Odotan

Ajattelin, että en sen kummemmin odottelisi synnytyksen käynnistystä. Meditoisin, tekisin kouluhommia ja nauttisin olostani.

Noh, mitäs teenkään. Odotan. En nyt sentään vimmatun stressaantuneena ja paineisena mutta kyllästyneenä ja passiivisena. Eikö jotain voisi jo tapahtua? Voisivatko kuukautiskipumaiset möngerrykset muuttua jo supistuksiksi? Voisiko lapsi päättää jo syntyä, jotta minulla olisi tekemistä?

Olisihan minulla toisaalta tekemistä. Tenttikirjojen lukemista, vauvanhoitopöydän laittamista ja esseiden kirjoittelua. Ei silti tunnu kiinnostavan kuin maata sohvalla, katsoa sarjoja, syödä, nukkua ja odottaa.

Yksin synnytyksen käynnistymisen odottaminen on suorastaan puuduttavaa. Tekisi mieli vaikka lähteä lenkille, mutta terve järki sanoo että ehkä minun ei ihan itsekseni kannata, varsinkin kun tiet ovat edelleen paikoitellen äärimmäisen liukkaita. Miehen kanssa puuhastelu voisi olla hyvin paljon mukavampaa kuin yksinään jumittaminen ja odottaminen. Hän on jopa laittanut puhelimen päälle, mutta yllättäen mitään ei ole edelleenkään kuulunut. En jaksa enää itkeä tai masennellakaan, olo on vain että hohhoijaa, pitihän tämä arvata, ihan sama.

Kaverini viihdyttävät minua noin joka toinen päivä, ainakin pari tuntia kerrallaan. Kämpästä ulos seuraan pääseminen tuntuu kuin lottovoitolta, vaikka nautinkin pitkistä yö(tai pikemminkin aamu-)unistani ja stressittömästä olotilastani. Huomenna olisivat luvassa erään ystäväni valmistujaiset, joihin oli toivottuna myös juhlavampi pukukoodi. Ajattelin ottaa viimeisiä iloja irti edes asteen verran juhlavasta äitiysmekostani(puuvillatrikoinen hennesin alennusmyyntilöytö, joka on kerännyt mukavasti nukkaa navan ympärille hankautumisen seurauksena), vaikka normaalikoon juhlavaatteet herättävätkin jo kaipuuta tonkiessani vaatevarastojani. Ne eivät kuitenkaan mahdu päälleni millään ilveellä, joten mentävä on sillä mitä on saatavilla. Onneksi koruilla ja kengillä voi aina pelastaa melkein asun kuin asun.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin sairaalalaukkukin on jo melko pitkälti pakattu, ensimmäiseksi hankitut synnytysherkut jo syöty ja korvattu halvalla Lidlin suklaalevyllä ja periaatteessa jäljellä olevilla hedelmillä, vauvan kotiintuomisvaatteet vaippoineen kaikkineen on pakattu valmiiksi turvakaukaloon ja muut tarvittavat listattu selkeästi nopeaa keräämistä varten. Niin ja kehto on edelleen valmiina eikä hoitotason kasaaminen ja järkkäily tule kovin kauaa viemään. Joten syntyä saa, jos jo uskaltaa maailmaan iloisena tupsahtaa, lallallaa  plaa plaa plaa.

Ehkä menen nukkumaan, ennenkuin täytän blogini loppuraskauden suomalla hormoneiden tehostamalla kirjallisella lahjakkuudella...

Tekstistä voi huomata, että viimeisimpänä iltalukemisenani ja kirjoittamisen inspiroijanani toimii tällä hetkellä Bridget Jones. 

Etiäispäivä

Etiäisenä tämä päivämäärä on kummitellut tietyssä määrin vauvan mahdollisena syntymäpäivänä jo alusta alkaen. Nähtäväksi jää, mitä tänään tapahtuu. Ainakin ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat kuluneet sujuvasti mietiskellessä ja harkitessa nukkumaanmenoa.

Ajankulukseni päätin kerätä kokoon muutamia viimepäivien huomioita.

Tuntuu siltä, että voisin syödä jääkaapin tyhjäksi pari kertaa päivässä. Näin varsinkin parina edeltävänä päivänä. Herkut, suklaalevyt, jäätelöt ja muut mässyt vetävät myös hämmentävällä tavalla puoleensa. Tänään päätin kuitenkin sinnitellä ekosuklaapatukalla holtittoman mässäilyn sijaan. Ja toki närpin pari suklaalla kuorrutettua pähkinää ja omenaa synnytyseväistä...

Otin tänään jopa muutamia juoksuaskelia kiirehtiessäni bussiin. Niin, viikkoja on se melkein 39 kasassa. Toisaalta toivon näiden pyrähdysteni jouduttavan lapsen tulemista, joten mikäs siinä. Bussikuski katseli toki menoani ehkä hiukan silmät ymmyrkäisinä, vatsani koko ei vastannut pienen reippailuni tahtia ilmiselvästikään.

Käsittämätön väsymys valtaa minut ajoittain. Torkkutarpeella ei sinänsä ole logiikkaa, sillä se tulee vain toisina päivinä vaikka tekemistä ja touhuamista olisi ollut vähemmänkin. Toisaalta olen ehkä kyseisinä päivinä ahminut enemmän sokeria kuin esimerkiksi tänään, jolloin tyydyin vain lepäilemään sohvalla katsellen sarjoja suhteellisen pirteänä tultuani kaupungilta. Pastaa toki kului tänään senkin edestä. Olen toki päätellyt ahmimisen ja nukkumisen olevan synnytysvarastojen täyttämistapa, liekkö siinä ajatuksessa todellista tieteellistä perää.

Minun tekisi jatkuvasti mieli tanssia. Hytkyn istuessani tehden mielessäni mitä villimpiä liikkeitä. Olisikohan siinä avain synnytyksen käynnistämiseen? Mene ja tiedä. Noustessani seisomaan lyllertämisestä tulee kuitenkin se ensimmäinen liikkumismuoto. Ehkä pitäisi vain virittää sneakerit jalkaan ja rykäistä parit hammerit niin pääsisi hoitamaan itsensä tanssikuntoon alta aikayksikön.

En ole vielä toteuttanut suunnittelemaani meditointia synnytyksen käynnistämiseksi. Tämä johtuen siitä, että en ole edelleenkään saanut kaikkia kouluhommia jotka olen aikonut. Lähellä kuitenkin jo ollaan, joten ehkä jo huomenna aloitan tietoisen synnytyksen käynnistämisen. Hämmentävällä tavalla keskittäessäni ajatukseni mahaan, kohtuun ja sen lihaksiin kivut tuntuvat huomattavasti tietoisemmin ja voimakkaammin. Ehkä uskon meditatiivisiin voimiini liikaa, mutta en ole rehellisesti sanottuna uskaltanut ja halunnut aloittaa tietoista lapsen ulos puskemista ennen rästihommien loppuunsaamista. Ehkä huomenna, kunhan ensin saan hoidettua viimeiset asiat pois alta. Saa sitten nähdä mitä mieltä vaabeli on asiasta, malttaako hän odottaa siihen asti tai päättääkö hän loppupeleissä venyttää mahassa asumisaikaansa vielä tulevalle viikolle. Tai jopa pidemmälle, mistäpä tuota tietää.

Olo on kuitenkin melkoisen kypsä. Ja ei nyt vielä sillä 'voi ... miksei tämä jo lopu'-tavalla vaan siis ikäänkuin hedelmällä, joka odottaa poimintaa puussa. Vauva tuntuu valmiilta, keho alkaa tuntua valmiimmalta hetki hetkeltä eikä ajatus synnyttämisestäkään, pelottavaa kyllä, tunnu etäiseltä tai kovinkaan pelottavalta. Ehkä pitääkin repiä ilo irti viimeisistä mahapäivistä tai -tunneista. Jatkuvat kuukautiskipumaiset tuntemukset antavat vihiä lähestyvästä perheenjäsenen saapumisesta kohdun ulkopuolelle.

Joten mikäs tässä, vielä jos lipittäisi vadelmanlehtiteetä minkä ehtii, voitelisi itseään manteliöljyllä paikasta jos toisesta ja koittaisi vetää kunnon yöunia ennen kuin maratoonisuorituksen aika on käsillä. Ja jos hommat viivästyy, voin aina lässyttää tänne sairaalalaukun pakkaamisesta, äitiysvaatteista ja muusta jännästä. Tai itkeä miehen perään, niinkuin tapanani on pitkälti ollut. Ainakin ensisänky on valmiina, ehkä huomenna tirpaisen ja alan siirrellä loppujakin makkarin kalusteita vauvavirittäytyneisiin asemiinsa.

Vauvamenot: arvio raskauden lopussa

Lapsen saaminen vie paljon rahaa. Niin ainakin väitetään. Päätin listata hiukan omia menojani asian tiimoilta tähänastisten menoarvioiden perusteella.

Vaatteet

Pääasiassa olen saanut käytettyjä vaatteita niin omilta kuin poikaystäväni sukulaisilta. Itse olen ostanut vaatteita hyvin harkitusti, olen saanut kulutettua vauvaan tähän mennessä yhteensä noin 40-50 euroa. Suosittelisinkin jokaiselle erilaisten sukulaisten ja ystävien vaatekaappien katsastusta ennen perusvaatteiden hankkimista, sillä yleensä kamppeet eivät yhden tai kahden lapsen jäliltä ole menneet oikein miksikään. Toki intoilevista isovanhemmista ja tulevista tädeistä on myös oma hyötynsä, babyshowereissakin sain muutamia unihaalareita ja ison läjän pikkuruisia sukkia. Ja kelan äitiyspakkauksesta, luonnollisesti. Toki aion täydentää vaatekaappia myöhemmin tilanteen mukaan, suosien kuitenkin kierrätystä ja kirpputoreja.  Lisäksi äitini on neulonut erinäisiä vaatteita ja asusteita ja tilasimme myös kankaita kesävaatteita varten.

Menopelit

Vaunut, turvakaukalot yms kuljetusvälineet syövät helposti suuren osan vauvabudjetista. Onnekseni löysin Tori.fistä haluamani laiset yhdistelmä-Emmaljungat vuosimallia 2009, jotka nyt nököttävät olohuoneeni nurkassa. Hintaa vaunuilla oli kohtuulliset 320 euroa, ja sponsoreina toimivat miehekkeen vanhemmat eli tulevat isovanhemmat. Vaunut ovat aikalailla priima-kunnossa, toki ulkona niitä en sattuneista syistä ole vielä päässyt kotiintuontia lukuunottamatta lykkimään. Onnekseni myös vaunujen väri sattui olemaan mieluisa, joten voisi sanoa että kävi melkoinen tuuri löydettyäni kyseiset vaunut. Emmaljungan joitakin vuosia vanhan turvakaukalon sain serkultani käytettynä, joka ei mainion turvavyökiinnityksensä ansiosta telakkaa kaipaakkaan(varsinkaan, kun en itse omista autoa).

Itse olen ostanut omilla rahoillani menopeleiksi kantovälineitä. Ensimmäiseksi huusin Huuto.netistä  Tricot Slenin vaalean kantoliinan 28 eurolla. Liinan aion ottaa mukaan jo synnytyslaitokselle(kamala sana muuten, ei ihme että synnyttäjällä tulee usein avuton potilasolo, hyh). Toki olen alkanut haaveilla jo kudostusta liinasta jollakin ihanalla kuviolla, mutta koska kyseisenlaiseen kapistukseen saa helposti uppoamaan sen plus-miinus 100 euroa, taidan hankkia liinan vasta kesemmällä. Ergon kantorepun onnistuin löytämään kirpputorilta 15 eurolla, joten kantoreppu teki budjettiin vain pienen loven.

Vaipat

Minulle on ollut alusta asti itsestäänselvää, että tulen käyttämään mieluiten kestovaippoja. Ostinkin kirpparilta muutamat jo ensimmäisinä odotuskuukausina. Tähän mennessä olen ostanut joitakin ImseVimsen NB-kuoria ja muutaman Myllymuksujen vaipan kohtuulliseen tai jopa pilkkahintaan löydettyäni niitä kierrätyskeskuksesta. Lisäksi serkkuni lahjoitti minulle melkoisen arsenaalin IV-flanelletteja ja muutamia muita siihen päälle, joten tulen todennäköisesti pärjäämään ensimmäiset vauvakuukaudet tämänhetkisellä varustuksellani. Näiden lisäksi olen saanut kierrätettynä ja löytänyt kotoani varastosta vinon pinon erilaisia harsoja, jotka toimivat ilmeisen hyvin tarkoitukseen esimerkiksi kuorivaipan kanssa. Liian kattavaa vaippa-armeijaa en ole vielä uskaltanut ostaa, sillä vauvan koko määrittelee melko pitkälle käytettävissä olevat mallit. Koitankin valmistautua henkisesti kirppisten ja nettipalstojen kahlaamiseen ensimmäisten hoitokuukausien aikana lapsen samalla kasvaessa. Yhteensä vaippoihin on uponnut tähän mennessä noin 20 euroa. Kaiken varalta olemassaolevat kertokäyttövaippavarastot on täytetty vaippakakun ja näytteiden muodossa.

Lakanat ja sänky

Yhdellä äitiyspakkauksen sammakkolakanalla ei kovin pitkälle pötkitä, joten olen tilaisuuden tullen tilannut vauvalakanoita pääosin Hennesin alennusmyynnistä. Yhteensä kahteen kuminauhalakanaan ja pussilakanasettiin on tainnut upota noin 30 euroa. Lisäksi olen ostanut yhden muovisuojalakanan kirpputorilta 50 sentillä.

Ensisängyksi kävin ostamassa tänään käytetyn Amazonasin Koala-riippukehdon, josta maksoin 40 euroa. Koska tulen olemaan ensimmäisten kuukausien aikana sekä maalla vanhempieni luona kuin opiskelijakaksiossani, helposti mukana kulkeva sänky voi tuntua pienokaisestakin tutummalta ja turvalliselta vaihtuvan matkasängyn ja pinnasängyn sijaan. Lisäksi aion mahdollisesti käyttää äitiyspakkauslaatikkoa ja jo minulla aikoinaan käytössä ollutta pinnasänkyä. Pinnasängyn patjana aion käyttää joka tapauksessa äitiyspakkauksen patjaa, sillä sängyn koko on nykyisiä pinnasänkyjä huomattavasti pienempi. Pinnasängyn reunat aion ommella itse, kunhan vain ensin löydän sopivan kankaan joka sopii niin sisustukseen kuin lapsen rauhoittavaksi mutta kiehtovaksi nukkumisympäristöksi.

Lelut, tutit ja muut vauvatarvikkeet

Leluja en ole ostanut lainkaan, mutta babyshowereilla sain niitä jo kiitettävän määrän. Lelukasa on tällä hetkellä suhteellisen sopivan kokoinen, vaikka ekokumista valmistettua kumikirahvia se ehkä vielä kaipaakin. Leluja tulee varmasti kuitenkin tulemaan lahjaksi suunnasta jos toisesta, joten itse tulen kuluttamaan niihin suhteellisen vähän. Nykyiset lelut toimivat varmasti vauvan viihdyttäjinä useamman kuukauden, sillä niissä on niin vaunulelua, pehmeää kirjaa, kovaa kirjaa, rapisevia pintoja kuin purtaviakin osia. Yksi soittorasiakin on jo valmiina.

Muutkin tarvikkeetovat ilmaiseksi tai lahjaksi saatuja. Valmiina on jo pari ensituttia, torkkupeittoa, tuttipulloa ja jotakin muutakin. Hankintalistalla olisi vielä teräksisiä tuttipulloja tarpeen niin vaatiessa, vauvan ekokosmetiikkaa, riisipaperia ja puhdistusliinoja. Näihin tulee arvioni mukaan uppoamaan noin 100 euroa tai sen allekin, riippuen esimerkiksi tarvittavien hoitotuotteiden määrästä.

Imetystarvikkeet ja -vaatteet

Olen tähän mennessä hankkinut kolmet imetysliivit. Yhteensä niihin on uponnut noin 60 euroa yksien ollessa huokeaan alennettuun hintaan ja toisten ollessa jo lähtökohtaisesti suhteellisen edullisia hyvänoloisesta istuvuudestaan huolimatta. Muiden vaatteiden osalta olen varautunut imetykseen lähinnä edestä avautuvien ja napitettavien vaatteiden muodossa ja pyrin pärjäämään niillä mahdollisimman pitkälle erillisten imetysvaatteiden sijaan. En muutenkaan käytä paljoakaan tiukkoja trikoisia paitoja, joten miksi hankkisin niitä nytkään.

Rintapumppua en ole vielä hankkinut, mutta aion hankkia sen mahdollisesti käytettynä tai vuokrattuna tarpeen niin vaatiessa. Koska käyttö voi olla vähäistäkin tai lähes olematonta, olen ajatellut pärjääväni kotoa löydetyn vanhan pumppumallin kanssa ennen isompaa ilmenevää tarvetta. Myös rintakumit, maidonkerääjät ja muut vastaavat olen päättänyt jättää alustavasti ostamatta. Äitini valmistaa minulle kestoliivinsuojia tilaamistamme PUL- ja bambujoustofroteekankaista, joten nekään eivät syö budjetista varmastikaan 20 euroa enempää. Imetystyynyn sain babyshower-lahjaksi ystäviltäni.


Yhteenvetona siis

Vaatteet 50 €
Vaunut 320 €
Kantoliina 28 €
Ergobaby-kantoreppu 15 €
Kestovaipat 20 €
Lakanat n. 30 €
Amazonas Koala-kehto 40 €
Imetysliivit 60 €
Kestoliivinsuojat max 20 €
yhteensä 583 euroa, johon tulee toki vielä helposti 100 euron lisämenot päälle.

Toki menot olisivat olleet huomattavasti suuremmat ilman sukulaisilta kierrätettyjä ja lahjaksi saatuja vaatteita ja tarvikkeita, ja rahaa olisi kulunut helposti ainakin 200 euroa enemmän. Voisi kuitenkin sanoa, että suurimman loven vauvabudjettiin tekevät vaunut, riippuen toki aina millaisiin vaunuihin tyytyy ja millaisia on saatavilla. Esimerkiksi tällä hetkellä käytettyjen Emmaljungien tarjonta tuntuu jälleen vähentyneen ja hinnatkin ovat nousseet, joten vaunujen hankkiminen nyt voisi olla paljon hankalampaa kuin vuoden alussa. Ja toki lapsen sukupuolen ollessa varma ja luonteenkin alkaessa ilmetä tulen upottamaan vaatteisin lisää äitiyspäivärahojani ja osan lapsilisästä, toki kohtuudella ja suurimmalta osin kierrätettynä.

Kevät

Olen aina ollut enemmän syys- kuin kevätihmisiä. Tuoreen kasvavan ruohon tuoksu on tuntunut nenässäni enemmän sonnan kuin elämän hajulle ja muutenkin sulavan luonnon aromit ovat olleet mielikuvissani lähempänä biojäteastiaa, kuin elämään puhkeamista ja uutta kasvukautta. Syksyinen ihana lämpö, viimeiset aurinkoiset päivät ja ruskan kauneus ovat tuntuneet paljon viehättävämmiltä vaihtoehdoilta. Tähän on varmasti toki vaikuttanut myös keväinen niiskuttamiseni allergioiden suhteen, jonka olen toki saanut pitkälti hallintaan osteopatian ja lääkkeiden poisjättämisen myötä.

Tänä keväänä kaikki tuntuu olevan toisin. Kevätaurinko, pilkistelevä nurmikko ja sen lievästi mielenkiintoinen haju suorastaan piristävät mieltä masentamisen sijaan. Jokin tuntuu herättäneen minussa pienen kevätihmisen täysin mystisistä syistä, joita en itsekään täysin ymmärrä vaikka samalla toki tajuan siihen luonnollisen syyn. Kannanhan sisälläni kevään lasta, jonka tulisi syntyä näinä lumen sulamisen päivinä kevätauringon loisteessa.

Vaabeli ei ole tuntunut pitävän erityisemmin talven viimasta ja pakkasesta kramppien iskiessä pahimpien pakkasten aikaan aina ulos ulko-ovesta astuessani. Nyt hän on kuitenkin tuntunut viihtyvän kohdun pohjalla, toki valmistautuen samalla debyyttiinsä kevyiden kuukautiskipumaisten olotilojen ja nykytanssimaisen liikehdinnän lomassa. Keväinen aurinko ikäänkuin herättelee meitä molempia eloon. Päiväkävelyt aurinkoisessa kevätsäässä ihan vain huvikseen ilman syytä eivät ole kuitenkaan vielä vetäneet puoleensa.

Kevätauringon säteisiin ja valoon herääminen tuntuvat kuitenkin äärimmäisen voimaannuttavilta. Välillä yllätän itseni fiilistelemästä kevään tulemista niin paljon, että miehekkeen edelleen ollessa etäällä yhteydenottojen ulottamattomissa se vaikuttaa suoranaiselta ihmeeltä. Kai olen oppinut jotakin Eckhart Tollen Läsnäolon voimasta, vaikka en sitä kokonaan jaksanut edes lukea. Tai sitten olen vain oppinut niin paljon itsestänikin, etten anna suurienkaan murheiden painaa päälle hyvien asioiden ollessa tilanteessa aivan yhtä läsnä.

Onnekseni voin sanoa, että sisälläni kasvava lapsi on saanut alkunsa rakkaudesta. Hän ei ole väkisellä väännetty tai pitkälle suunniteltu yksilö, mutta rakkaudella alulle laitettu otus jota oli jollakin tasolla toivottu jo pitkään. Ja vaikka toinen alullepanija kamppaileekin tällä hetkellä omien ongelmiensa kanssa tuloksena kykenemättömyys odotukseen osallistumiseen, lapsen tuleminen tuntuu vain ja ainoastaan oikealta. En osaisi kuvitella kenenkään muun olevan se toinen osapuoli, jonka kanssa tähän on päädytty, tilanteesta huolimatta.

Toki toivon lapsen isän virkoavan kevään myötä, hänkin kun on keväällä syntynyt lapsi. Ja vaikka välillämme ja hänellä itsellään on edessä vielä paljon setvittäviä asioita, uskallan tietyssä määrin luottaa tulevaan. Asioilla kun on tapana järjestyä, kuten hänkin sen sanoisi. Ja vaikka edessäni olisi elämä kahdestaan lapsemme kanssa ja mahdollinen perhe-elämän jatkaminen myöhemmin jonkun toisen kanssa, hyväksyn vaihtoehdon ja annan ajan näyttää mitä tuleman pitää. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Oli sitten kyse ihmisistä tai säästä tai aivan mistä tahansa.

Aloittamisen vaikeus, opiskeluja ennen synnytystä

Olen asettanut opiskeluilleni deadlinen ensiviikolle, mielellään jopa tämän viikon loppuun. Käytännön hommat olen saanut jo hyvin suoritettua, kuten myös osallistumiset tarvittaville tunneille. Tuntien lisäksi tehtävänäni on kuitenkin kirjoittaa yhden jos toisenkin sorttisia kirjoitustehtäviä, esseitä ja raportteja.

Maha ja siellä vellova napero ei ole esteenä kirjoittamiselle. Välillä sen aiheuttama väsymys ja muut päässä pyörivät ajatukset kuitenkin hidastavat ja estävät työskentelyä. Minun tulisi kuitenkin vielä kirjoittaa lähemmäs parikymmentä sivua erilaisia tekstejä ainakin kolmelle tai neljälle eri kurssille saadakseni opintopistetavoitteeni tältä vuodelta täyteen.

Aiheet ovat mukavia ja mielenkiintoisia. Silti aloittaminen tuntuu aina vaikealta. Erityisen vaikealta tuntuu lähdekirjallisuuden läpikahlaaminen, jota tulisi tunkea sujuvasti oman ajattelun ja tuotoksen sekaan tulkiten luettua tietoa ja pohtien sen sisältöä. Omasta päästä jauhaminen olisi huomattavasti helpompaa ja minulle ominaisempaa, mutta tieteellisen tekstin vaatimuksena on aina käyttää hyödyksi myös tutkittua tietoa. Tämä siitä huolimatta, vaikka lukemansa asian osaisi päätellä jo puhtaan maalaisjärjen pohjalta. Minä kun olen tosiaan vasta opiskelut aloittanut korkeakouluilija, joka ei voi vain todeta jotakin perustelematta sitä huolellisesti lähdeviittauksin.

Lapsen tulemista ajatellen minun olisi hyvä sisäistää tehokkaampi tapa tarttua myös kirjallisiin tehtäviin. Aikaa kun ei tule olemaan niin paljoa lapsen vaatiessa siitä osansa, vaikka nyt saatankin elää ruusunpunaisessa haaveessa vauvasta joka nukkuu sujuvasti kehdossaan tai kantoliinassaan äidin opiskellessa uutterasti. Olisipa opiskeluni edes lähtökohtaisesti uutteraa viimetingassa väkisellä vääntämisen sijaan, niin edes puolet haaveesta voisi olla totta.

Toisaalta lapsi on yhden sortin motivaattori. Tehtävät voivat tulla tehdyiksi tehokkaammin, jotta aikaa jäisi lapsellekin. Toisaalta opiskelut voivat myös toimia mainiona tekosyynä saada omaa aikaa lapsenhoidon käydessä raskaaksi.

Tällä hetkellä mieleni tekisi vain katsella sarjoja netti-tv:stä ja hakea lähikaupasta jäätelöä perjantain kunniaksi. Ehkä huomenna- ajattelulle alkaa kuitenkin tulla aikaraja vastaan lasketun ollessa alle kahden viikon päässä. Vaabelihan voi päättää tulevansa maailmaan minä päivänä tahansa, eikä oireiden ilmetessä enää paljoa väännetä tekstiä paperille. Koska hyvä ravinnon saaminen on kuitenkin edellytys tehokkaalle opiskelulle, taidan ennen puurtamisen aloittamista piipahtaa lähikaupassa ostamassa itselleni jotakin hyvää ja ravintoainerikasta.

Ruusuinen vauva-aika

Vauvan odottamisen viimeisillä metreillä synnytyksen jälkeisestä ajasta on melko ruusuinen kuva. Hymyjä, ynähdyksiä ja merkkejä äidille hoivaamisen ja imettämisen lomassa. Olemista ja lempeitä katseita niin minulta vauvalle kuin toisinkin päin. Kävelyhetkiä puistossa, pianonsoittoa pienen nukkuessa tai fiilistellessä mukana, onnea, autuutta ja iloa. Ja yksisarvisia ja sateenkaaria ja...

Välillä karun realismin ääni kuitenkin muistuttaa myös vauvojen olevan huutavia, sontivia pikku-tuholaisia, jotka vievät elämästä oikeastaan kaiken. Tällaisen kuvan ainakin saa joidenkin äitien kanssa keskustellessa. Erityisesti käsittämätön huutaminen vie yleensä enimmät voimat ja suurimman osan ajasta jos uskomista on joihinkin jonkun aikaa sitten lapsen saaneisiin äiteihin. Aikaa millekään omalle ei ole ja äidin tulee uhrata kaikkensa lapsensa eteen. Samalla avun pyytämisen tärkeys on noussut toki esille yhden jos toisenkin keskustelukumppanin kanssa.

Olen itse ollut helppo vauva. Nukuin pitkät yöunet ja aloin huutaa vain, jos minut herätettiin syystä tai toisesta. Muutenkin olin fiksu ja oppivainen lapsi, joka ymmärsi ohjeet ja toimi niiden mukaisesti vaikka koinkin välillä luovia hetkiä piirtäessäni esimerkiksi seinään tai sohvapöydän pohjaan. Lapsen isä taas on ollut ylivilkas pystyyn liian aikaisin nouseva vipeltäjä. Saamieni tietojen mukaan hänellä on pidetty jopa suojakypärää liian aikaisen ylösnousemisen johdosta. Hän onkin edelleen yhden sortin ikiliikkuja, joka saattaa huvikseen polkaista lähemmäs sata kilometriä pyörällä ihan vaan huvikseen.

Mielenkiinnolla saankin odottaa lapsemme temperamentin ilmentymistä. Maha-asukkina lapsi on ainakin vaikuttanut suhteellisen rauhalliselta tapaukselta nykytanssijamaisine liikkeineen ja salliessaan, ainakin vielä, äidin pitkät yöunetkin. Samalla tunne siitä, että tulossa ei ole pienoisversiota minusta tai miehestä on pysynyt vahvana. Mahassa kasvava otus tulee todella olemaan täysin oma persoonansa, vaikka tiettyjen asioiden ajatellaankin olevan jollakin tasolla perinnöllisiä. Myös lapsen tähtimerkin ollessa mitä todennäköisimmin täysin meistä vanhemmista poikkeavaa laatua, voi lapsen kasvattaminen opettaa yhtä sun toista. Jos laskelmat pitävät paikkansa, äitini eli lapsen mummo on samaa tähtimerkkiä lapsen kanssa, joten ehkä hän pystyy avaamaan minulle herkän kala-lapsen maailmaa.

Toivoisin lapsen olevan ymmärtävää ja rauhallista sorttia. Raskausajan yksinjäämisen järkytyksessä ja mahdollisesti tulossa olevan miehen osallistua-vai-eikö-mietinnässä voisi olla tarpeeksi pureskeltavaa koko perheyhteisölle. Toisaalta lapsi heijastelee varmasti myös omia tuntojani, joten omalla mielentilallani on suuri vaikutus lapseen ja hänen tunteisiinsa. Sen olen huomannut jo nyt rauhoituttuani ja keskityttyäni positiiviseen murheista huolimatta. Maha-asukin hetkellinen levottomuus on kaikonnut ja meillä molemmilla on parempi olla pysyessäni hyvinvoivana ja rauhallisena.

Toki tiedän, että meillä kaikilla on huonompia ja parempia päiviä. Lapsen tapa ilmaista itseään on pääasiallisesti huutamalla, toisilla lapsilla enemmän ja toisilla vähemmän. En voi myöskään tietää varmasti, miten tulen itse suhtautumaan synnytyksen jälkeiseen hormonitasapainon heittelyyn ja kaikkeen muuhun mitä tilanteen yhteydessä esille tuleekaan. Riippukehto on jo kuitenkin nyt varauksessa, onnekseni löysin sellaisen käytettynä edulliseen hintaan. Ja toki apukäsiä on aina vähintään puhelinsoiton päässä. En myöskään halua hermoilla liikaa lapsen tulemista elämääni, vaikka hetki alkaakin olla jo käsillä aivan näillä näppäimillä.

Meditoimisen aloittaminen viimeisillä raskausviikoilla tuntuu jostakin syystä äärimmäisen hyvältä idealta. Lainasin tänään yhden synnytysrentoutus-CD:n lisää, vaikka kaksi samaan aiheeseen liittyvää äänilevyä onkin notkunut soittamattomana hyllyssäni jo pari kuukautta. Olen kuitenkin ajatellut ottaa levyt käyttöön viimeistään ensi viikolla, jolloin toivon myös lapsen syntyvän loppuviikon puolella. Monia varmasti naurattaa tarkka suunnitelmallisuuteni lapsen syntymisen ajan suhteen, sillä yleensä toiveet ja veikkaukset eivät osu millään tavalla kohdilleen. Jollakin tasolla haluan kuitenkin luottaa lapseen ja pyrkiä viestittämään keholleni ajan olevan otollinen uuden elämän ulostyöntämiseen. Nähtäväksi jää, toimiiko ajatuksen voimalla käynnistetty synnytys vai ei. Pidän mieleni avoimena toki myöhemmällekin päivämäärälle ja kaikelle mahdolliselle, mitä ikinä edessä onkaan. Koskaan kun ei voi tietää, mitä tuleman pitää.

Raskausajan pelastajat

Nyt kun raskaana olemista on jäljellä enää pari viikkoa, uskallan jo mainostaa joitakin tuotteita erään sorttisina raskausajan pelastajina.


Manteliöljy

Aloin käyttää luomumanteliöljyä jo alkuraskaudesta mahan raskausarpien ehkäisemiseen. Teini-iän venymäjäljet näkyvät nimittäin edelleen, joten toivoin pääseväni vähemmällä ehkäisemällä arpien syntymistä jo hyvissä ajoin. Käyttö ei ollut käytännössä päivittäistä, mutta rasvasin mahaani noin viikolta 10 eteenpäin ainakin kahtena iltana viikossa nukkumaan mennessäni. Mahan voitelu oli myös miehekkeelle mieleinen homma, jolloin hän pääsi yhteyteen syntymättömän lapsemme kanssa ja sai tuntea mahan kasvamisen päivä päivältä.

Manteliöljy on miellyttävän hajuinen ja nopeasti imeytyvä öljy verrattuna muihin käyttämiini öljyihin. Kevyt yöpaidan tahriintuminen ei mielestäni haittaa, mutta öljy imeytyy pääasiallisesti hyvin nopeasti hieromisen yhteydessä. Loppuraskaudesta vatsan nahkan kiristyessä olen käyttänyt öljyä runsaammin, joten imeytyminen on vaatinut hiukan enemmän aikaa. Öljy on myös edullinen (noin 7 euroa pullo) ja yksi pullollinen riitti hyvin jouluun asti, vaikka aloitin käyttämisen jo loppukesästä. Nyt loppuraskaudesta pullon sisältö on toki huvennut huomattavasti nopeammin hölvätessäni sitä enemmän ja päivittäin.

Tuloksena öljyn käytöstä on nätisti venynyt maha, johon on tullut vain kolme alle kolmen sentin mittaista punaista juovaa navan lähiseudulle. Geeniperimälläni ja teini-iän arpeutumisen perusteella mahani pitäisi muistuttaa tällä hetkellä enemmän tiikeriä kuin sievää palloa, mutta öljy on ilmiselvästi vaikuttanut venymiseen huomattavasti. Eron on huomannut myös navan seudun ja mahan nahkan kiristämisen helpotettua öljyämisen jälkeen. En siis voi muuta kuin suositella tätä yksinkertaista ja edullista keinoa säästää itsensä turhalta kiristämiseltä ja juovittumiselta, eikä kemikaalien kertymisestä elimistöön tarvitse huolehtia tuotteen ollessa pelkkää manteliöljyä.

Käytössäni oli Aqua Oleumin kylmäpuristettu manteliöljy. Tuotteen tulisi sopia myös vauvan hoitoöljyksi kuin myös atoopikoille, joten mitä todennäköisimmin öljy tulee olemaan kosmetiikkavarustukseni vakiovaruste tästä eteenpäin. Öljy ei tuoksu pahalle tai voimakkaalle, joten se sopii myös hajuherkille.


Neitsytkookosöljy

Kärsin jo melko varhaisesta vaiheesta alkaen limakalvojen kuivuudesta. Valkuainen lisääntyi myös virtsassa ja jouduin kiikuttamaan näytteen laboratorioon jokaisen neuvolassa käymisen jälkeen toisen kolmanneksen aikana. Lopulta tila äityi hiivatulehdukseksi, joka lähti kyllä paikallishoidolla mutta jätti jälkeensä kuivat limakalvot jotka eivät pitäneet pahemmin edes maitohappobakteereista.

Googletettuani aikani löysin jostakin maininnan kookosöljyn hiivaa tuhoavista ominaisuuksista. Koska kaapissani oli jo valmiiksi luomuneitsytkookosöljypurkki, päätin kokeilla sitä sekä paikallishoitona suoraan limakalvoille että sisäisesti pirtelön seassa. Virtsanäytteeni ovat pysyneet tästä eteenpäin normaaleina ja limakalvonikin tuntuvat nykyisin hyvin normaaleilta. Voisinkin sanoa kookosöljyä suoranaiseksi elämäni pelastajaksi, sillä olo oli ennen tuotteen käyttöönottoa hyvinkin tukala. Toki öljyä tulee käyttää lähes päivittäin(laitan itse yleensä ennen nukkumaanmenoa), mutta sen suoma helpotus ja samalla lääkekuureilta ja kuivumiselta välttyminen ovat sen arvoisia. Myös terveydenhoitajani neuvolassa kiinnostui asiasta ja kirjoitti asian ylös perehtyäkseen siihen enemmän. Toki boonuksena alapää haisee aina kookokselle, mutta haju on suhteellisen neutraali ja hiivalääkkeitä ja epämääräisiä vuotoja huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto.

Käytössäni on ollut CocoVin kylmäpuristettu kookosöljy, jota on nykyisin saatavilla lähes kaikista isoista marketeista luontaistuotekauppojen lisäksi. Riippuen tölkin koosta hintaa tuotteelle kertyy noin 10-20 euroa ja hiivankarkoitustarkoitukseen käytettäessä pienempikin purkki riittää vaikka koko raskauden ajaksi ja sen ylikin. Päivittäisannos kokemuksen perusteella kun on noin 1/3 teelusikkaa. Toki kookosöljy on tunnetusti melkoinen jokapaikan tuote, jolle löytyy jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia ja lisäksi sisäisesti käytettäessä sitä kuluu hiukan enemmän. Kookosöljyn lisäksi olen toki syönyt myös maitohappobakteereja, mutta yksinään ne eivät tunnu pystyvän pitämään limakalvojen tasapainoa yllä.


Tyyny mahan tukena

Ennen joulua viikkojen ylitettyä noin 26 viikon rajan aloin tuntea kyljelläni nukkuessa vetävää kipua kattoa kohden olevalla puolella. Minun oli pakko herätä ja kävellä ympäri asuntoa helpottaakseni kipua, joka paheni aina palattuani nukkumaan kylkiasentoon. Lopulta tajusin laittaa tyynyn mahani tueksi ja kipuilu jäi siihen. Maha kasvoi, mutta sain nukkua rauhalliset yöunet ilman kipua ja kiskontaa. Voisikin sanoa, että mahan tukikiilana toimiva tyyny pelasti opiskeluni ja oloni ja taitaa pelastaa edelleen. Pikkujuttu, mutta kiskonta oli osittain jopa huolestuttavan kipeää ja sen helpotuttua pelkällä tyynyn asettelulla mahaa tukemaan oli melkoinen ilon aihe. Kyseessä olivat siis ilmeisesti venyvät vatsapeitteet tai muut vastaavat, jotka eivät pitäneet kasvavan lapsen aiheuttamasta painosta.