Synnytysvalmennuksessa

Kaupungissamme oli varattu kaksi iltaa synnytysvalmennukselle kutakin lastaan odottavaa perhettä varten. Ensimmäinen tapaamiskerta käsitteli parisuhdetta ja lapsen saamisen vaikutusta siihen, joten päätin suosiolla jättää kyseisen kerran väliin ja mennä doulani kanssa vain lastenhoitoa ja synnytystä käsittelevälle valmennuskerralle.

Sinänsä on hienoa, että tällaisia valmennuksia järjestetään, mutta 1,5 tunnin tietoisku oli melko köykäinen. Neuvolatädin info oli osapuilleen 'kyllä kätilö tietää mitä ja milloin annetaan ja teitä ohjataan hyvin' vaikka jostakin syystä suurin osa kuulemistani synnytyskokemuksistani on jotakin aivan muuta. Myös lääkkeitä löytyy joka lähtöön synnytyssairaalasta kätilön ohjaamana, vaikka ei terkkari itsekään ollut synnyttänyt muulla tavoin kuin luomuna. Luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä ei pahemmin esitelty, ja sairaalasta tullut infopaketti tuntui antavan huomattavasti enemmän tietoa ja vaihtoehtoja kuin itse koulutus.

Vaikka aika oli vajavaista, silti sitä näytti olevan liikaa. Lopetimme nimittäin noin 15 minuuttia etuajassa, vaikka yleisesti ottaen 1,5 tunnin paketin koetaan olevan aivan liian vähän kaikelle läpikäytävälle tiedolle. Kuvittelemaani nuken pukemista vaippoihin tai todella rajun synnytysvideon näyttämistä ei valmennukseen kuulunut. Maikkarin Erilaisissa äideissä pääsee näkemään huomattavasti kattavammin erilaisia synnytyksiä eri vaiheineen. Jenkkileffoista tutuiksi tulleita hengitysharjoituksia ei myöskään pahemmin käyty läpi, vaikka lyhyesti sanottiinkin supistuksiin reagoimisesta ja kumppanin(tai tarkemmin ottaen isän) tärkeydestä synnytyksen kulkemisessa.

Jostakin syystä minulla oli tänään vaatekaapille mennessäni erittäin räppipäinen olo. Tämä johti farkkuliivin pukemiseen hupparin päälle. Jätin myös pipon päähän koko päivän ajaksi, sillä kuontaloni oli alkanut osoittaa rasvoittumisen merkkejä. Parien keskellä terveydenhoitajan tapittaessa minua välillä jopa merkitsevästi silmiin tunsinkin itseni ikään kuin vahingossa raskaaksi tulleeksi teiniksi, jonka poikakaveri oli jättänyt kuin nallin kalliolle. Ihana tunne 24-vuotiaalle rakkaudella lapsen alulle laittaneelle ihmiselle, sanoisinko. Toki periaatteessa minähän taidan olla tätä nykyä psyykkisesti sairaan poikaystävän hylkäämä yh-äiti, joten mikäs siinä. Toisaalta tulen varmasti monine kriittisine valintoineni kauhistuttamaan vielä monen kaavoihinsa kangistuneen terveydenhoitajan elämää, joten olisi varmaan helpompaa opetella silmätikun asemaan jo nyt. Oma neuvolatätini onneksi on melkein samaa ikäluokkaa kanssani ja tämän lisäksi muutenkin avoimemman oloinen kuin koulutusta vetänyt mamma, joka ei edes maininnut kestoliivinsuojien olemassaoloa kertakäyttöisten lisäksi.

Muut koulutuksessa olleet parit olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa kanssani, toki ehkä osa hiukan vanhempia. Eräs naisista oli käynyt samoilla tanssitunneilla kanssani, joten kuulumisten kysely ja jutustelu kevensi myös nuorisokriminaali-olotilaa. Kaiken kaikkiaan koulutus oli suhteellisen hyödytön, sillä samaa infoa olen saanut jo itsenäisellä tiedonhankinnalla, jopa kattavammin kuin illan infopläjäysten muodossa. Toki imetyksestä kertova DVD sisälsi hyvää ja uuttakin infoa, mutta saman infon olisi puolestaan saanut tiivistettyä parempaan ja tiiviimpään pakettiin kerronnallisemmassa tai keskustelevammassa muodossa. Synnytyksen kulkemisen kannalta erilaisten vaihtoehtojen läpikäyminen perusteellisemmin olisi voinut antaa itse kullekin osallistujalle paljon enemmän hyötyä ja varmuutta kuin 'kyllä kätilö sitten tietää'-tyylinen tiedonanto. 

Toki minulla on vielä läpikahlattavanani lopuksi jaettu monistenivaska. Ainakin pikaisen vilkaisun perusteella se voi sisältää huomattavasti enemmän tietoa, kuin terveydenhoitajan monologinen esitelmä. Myös doulani tekemät välikommentit lisäsivät infon määrää, onnekseni minulla on siis käytettävissä 24/7 synnytys- ja lapsenhoitoinfopisteitä kunnallisen terveydenhuollon tarjoaman koulutusillan lisäksi.