kyljessä olisikin ihan kivoja sisustukseeni jollakin tasolla sopivia printtejä. Joten yllä näkyvä Uinua-ensikehto vaikutti melkoisen verrattomalta ja fiksulta ratkaisulta.
Kyseinen kehto pitäisi kuitenkin ripustaa kattoon. Opiskelija-asuntosäätiön sääntöjen mukaan tämä on viimeinen asia, jonka saisin olla tekemässä tai vaihtoehtoisesti joutuisin maksamaan koko katon maalaamisesta ja pakkeloinnista hamassa tulevaisuudessa olevan poismuuton yhteydessä. Koitin miettiä, jos kehdon voisi ripustaa vaikka vaaterekkiin tai telineeseen, mutta en välttämättä rohkenisi laittamaan lastani niin huteraan viritelmään.
Vaikka en keskustelupalstoille jaksa edelleenkään kirjoitella, törmäsin siellä monen mainitsevan vauvojen riippukehdon, Amazonasin Koalan. Googletettuani asiaa olen aivan myyty koko tuotteelle. Mahdollisena yksinhuoltajaäitinä keinu voisi todella olla se elämäni pelastaja, joka saa vauvan nukkumaan. Lisäksi suloinen pieni riippukeinu olisi äärimmäisen kivan näköinen, vaikka se olisikin käytössä vain sen muutaman kuukauden. Ehkä keinua voisi käyttää jatkossa pehmolelujen säilytykseen, tai sitten voisin vain myydä sen eteenpäin. Mutta minut onnistui joka tapauksessa valtaamaan todellinen pakko-saada-tuo-tunne, jollaista en osannut odottaa missään vaiheessa. Kaiken lisäksi sänky olisi helposti liikuteltavissa paikasta toiseen, joten vanhempieni luona maalla käyminen tai sängyn huoneesta toiseen siirtäminen ei olisi isokaan asia ja unet voisivat pysyä hyvinä paikasta riippumatta.
Ainoa ongelma hankinnan tekemisessä on oma budjettivajeeni. Minulla ei pahemmin tosiaan ole ylimääräistä, ja niillä ylimääräisillä olen hankkinut jo yhtä sun toista. Muiden tarvikkeiden alkaessa jo löytyä käytöstä, taidan vielä tarkkailla josko joku haluaisi olla sponsoroimassa pikkuiselle riippukehtoa. Tai sitten joudun tyytymään äitiyspakkauksen tuomaan iloon, joka sekin toki on ihan hyvä vaihtoehto.
Olemme jo äitini kanssa alustavasti suunnitelleet myös Baby-Showereitani. Sukulaisnaiset ovat luvanneet vastata tarjoiluista, eikä minun toivonmukaisesti tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä paikalle, ja toki siivota ja sisustaa asuntoni ennen valitsemaani päivää. Toivon myös mahdollisten lahjojen tuojien, joita en toki näe välttämättömäksi, tiedostavan haluni ostaa vauvalle vain ns. ekotarvikkeita, en haluaisi edelleenkään upottaa lasta muoviin ja lisäaineisiin. Jos joku vaikka toisi edes sen ilmeisesti jo kliseeksi muodostuneen kumikirahvin, jota vauvat tykkäävät pureskella. Ja ekokumitutteja. Ja toki minun pitäisi hankkia vielä hoitoalusta hoitopöydälle. Ja niin, tuon Koala-keinun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti