Ei, en ole taas muuttamassa. Marraskuusta asti asuttamani kaksio sopii oikein hyvin minulle ja tulevalle Vaabelille. Eikä kukaan muukaan ole muuttamassa asuntoon.
Vaikka muuttolaatikoista on päässyt eroon, tuntuu että erinäiset projektit ja lapsen tuleminen tuovat asuntoon vähän väliä laatikoita, kuten myös erinäisiä pusseja ja kasseja. Koska muutin isompaan asuntoon, olen lähiaikoina tilannut postimyynnistä mattoja sekä viimeisimpänä myös makuuhuoneen valaisimen. Tämän lisäksi se-elämää-suurempi-äitiyspakkaus saapui viime viikolla, mitä nyt saapumisilmoitus tuli naapurin välikäden kautta postimiehen ollessa holtiton. Onnekseni naapuri kuitenkin kävi heittämässä lapun luukustani, ilman pakkausta jääminen olisi ollut melkoinen menetys.
Venytin pakkauksen tilaamista mahdollisimman pitkään uuden pakkauksen ilmestymisen toivossa. Määräajan kuluessa kuitenkin melkein umpeen ja Kelan ilmoitettua uudenpakkauden ilmestymisen viivästyvän myöhemmin kuin oletettua oli päätin lopulta tilata laatikon. Onnekseni äitini tuli käymään kaupungissa juuri sopivasti tämän(ja monen muun) laatikon saavuttua postiin, sillä reilun kilometrin mittaisen matkan kulkeminen mukavan kokoisen kahdeksan kilon laatikon kanssa olisi voinut olla asteen verran kyseenalaista nykyisessä tilassani.
Pakkaus oli mukavampi kuin osasin odottaa. Vaikka olenkin kolunnut sen sisältöä muista blogeista ja Kelan sivuilta ja tiesin mitä oli tulossa, ihastuin vaatteisiin ja tarvikkeisiinkin niitä nyplätessäni. Pidän nimittäin auringonkeltaisesta oranssista ja turkoosista, jota paketin vaatteissa on mukavana tehostevärinä. Harmaa jänishaalarikin oli paljon hellyyttävämpi luonnossa, tai sitten pääni on alkanut todella pehmetä samaan tahtiin kuin mahani on kasvanut. Erityiset suosikkini ovat ehkä kuitenkin pöllöhaalari ja siilimakuupussi, vaikka se ei sävy-sävyyn vaunujeni kanssa olekaan. Siilit ja pöllöt vaan ovat melkoisen suloisia printtejä vauvaa ajatellen(kuten toki myös myyrät, kirahvit, tiikerit, leijonat, norsut...).
Jotakin omalla kohdallani hyödytöntäkin pakkauksesta kuitenkin löytyi. Ja ne eivät olleet ne hämmentävät sammakkolakanat, jotka loppupeleissä koomisuudessaan voivat olla ihan hauskatkin vauvan sängyssä silloin tällöin harkitummin valittujen lakanoiden rinnalla. Yksi hyödyttömyys omalla kohdallani on nimittäin ainakin Liberon perusvoide. Olen siirtynyt käyttämään luonnonmukaista kosmetiikkaa, ja aion pysyä samassa linjassa myös lapseni kanssa. Vaikka voide sisältääkin rapsiöljyä(jonka mahtavia vaikutuksia iholle en ole erityisemmin kuullut mistään) olen päättänyt antaa sen eteenpäin halukkaammalle käyttäjälle. Inci-listan pituus ksantaanikumeineen riittää mielestäni syyksi.
Myöskään lorutoukka-kirja ei ollut mikään esteettisyyden ja mielenkiinnon herättämisen riemuvoitto, toisaalta mistä sen tietää mistä lapseni kiinnostuu. Vaikka ajattelin tasaraitaisen bodyn kuuluvan samaan sarjaan(olen suorastaan ärsyyntynyt pienten lasten raita-vaatteiden määrästä, välillä tuntuu ettei paljoa muuta olekaan saatavilla) on se myyränruskean ja oranssin yhdistelmänä ihan siedettävä kampe vaikka farkkupaidan alle. Mitään pahaa en näe siinä, jos ihmiset pitävät tasaraidasta, mutta itse olen lopen kyllästynyt kyseiseen kuosiin, syystä tai toisesta. Ja itsehän minä lapseni puen, joten tasaraita ei suurempia murheita minulle käytännössä aiheuta.
On hienoa että meillä Suomessa on saatavilla tällainen etu lapsensaaville perheille. Itsellänikin 95 prosenttia koko laatikosta tulee varmasti olemaan käytössä, joten muutama ohilyönti ei ole kovin vaarallinen tai mieltä sen erityisemmin pahoittava. Tämä varsinkin, kun tuotteissa on pääasiallisesti suosittu luomua ja kierrätyskuituja. Toivottavasti Kela tulee pitämään kiinni myös laatikon designista tai jatkossakin suosimaan esimerkiksi nuoria suunnittelijoita sen suunnittelussa, sillä paljon mukavampaa on katsella tuollaista mintun sävyistä puukuvioboxia nurkassa kuin perustylsää ruskeaa tai valkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti