torstai 13. helmikuuta 2014

Synnytysvalmennuksessa

Kaupungissamme oli varattu kaksi iltaa synnytysvalmennukselle kutakin lastaan odottavaa perhettä varten. Ensimmäinen tapaamiskerta käsitteli parisuhdetta ja lapsen saamisen vaikutusta siihen, joten päätin suosiolla jättää kyseisen kerran väliin ja mennä doulani kanssa vain lastenhoitoa ja synnytystä käsittelevälle valmennuskerralle.

Sinänsä on hienoa, että tällaisia valmennuksia järjestetään, mutta 1,5 tunnin tietoisku oli melko köykäinen. Neuvolatädin info oli osapuilleen 'kyllä kätilö tietää mitä ja milloin annetaan ja teitä ohjataan hyvin' vaikka jostakin syystä suurin osa kuulemistani synnytyskokemuksistani on jotakin aivan muuta. Myös lääkkeitä löytyy joka lähtöön synnytyssairaalasta kätilön ohjaamana, vaikka ei terkkari itsekään ollut synnyttänyt muulla tavoin kuin luomuna. Luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä ei pahemmin esitelty, ja sairaalasta tullut infopaketti tuntui antavan huomattavasti enemmän tietoa ja vaihtoehtoja kuin itse koulutus.

Vaikka aika oli vajavaista, silti sitä näytti olevan liikaa. Lopetimme nimittäin noin 15 minuuttia etuajassa, vaikka yleisesti ottaen 1,5 tunnin paketin koetaan olevan aivan liian vähän kaikelle läpikäytävälle tiedolle. Kuvittelemaani nuken pukemista vaippoihin tai todella rajun synnytysvideon näyttämistä ei valmennukseen kuulunut. Maikkarin Erilaisissa äideissä pääsee näkemään huomattavasti kattavammin erilaisia synnytyksiä eri vaiheineen. Jenkkileffoista tutuiksi tulleita hengitysharjoituksia ei myöskään pahemmin käyty läpi, vaikka lyhyesti sanottiinkin supistuksiin reagoimisesta ja kumppanin(tai tarkemmin ottaen isän) tärkeydestä synnytyksen kulkemisessa.

Jostakin syystä minulla oli tänään vaatekaapille mennessäni erittäin räppipäinen olo. Tämä johti farkkuliivin pukemiseen hupparin päälle. Jätin myös pipon päähän koko päivän ajaksi, sillä kuontaloni oli alkanut osoittaa rasvoittumisen merkkejä. Parien keskellä terveydenhoitajan tapittaessa minua välillä jopa merkitsevästi silmiin tunsinkin itseni ikään kuin vahingossa raskaaksi tulleeksi teiniksi, jonka poikakaveri oli jättänyt kuin nallin kalliolle. Ihana tunne 24-vuotiaalle rakkaudella lapsen alulle laittaneelle ihmiselle, sanoisinko. Toki periaatteessa minähän taidan olla tätä nykyä psyykkisesti sairaan poikaystävän hylkäämä yh-äiti, joten mikäs siinä. Toisaalta tulen varmasti monine kriittisine valintoineni kauhistuttamaan vielä monen kaavoihinsa kangistuneen terveydenhoitajan elämää, joten olisi varmaan helpompaa opetella silmätikun asemaan jo nyt. Oma neuvolatätini onneksi on melkein samaa ikäluokkaa kanssani ja tämän lisäksi muutenkin avoimemman oloinen kuin koulutusta vetänyt mamma, joka ei edes maininnut kestoliivinsuojien olemassaoloa kertakäyttöisten lisäksi.

Muut koulutuksessa olleet parit olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa kanssani, toki ehkä osa hiukan vanhempia. Eräs naisista oli käynyt samoilla tanssitunneilla kanssani, joten kuulumisten kysely ja jutustelu kevensi myös nuorisokriminaali-olotilaa. Kaiken kaikkiaan koulutus oli suhteellisen hyödytön, sillä samaa infoa olen saanut jo itsenäisellä tiedonhankinnalla, jopa kattavammin kuin illan infopläjäysten muodossa. Toki imetyksestä kertova DVD sisälsi hyvää ja uuttakin infoa, mutta saman infon olisi puolestaan saanut tiivistettyä parempaan ja tiiviimpään pakettiin kerronnallisemmassa tai keskustelevammassa muodossa. Synnytyksen kulkemisen kannalta erilaisten vaihtoehtojen läpikäyminen perusteellisemmin olisi voinut antaa itse kullekin osallistujalle paljon enemmän hyötyä ja varmuutta kuin 'kyllä kätilö sitten tietää'-tyylinen tiedonanto. 

Toki minulla on vielä läpikahlattavanani lopuksi jaettu monistenivaska. Ainakin pikaisen vilkaisun perusteella se voi sisältää huomattavasti enemmän tietoa, kuin terveydenhoitajan monologinen esitelmä. Myös doulani tekemät välikommentit lisäsivät infon määrää, onnekseni minulla on siis käytettävissä 24/7 synnytys- ja lapsenhoitoinfopisteitä kunnallisen terveydenhuollon tarjoaman koulutusillan lisäksi.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Lahjuksia tuleville vanhemmille

Neuvola, oletettavasta objektiivisesta asemastaan valtion järjestämänä hyvinvointiyhteiskunnan palveluna, toimii ilmiselvästi myös erinomaisena mainostoimintona. Lääkefirmat sponsoroivat neuvolakorttien kannet ja myös monikansalliset yhtiöt jakelevat tuotteitaan auliisti neuvolatätien välityksellä.

Olen kantanut neuvolasta kotiini nyt kolme paketillista tavaraa. Ainahan on mukavaa saada lahjoja, mikäs siinä. Päätin silti ottaa ilon irti ja hiukan analysoida näiden monikansallisten yhtiöiden suomia lahjuksia, joiden ilmiselvä tavoite on saada tulevat vanhemmat kokeilemaan tuotteita ja kuluttamaan niitä vauvan synnyttyä runsain mitoin. Saa nähdä miten tämän mamman kohdalla tämä mainostaminen onnistuu.


Ainun paketti



Ainu valmistaa tunnetusti(tietääkseni) vauvanhoitovälineitä ja pääasiallisesti tuttipulloja. Äidillänikin on tainnut olla kyseisen merkin rintapumppu, jos oikein muistan. Kyseisen merkin lahjalaatikosta löytyi siis näytteitä heidän tuottamistaan vauvanhoitovälineistä, jotka kaikki oletettavasti ovat turvallisia tulevalle perheenjäsenelle. 

Kaiken kaikkiaan paketti on hyvin imetyspainotteinen. Pieni muovinen Medelan tuttipullo ja Ainun silikoniset tuttiosat oletettavasti kuuluvat yhteen. Puhdistuspyyhkeillä voi hinkata mitä haluaa ja niiden ainesosien incikin on positiivisesti kohtuullisen lyhyt. Silti jo eräs pääaineista on kyseenalaisella listalla: Propylene Glycol.  Medelan voidenäyte sisältää onneksi vain lanoliinia ilman lisäaineita, vaikka näyte onkin melko onnettoman kokoinen pikkulärpäke. MAMin tutti mainostaa olevansa ainakin BPA-vapaa, joten se voidaan lukea positiiviseksi potkuksi paketille söpön sydänkuvion lisäksi. 

Lasipulloista haaveilevana toivonmukaisena täysimettäjänä en mene takuuseen siitä, onko kaikelle paketissa olevalle käyttöä, mutta ehkä ainakin hajusteettomat puhdistuspyyhkeet tulee kulutettua kesän kuluessa. Ja jos tutit osoittautuvat tarpeellisiksi kapistuksiksi, saattaa tämä näytekappalekin päästä käyttöön(ellen löydä huolestuttavaa lisäinfoa tutissa käytetyistä muoveista ennen sitä). Plussaa myös kierrätettävissä olevasta pahvirasiasta, jossa kaikki imettämiseen liittyvät mainokset oheistuotteineen annettiin. 


Liberon paketti



Libero lahjoo tulevia vanhempia vuolaasti runsaan kokoisilla näytteillä. Paketteja selaillessa menin jo sekaisin libressejen ja lego-tarrojen alkuperästä, mutta mielestäni myös ne kuuluivat pakettiin. Kassin avatessa vastaan lehahtaa ihastuttava muovin aromi, kuten myös tutkiessa hämmentävän kyseenalaisesti ommeltua vaunuensilelua. Voisi sanoa, että muovin haju menee päähän. Vaippoja paketissa on ruhtinaallisesti verrattuna aikaisempiin näytteisiin, huikeat 5+9 kipaletta. Toki tulevana kestovaippailijana nämä varmaan tulevat hätävara/reissukäyttöön. Sinänsä näppärää, kun ei tarvitse erikseen olla ostamassa vaippoja niillekään kerroille.

Kosteuspyyhepakettia tutkiessani löysin incistä ainakin yhden kyseenalaisen ainesosan: Phenoxyethanol. Googlettamalla löytyy nopeasti tietoa esimerksiki kyseisen aineen karsinogeeniyhteydestä ja yleisestä kyseenalaisuudesta, joka aineen ympärillä pyörii. Wikipedian tietojen mukaan kyseinen aine voi aiheuttaa ripulia ja pahoinvointia. Ei ehkä siis paras aine imeväisen pyyhkimiseen, varsinkin kun vauvat tunkevat suuhunsä oikeastaan kaiken, varsinkin sormensa joita tällaisilla pyyhkeillä usein pyyhitään. Taitaa siis olla tuotteita sarjassamme ehkä annan jollekin joka tätä uskaltaa käyttää. Sen verran iso muovikannellinen paketti nimittäin on, että roskiin heitettynä päätyisi helposti vain kaatopaikalle vaikeasti hajoavana jätteenä. 

Paketista löytyy lisäksi Liberon vauvaöljy, joka sisältää vain kolmea ainesosaa: rypsiöljyä, tocopherolia(ilmeisesti jonkinasteista E-vitamiinia tms) ja sitruunahappoa. Toki en aivan ymmärrä, mihin vauvaöljyssä tarvitaan sitruunahappoa. Käsittääkseni öljyt kun toimivat mainiosti ihan sellaisenaankin, kuten raskausajan aikana käyttämäni manteliöljy. 

Ja toki paketista löytyy myös kertakäyttöisiä liivinsuojia, näitä kuitenkin vain yksi pari. Itse olen aikeissa käyttää vain kestoliivinsuojia, joita äitini on lupautunut ompelemaan saumurillaan pul-kankaasta ja bambufroteesta. Mutta mistä sitä ikinä tietää, jos nuo vaikka tulisivat käyttöönkin. Ehkä ne sopivat paremmin pitsihepeneiden alle tai muuta vastaavaa.

Koko komeuden kruunaa toki klassikoksi muodostunut Libero-kerholaukku. Näitä näkee säännöllisesti myös erinäisillä kirpputoreilla ihmisten koittaessa päästä kasseista eroon. Vinkkinä Liberolle voisin antaa, että laukut voisi valmistaa vaikka luonnonmukaisemmista materiaaleista(niinkuin toki muutkin tuotteenne köh) tai edes käyttää monikansallisen yhtiön budjettia useampaan makuun sopivamman kassin luomiseen. Kirkuvan vihreä Libero-kassi kun tuntuu useimmiten päätyvän ennemminkin ongelmajätteeksi kuin todelliseen käyttöön, vaikka se sitä käyttävillä(joita olen aika harvoin nähnyt) toimiikin melko huomiota herättävänä mainoksena.

Pampersin paketti



Avatessani Pampersin pakettia, oloni oli hiukan koominen. Kyljessä onnitellaan uudesta perheenjäsenestä ja mainostetaan paketin sisältävän turvallisia tuotteita. Ensimmäisenä silmiini paketista kuitenkin pistää Head & Shouldersin matkakokoinen mainosputeli. Tämäkö nyt on vauvan päänahalle sopivaa? Oma kokemukseni kyseisestä tuotteesta ei ole erityisen hellävarainen, eikä vauvojen iholle muutenkaan suositella kummemin shampoota ensimmäisten elinvuosien aikana, saatika sitten markettishampoota kaikkine herkullisine hilseenhoitolisineen. En löytänyt paketista myöskään mainosta, jossa asiaa olisi selvennetty. Ehkä oletuksena toisaalta on, että raskaana olevilla naisilla tai vasta synnyttäneillä äideillä on hilsettä. Tai sitten vauvan läsnäolo saa edes jonkun perheenjäsenen pään hilseilemään. Itse hoidan hilseeni kuitenkin mieluummin muilla tuotteilla. Taas yksi tuote eteenpäin annettavien kassiin siis.

Paketista löytyy myös Oral-B:n hammastahnanäyte, joka ei taaskaan ole vauvoille suunnattu tuote. Toki putkilo on näppärän kokoinen sairaalaan menemistä varten, ja mukana tulee myös plakista kertova infolappunen, joka selventää hammastahnan sopivuutta erityisesti aikuisille jotka lasta hoitavat. Tässä suhteessa erehtymisen riski on olematon.

Suuren huomion paketissa vie Lindexin mainosnivaska tai lehtiö, miksi sitä nyt tarkemmin kutsuisikaan. Mukana tulee myös pari alennukseen oikeuttavaa etukuponkia ja lisäkylkiäisenä laatikon pohjalta löytyvät pikkuriikkiset luomupuuvillasukat. Ainakin siis jotakin varmasti käyttöön menevää(vaikka ne ovatkin raidalliset). Toki myös -30 % alennukseen kertaostoksesta oikeuttava kuponki voi tulla käyttöön, Lindexillä kun on melkoisen söpöjä tuotteita. Esimerkiksi uusi Tove-Muumi-mallisto on aikasen symppis.

Mukana tuleva Fisher Pricen leijonalirpake on asteen verran hämmentävä. Toki vauvat ilahtuvat pienistä asioista, mutta silti kirjailtu littana leijonanelu ilman lisävirikkeitä on hyvin yksinkertainen. Toisaalta lelussa ei ole ainakaan irtoilevia muoviosia tai muuta häiritsevän huolestuttavaa.

Minulle ennestään tuntemattoman lääkefirma Mylanin nenätipat voivat myös osoittautua hyödyllisiksi matkan varrella, niissäkään kun ei ilmeisesti ole erityisemmin lisä- tai muita vaarallisia aineita.

Natusan on osallistunut pakettiin pienellä mainoskassillaan, joka sisältää parin liivinsuojia sekä vauvaöljyä ja kylpyainetta. Mineraaliöljyjen ollessa läsnä jo öljyssä taidan nämäkin tuotteet laittaa kiertoon rohkeammalle. Kyseiset öljyt kun siis ovat fossiiliperäisiä raakaöljyteollisuuden sivutuotteita, jotka vain käytännössä tukkivat huokoset ja saavat ihon riippuvaiseksi öljystä. Toki suhteellisen näppärän kokoinen kassi sekä liivinsuojat voivat päätyä myös omaan käyttööni.

Pampers itse muisti tulevaa perhettä kahden vaipan näytteellä.

Paketti kokonaisuudessaan annettin isona pahvilaatikkona, jonka saa myös vietyä näppärästi pahvinkeräykseen. Lisäksi pakettiin oli laitettu erinäisiä mainoksia, joten tämä sekalainen kimara on ilmiselvästi koottu kasaan halukkaiden mainostajien voimin pelkästään Pampersin oman edun ajamisen sijaan. Toki en jaksanut alkaa googlettelemaan jokaisen pakettiin osallistuneen firman omistajuussuhteita, hyvin mahdollista on että kaikki ovat peräisin samasta emoyhtiöstä kuten nykypäivänä on tapana. 


Yhteenvetona voisin sanoa, että aika monta turhaketta neuvolastakin annetaan. Toki jokainen vanhempi tekee omat päätöksensä lapsillaan käytettävistä tuotteista, mutta neuvolan ollessa eräänlainen luottotaho monien vanhempien silmissä voidaan tällainen mainostaminen nähdä myös hyvin kyseenalaisena. Eri asia olisi, jos paketteja jaettaisiin liikkeissä tai messuilla, mutta näytteiden tullessa terveydenhuollon jakelemana mainonta on ehkä liiankin tehokasta. Varsinkin kun joukosta löytyy tuotteita, jotka voivat olla lapsille täysin sopimattomia. Toisaalta paketteja vain jaetaan eikä niitä erityisemmin ainakaan omalla kohdallani hehkutettu, vaan pikemminkin mainittiin tuotteiden olevan vain mainoksia.

Itselläni omaan käyttööni jäävät todennäköisimmin luomupuuvillasukat, suolanenätipat, hammastahna(vaikka luonnonmukaisempaan olen tämänkin tuotteen kohdalla siirtynyt), lanoliini-voidenäyte, libressen siteet jälkivuotoja ajatellen sekä toki matkojen tai muiden vastaavien tilanteiden varalta vaippanäytteet. Aion kokeilla myös liivinsuojia testimielessä, jos vaikka pitäisin vertailun näiden ja kestoliivinsuojien välillä. Tuttipullojen käyttöä en osaa varmaksi sanoa, mieluummin kun kuitenkin pakon edessä käyttäisin vain lasisia pulloja. Leluista Liberon antama haisi niin muoville, etten tohdi sitä lapselleni antaa, mutta Fisher Pricen littanasta lirpakkeesta en osaa vielä varmaksi sanoa. 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Minusta kodinhengettärenä

Itseäni mietiskellessäni, mieleeni tuli jokunen jännä yksityiskohta itsestäni.


  1. Olen niitä ihmisiä, joille kaappien sisäinen järjestys on usein tärkeämpi kuin niiden ulkoinen. Kaappeihin pikaisen tunkemisen sijaan kerään kaikki kämpillä pyörivät irtokamat erinäisiin kasseihin ja pusseihin asunnon nurkkiin. Astiat laitan suoriin riveihin astiatyypin mukaan(ja isommat astiat vähän eritavalla toki) ja vaatteet ovat myös tyypeittäin viikatuissa pinoissa. Tämänhetkinen pyyhekaappini epämäräinen läjä vaivaakin minua ajoittain. Siinä jotakin tekemistä äitiyslomalle, kenties?
  2. Olen laiska pyykkäämään. Yleensä kylppäristäni löytyy ainakin kaksi kassillista pesemätöntä pyykkiä. Viime kesänä taisin päästä tilanteeseen, jolloin niitä oli vain yksi vajaa ikea-kassillinen. Nyt saatuani kassitolkulla tulevan naperon vaatetustarvikkeita läj(i)ä löytyy niin olo-, makuu- kuin kylpyhuoneestakin. Keittiö on sentään säästynyt, jos äitiyspakkausta pesemättömine vaatteineen ei oteta lukuun.
  3. Kyylään edelleen netistä myytäviä vaunuilmoituksia. Löysin siis haluamani vaunut jo melkein kuukausi sitten. Silti kulutan aikaani verraten omiani myyntiin tuleviin yksilöihin. Vielä olen ainakin pitänyt ostamiani parhaana tarjolla olleista vaihtoehdoista. Ehkä yksinoleminen aiheuttaa tällaista vertailun tarvetta...
  4. Omistan melkoisen määrän askartelu- ja taidetarvikkeita. Toki olen taiteellinen ihminen, mutta suurinta osaa tarvikkeista en ole tarvinut vuosiin. Olen toki muuttojen yhteydessä luopunut monesta turhemmasta paperista ja höyhtyväpussista, mutta edelleen olohuoneen nurkassa oleva kapia-kirstu on täynnä erinäisiä askartelu- ja touhuamistarvikkeita. Kuten myös lipaston alin laatikko osittain. Ja makuuhuoneen ylimmät kaappihyllyt ainakin osittain. Toisaalta halutessani tehdä jotakin minun harvoin tarvitsee ostaa uusia tarvikkeita. Joukossa on myös hyvälaatuisia taiteilijatarvikkeita kuten hiiliä, tusseja, akvarellivärit ja öljyvärejä oheistarvikkeineen. Kaltaiselleni taidetarvikeintoilijalle niitä Helsingissä myyvä Tempera onkin kuin karkkikauppa.
  5. Pidän tavaroiden säilyttämisestä pääasiallisesti kaapeissa, laatikoissa ja vitriinissä. Tämä siksi, että inhoan pölyjen pyyhkimistä. Lapsena omistin lähemmäs sata posliinieläintä avohyllyssä, joiden pyyhkiminen oli aina melkoinen urakka. Täysi-ikäisyyden korvilla päätinkin välttyä vastaavalta tilanteelta ja laittaa esille vain muutaman, harkitun esineen ja loput turhat kaappiin odottamaan omaa vuoroaan. Samalla helposti kyllästyvä mieleni saa mukavaa vaihtelua vanhojen esineiden tuntuessa kuin uusilta.
  6. Inhoan tiskaamista. Tämänhetkinen tiskikoneen puuttuminen onkin johtanut tiskien kasaantumiseen. Tälläkin hetkellä välttelen kyseenomaista toimintaa näpyttelemällä blogiini liibalaabaa. Lupaan kylläkin tarttua tiskiharjaan alkavan tunnin sisällä.
  7. Asunnossani on yleensä toinen seuraavista tiloista: holtittoman sekaista tai viimeisenpäälle järjesteltyä ja puhdasta. Olen kai jonkun sortin äärilaita-ihminen, sillä jo parissa päivässä mielialani huonontuessa onnistun saamaan aikaan kaaoksen. Nyt isompaan asuntoon muutettuani ja äidiksi tulemisen ollessa jo käsillä olen kuitenkin oppinut pitämään asunnossa suhteellista kuntoa, ainakin asteittain. Imurikin tuntuu olevan käytössä melkein joka viikko. Holtitonta puolella teholla siivoamista pidän turhana ärsyttävänäkin ja siivoamisen aloitettuani päädynkin usein hinkkaamaan puhtaaksi kaiken mahdollisen samalla kertaa. Jos on kerran aloittanut, sama tehdä asia kerralla kunnolla summittaisen sutimisen sijaan(paitsi en jaksa aina siirtää sohvaa imuroinnin aikana, myönnetään...).
  8. Vaikka kämppäni välillä onkin sekainen(ei kuitenkaan mikään äärimmäisen likainen milloinkaan, pölyä lukuunottamatta) ja tiskipöydältä voi leijua etova haju, en voi sietää pahan hajuisia vaatteita. Epäilyttävä vaatteen haju priimasta ulkomuodosta huolimatta on ylitsepääsemätön este vaatteen päälle pukemiseen. Myös kirpputoreilla liian pahalta haisevat vaatteet jäävät ostamatta. Lievä varastoinnin aromi ei haittaa, mutta tietyn rajan ylityttyä en kykene harkitsemaan tuotteen kotiini kiikuttamista. Tykkään muutenkin haistella aikalailla kaiken mitä ostan. Eräinä oudoimpina mielihajuinani on ehkä uusi paperi tai kirja, vanha varastonhaju taas hidastaa lukemistani.


Mutta, keittiöstä kantautuva tiskien haju kaipaa tuhoajaansa. Tiskaamisen jälkeen voisin palkita itseni ja leipoa muutaman laskiaispullan, nekin kun tuoksuvat melkoisen hyvältä.

En kyllä tiedä ketä tällainen listaus kiinnostaa, mutta tulipa tehtyä :D

lauantai 1. helmikuuta 2014

Huonompia päiviä

Kun kaksi ihmistä tekee lapsen, sen tulisi olla rakkauden multihuipentuma. Näin olen ainakin omassa päässäni ajatellut, ja ajattelinkin vielä joitakin kuukausia sitten.

Toki monet ihmiset eroavat lapsen saamisen jälkeen tai jopa odottamisen aikana. Syitä on monia, yhteensopimattomuudesta toisen yllättäviin piirteisiin. Jokainen suhde on täysin erilainen kuin toinen eikä perimmäistä syytä eroamiseen lapsen saamisesta huolimatta tarkasti voida määritellä.

Toisaalta toiset pysyvät yhdessä vaikka väkisin, eritoten lapsen saamisen takia. Toiseen ihmiseen takerrutaan, koska nyt on sitä yhteistä jälkikasvuakin. Toiset myös lähentyvät lapsen saamisen myötä, vaikka lähtötilanne olisi ollut lähellä eroa tai vanhemmat eivät olisi olleetkaan yhdessä. Toki monet jo erossa toisistaan aloittaneet pitävät välimatkansa, tai lisäävät tapaamisiaan vain lapsen edun takia. Ja toiset vain kasvattavat lapsensa yksin tai jonkun muun kuin lapsen biologisen isän kanssa.

Minulta on lähiaikoina kysytty useampaan otteeseen, aiommeko vielä lapseni isän kanssa olla yhdessä. Kysymys on tullut vastaan niin neuvolassa kuin ystävieni suusta, todennäköisesti ensiviikolla myös lääkäri tulee kysymään minulta samaa asiaa synnytystapa-arvion yhteydessä. Tilanteesta johtuen en osaa sanoa kysymykseen oikein muuta kuin että en tiedä. Tällä viikolla mies jopa käytti puhelinta päällä, mutta ei ilmestynyt silti neuvolaan vaikka tiesi ajan ja paikan. Hän ei koe tarpeelliseksi avata ovea minulle, koska kuulemma 'olemme jo puhuneet kaikesta'. Tätä siis en kuullut häneltä itseltään vaan hänen isänsä kautta. Viimeinen häneltä saamani viesti oli käytyäni hänen luonaan joulukuun alussa hänen lupautuessaan soittamaan jossakin vaiheessa. Viikot vain tuntuvat kulkevan eteenpäin eikä minkäänlaista yhteydenoton yritystä ole tapahtunut.

En tiedä enää voinko milloinkaan luottaa mieheen, joka on laiminlyönyt minut tällaisena ajankohtana näin pitkäksi aikaa. Vaikka kyse olisi mielenterveydellisestä ongelmasta, on käytöstä vaikeaa niellä pureskelematta asiaa kunnolla ensin. Varsinkin jos ongelmien vähättely ja kiistäminen tulee jatkumaan. Samalla pohjalla olevien tunteiden ollessa vahvempia kuin ketään muuta kohtaan, en tiedä miten tulen selviämään tai kykenemään elämäni normaaliin jatkamiseen romanttisella saralla jonkun toisen ihmisen kanssa. Kuvittelin elämänkumppanini olevan juuri tässä, mutta rakastuin kai illuusioon tai sellaiseen osaan hänestä, jonka hän on nyt tappanut itsestään.

Miten suhtautua ihmiseen, jota rakastaa mutta joka on laiminlyönyt minut täysin? Samalla tämän ollessa kuitenkin lapseni isä ja sitä kautta eräänlainen pakollinen osa elämääni. Vaikka raskauden ensikuukaudet olivatkin ihania eritoten juuri hänen ansiostaan, voinko pyyhkiä mielestäni kuukausia kestäneen välinpitämättömyyden? Toisaalta mistä tiedän, tuleeko kyseinen henkilö milloinkaan enää takaisin omaan tai lapsemme elämään?

Olen ollut monta viikkoa hyvillä mielin(niin hyvillä kuin tilanteen huomioon ottaen voin olla), mutta tänään koko tilanne ja kaikki muukin tuntuu liian vaikealta. En haudo mielessäni mitään itsetuhoista tai vastaavaa, mutta olen äärimmäisen turhautunut, surullinen ja pettynyt. Minun pitäisi tiskata, pyykätä ja tehdä esseitä vino pino koulua varten, mutta tuntuu että en saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka kovasti haluaisin. Jossakin määrin toivoisin tämän vapaan näpyttämisen avaavan myös tieteellisen kirjoittamisen hanoja, mutta saa nähdä mikä vaikutus aivopierujen kirjoittamisella on käytännössä.

Olen päättänyt selviytyä äitiydestä yksinkin. Silti seinien tuntuessa kaatuvan päälle jo nyt, alan osittain epäillä kykyäni tuottaa lapselleni onnellista kasvuympäristöä. Tuntuu kuin ainoa tarjottavanani oleva asia olisi pettymyksien ja itkun täyteinen äiti, joka kylläkin itkunsa lomassa haluaa olla se rakastava, osallistuva ja lämmin kasvattaja. Miten voimani kuitenkaan toisaalta tulevat riittämään arjen pyörittämiseen, jos itkeminen ja itse lapsen huomioiminen vievät kaiken energiani?

Onnekseni minulla on toki paljon apukäsiä, jotka ovat valmiita tukemaan ja auttamaan. Toisaalta olen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin lapseni kanssa kahdestaan. Ja lisäksi olen jossakin määrin tee-se-itse-tyyppinen ihminen. Voi kuitenkin olla parasta, että nielen ylpeyteni ja otan kaiken tarjolla olevan avun vastaan tilanteen niin vaatiessa keskittyen vain ja ainoastaan imettämiseen, vauvanhoitoon ja itseni piristämiseen tavalla tai toisella. Kotitöissä muidenkin on helppoa auttaa, sillä niitä osaavat tehdä kaikki, mutta minä olen ainoa ihminen joka voi olla lapseni oikea äiti.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

34. viikon lopussa

Aika tuntuu menevän omalla painollaan. Samalla hitaasti ja varmasti, mutta samalla äärimmäisen nopeasti. Laskettuun aikaan on enää reilu kuukausi, ja se tuntuu omalla tavallaan hämmentävältä.

Olen pesäytynyt viimeiset kolmisen kuukautta itsekseni. Kaksion nurkissa lojuu yhtä sun toista tulevaan perheenlisäykseen viittaavaa, vaikka vauvanvarusteet eivät olekaan vieneet kaikkea tilaa. Vaunujen, turvakaukalon ja jättimäisen Nalle Puh-pehmolelun seasta löydän onneksi vielä itsenikin ja kaiken omaisuuteni joka ei liity tulevaan perheenlisäykseen.

9 kuukautta on suhteellisen pitkä aika. Vielä pari kuukautta sitten äitiys tuntui etäiseltä ja jännittävältä ajatukselta luonnollisuuden lisäksi, nyt tunne on muuttunut pikkuhiljaa entistä enemmän itsestään selväksi. Huomaan äitiyden heräävän myös esimerkiksi ostoksilla, sillä kiinnitän huomiota erilaisiin tuotteisiin niiden lapsenomaisuuden ja kiinnostavien värien perusteella ikiaikaisen ajattomuuden ja harmonian sijaan.

On jännittävää ajatella, että kahden kuukauden kuluttua minä todellakin olen äiti. Tietyllä tapaa olen sitä jo nyt, sillä kohdussani kasvava elämä on jo pituudeltaan lopullista luokkaansa jos internetin tarjoamaan tietoon on uskominen. Hän tuntuu olevan myös aikaisempaa huomattavasti aktiivisempi, liikkuvan melkein vuorokaudenajasta riippumatta ja ilmoittavan olemisestaan entistä selkeämmin potkuin. Myös tunteellinen puoleni on vatsaa kohtaan hoivaava ja suojeleva ja odotan innolla pääseväni näkemään millainen otus on saanut alkunsa minusta ja mielitietystäni.

Toki synnytyksen läheisyys tuo myös mukanaan erilaisia mietintöjä, erityisesti liittyen synnytykseen. En halua tehdä liian tarkkaa suunnitelmaa, mutta ajatukseni päästä synnyttämään pienempään sairaalaan on vahvistunut, varsinkin jos synnytys joudutaan käynnistämään kuten äitini tapauksessa. Lääkinnällinen käynnistäminen on usein kivuliasta ja pitkään kestävää, ja toivon uusien luonnollisempien kehitettyjen keinojen mahdollistavan siltä välttymisen. Usein yliopistollisten sairaaloiden kiire ja aikataulutus kuitenkin rajoittavat synnyttämismahdollisuuksia, joten pienempään sairaalaan pääseminen voisi antaa mahdollisuuden luonnollisempaan rytmiin. Kyseisessä pienemmässä sairaalassa on perehdytty erityisesti luonnollisiin menetelmiin ja annetaan myös mahdollisuus synnyttää veteen, joka kuulostaa paremmalta kuin hyvältä.

Olen kuitenkin valmistautunut henkisesti myös mahdolliseen yliopistollisessa sairaalassa synnyttämiseen. Isäni puolella korkea verenpaine on johtanut aivoverenvuotoon synnytyksen yhteydessä, joten vointiani on tärkeää tarkkailla huolellisesti ennen ja jälkeen synnytyksen. Toisaalta verenpaineeni on ainakin tähän asti ollut ihannelukemissa, joten ainakaan vielä aihetta suurempaan huoleen ei ole ollut. Kehon tiet ovat kuitenkin toisinaan tuntemattomat, joten koitan suhtautua kaikkeen tulevaan rauhallisesti ja luottavaisin mielin.

Onnekseni olen saanut jo kyyditys- ja synnytysseuratarjouksia useammalta taholta. Halutessani pääsen siis mahdollisesti jopa vaihtamaan seuralaistani lennossa. Vaikka pyörinkin mahan kanssa kotonani pääasiallisesti kahdestaan, en ehdi potea suurtakaan yksinäisyyttä auttavien käsien ollessa puhelinsoiton päässä. Aivan kuin en odottaisi lasta yksin, vaikka lapsen isä jatkaa edelleen puhelimen kiinni pitämistä ja erillään olemista.

Tulevia sairaala- ja neuvolakäyntejä odotan etenkin sen suhteen, että pääsisin kuulemaan missä asennossa vauva mahtaa olla. Vaikka sanotaan, että vauvan asennon voi tuntea vatsan läpi en osaa jotenkin itse määritellä varmasti kaverin pään sijaintia selkeistä liiketuntemuksista huolimatta. Illalla nukkumaan mennessäni toinen vatsan puolikas voi olla enemmän kohollaan kuin toinen, mutta jonkun ajan kuluttua liike voi tuntua toiselta puolelta vatsaa. Nyt liike tuntuu vuorotellen molemminpuolin, joka toisaalta voisi viitata siihen että jalat sojottaisivat lupaavasti taivasta kohti. Mene ja tiedä sanon minä, mutta varmemman ja asiantuntevamman arvion jälkeen pyrin kyllä telepaattisesti ohjaamaan vauvaa oikeampaan asentoon tarpeen mukaan. Hyvässä lykyssä vauva toki on jo pää maata kohti ja asettuu asemiin entistä paremmin tulevan kuuden viikon kuluessa.

Raskausvaivoistani voisin mainita sen verran, että jollakin tasolla odotettavissa ollut selkäkipu on lopultakin alkanut. Olen kärsinyt ilmeisesti yliliikkuvasta selästä jo ennen raskautta, joten selkäkipujen ilmeneminen vasta nyt on ollut eräänlainen helpotuskin. Toisaalta se on ollut myös ihme, sillä olen ollut hyvin laiska vetreyttämään selkääni erilaisin lihaskuntoliikkein ja suunnittelemani joogakin on jäänyt hyvin vähäisiin kertoihin. Selän nyt ilmoitettua itsestään olisi ehkä oikea aika vetää joogamatto pussista ja ottaa harjoitus osaksi elämää edes pari kertaa viikossa. Myös selkälihasliikkeiden kevyt tekeminen voisi auttaa asiaan. Olisi kuitenkin mukavaa kyetä tavoittelemaani luonnolliseen synnytykseen kipuilun ja makaamisen sijaan, varsinkin jos se johtuisi vain omasta laiskuudestani ja selkäni laiminlyönnistä.

Opiskelu on alkanut tuntua tietyllä tasolla astetta raskaammalta. Kirjallisia ja muita tehtäviä on vielä paljon tekemättä ennen todellista äitiyslomalle jäämistä. Haluan saada suurimman osan tämänvuotisista opinnoistani tehtyä, jotta voisin jatkaa opiskelua juohevasti oman ryhmäni mukana myös tulevana syksynä. Toisaalta lapseni saattaa rajoittaa osallistumistani, riippuen täysin hänen temperamentistaan ja muusta olemuksestaan, mutta ainakin opintojen suorilta jatkamiseen olisi olemassa mahdollisuus jos saan melkein kaikki tämän vuoden kurssit suoritettua jo nyt. Jätin jo yhden kirjallisen perusopintokurssin väliin väsymykseni takia, mutta pyrin tekemään loput kaavailemani opinnot ennen maaliskuun alkua. Tuleva viikonloppu taitaakin mennä ainakin puolittain kirjojen ja kirjoittamisen lomassa, vaikka levätäkin pitää toki muistaa. Ilman riittäviä yöunia en jaksaisi kuitenkaan. Huomenna olisi luvassa salipalloilun ensimmäinen tunti, josta ajattelin urhoollisesti selvitä, jos en muuten niin palloillen salin reunalla tehden muistiinpanoja.


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Laatikoita, laatikoita, laatikoita

Ei, en ole taas muuttamassa. Marraskuusta asti asuttamani kaksio sopii oikein hyvin minulle ja tulevalle Vaabelille. Eikä kukaan muukaan ole muuttamassa asuntoon.

Vaikka muuttolaatikoista on päässyt eroon, tuntuu että erinäiset projektit ja lapsen tuleminen tuovat asuntoon vähän väliä laatikoita, kuten myös erinäisiä pusseja ja kasseja. Koska muutin isompaan asuntoon, olen lähiaikoina tilannut postimyynnistä mattoja sekä viimeisimpänä myös makuuhuoneen valaisimen. Tämän lisäksi se-elämää-suurempi-äitiyspakkaus saapui viime viikolla, mitä nyt saapumisilmoitus tuli naapurin välikäden kautta postimiehen ollessa holtiton. Onnekseni naapuri kuitenkin kävi heittämässä lapun luukustani, ilman pakkausta jääminen olisi ollut melkoinen menetys.

Venytin pakkauksen tilaamista mahdollisimman pitkään uuden pakkauksen ilmestymisen toivossa. Määräajan kuluessa kuitenkin melkein umpeen ja Kelan ilmoitettua uudenpakkauden ilmestymisen viivästyvän myöhemmin kuin oletettua oli päätin lopulta tilata laatikon. Onnekseni äitini tuli käymään kaupungissa juuri sopivasti tämän(ja monen muun) laatikon saavuttua postiin, sillä reilun kilometrin mittaisen matkan kulkeminen mukavan kokoisen kahdeksan kilon laatikon kanssa olisi voinut olla asteen verran kyseenalaista nykyisessä tilassani.

Pakkaus oli mukavampi kuin osasin odottaa. Vaikka olenkin kolunnut sen sisältöä muista blogeista ja Kelan sivuilta ja tiesin mitä oli tulossa, ihastuin vaatteisiin ja tarvikkeisiinkin niitä nyplätessäni. Pidän nimittäin auringonkeltaisesta oranssista ja turkoosista, jota paketin vaatteissa on mukavana tehostevärinä. Harmaa jänishaalarikin oli paljon hellyyttävämpi luonnossa, tai sitten pääni on alkanut todella pehmetä samaan tahtiin kuin mahani on kasvanut. Erityiset suosikkini ovat ehkä kuitenkin pöllöhaalari ja siilimakuupussi, vaikka se ei sävy-sävyyn vaunujeni kanssa olekaan. Siilit ja pöllöt vaan ovat melkoisen suloisia printtejä vauvaa ajatellen(kuten toki myös myyrät, kirahvit, tiikerit, leijonat, norsut...).

Jotakin omalla kohdallani hyödytöntäkin pakkauksesta kuitenkin löytyi. Ja ne eivät olleet ne hämmentävät sammakkolakanat, jotka loppupeleissä koomisuudessaan voivat olla ihan hauskatkin vauvan sängyssä silloin tällöin harkitummin valittujen lakanoiden rinnalla. Yksi hyödyttömyys omalla kohdallani on nimittäin ainakin Liberon perusvoide. Olen siirtynyt käyttämään luonnonmukaista kosmetiikkaa, ja aion pysyä samassa linjassa myös lapseni kanssa. Vaikka voide sisältääkin rapsiöljyä(jonka mahtavia vaikutuksia iholle en ole erityisemmin kuullut mistään) olen päättänyt antaa sen eteenpäin halukkaammalle käyttäjälle. Inci-listan pituus ksantaanikumeineen riittää mielestäni syyksi.

Myöskään lorutoukka-kirja ei ollut mikään esteettisyyden ja mielenkiinnon herättämisen riemuvoitto, toisaalta mistä sen tietää mistä lapseni kiinnostuu. Vaikka ajattelin tasaraitaisen bodyn kuuluvan samaan sarjaan(olen suorastaan ärsyyntynyt pienten lasten raita-vaatteiden määrästä, välillä tuntuu ettei paljoa muuta olekaan saatavilla) on se myyränruskean ja oranssin yhdistelmänä ihan siedettävä kampe vaikka farkkupaidan alle. Mitään pahaa en näe siinä, jos ihmiset pitävät tasaraidasta, mutta itse olen lopen kyllästynyt kyseiseen kuosiin, syystä tai toisesta. Ja itsehän minä lapseni puen, joten tasaraita ei suurempia murheita minulle käytännössä aiheuta.

On hienoa että meillä Suomessa on saatavilla tällainen etu lapsensaaville perheille. Itsellänikin 95 prosenttia koko laatikosta tulee varmasti olemaan käytössä, joten muutama ohilyönti ei ole kovin vaarallinen tai mieltä sen erityisemmin pahoittava. Tämä varsinkin, kun tuotteissa on pääasiallisesti suosittu luomua ja kierrätyskuituja. Toivottavasti Kela tulee pitämään kiinni myös laatikon designista tai jatkossakin suosimaan esimerkiksi nuoria suunnittelijoita sen suunnittelussa, sillä paljon mukavampaa on katsella tuollaista mintun sävyistä puukuvioboxia nurkassa kuin perustylsää ruskeaa tai valkoista.

Ensikosketus doulaan

Poikaystäväni osoittautuessa epävarmaksi synnytyskumppaniksi ja tultuani epävarmaksi tilanteesta, päätin ottaa selvää doula-toiminnasta. Laitoin sähköpostia ensi- ja turvakodin vapaaehtoisdoulavastaavalle, jolta sain pian vastauksen. Seuraavalla viikolla hän ottikin minuun yhteyttä saatuaan minulle doulat, jotka tapasin tänään.

Jokaiselle doulan haluavalle on mahdollista saada doula, joka on ensi- ja turvakodin kouluttama vapaaehtoisesti työssä toimiva henkilö. He tekevät työtä omasta vapaasta tahdostaan, eikä tuen saaminen maksa tai velvoita odottavaa äitiä mihinkään. Äidistä ei tule myöskään ensi- ja turvakodin asiakasta automaattisesti pyydettyään doulaa tuekseen tilanteeseen. Doulilla on myös vaitiolovelvollisuus, joten asioista voi keskustella luottamuksella. Myös parit voivat ottaa doulan mukaansa synnytykseen, joten itselläni tulee doulan lisäksi mukaan näillä näkymin joko poikaystäväni, äitini tai ystäväni.

Doulan tehtävänä on synnytyksessä ja tarpeen mukaan ennen sitä ja sen jälkeenkin toimia äidin ja lapsen tukena. Hän voi myös olla eräänlaisena välikätenä kätilön ja äidin välillä auttaen kivuissaan pyörivää synnyttäjää välittämään viestinsä kätilölle. Doulilla on myös tietoa luonnonmukaisista kivunlievityskeinoista, kuten erilaisista asennoista ja hierontatavoista. Koska itse toivon synnyttäväni mahdollisimman luonnonmukaisesti, koen tällaisen henkilön synnytyksessä mukana olemisen suurena etuna. Doulien itsesanoman mukaan etusijalla ovat minun toiveeni ja lapsen ja itseni hyvinvointi.

Nyt tavattuani minulle löytyneet doulat(jokainen odottaja saa kaksi doulaa, koska tällöin ainakin toinen on saavutettavissa synnytysajan koitettua) päätös tehdä pyyntö saada doula tuntui oikealta. Vaikka en koe olevani yksin odottamassa tukiverkkojeni ollessa todella vahvat, varmuus siitä että synnytyksessä on mukana henkilö joka tietää mahdollisesti minua helpottavia keinoja ja voi tarpeen mukaan tukea myös synnytyskumppaniani helpottaa loppuajan odottamista huomattavasti. Doulani ovat molemmat itsekin luomuna synnyttäneitä naisia, joten heillä on kokemusta myös luonnonmukaisesta synnyttämisestä. He myös ovat todella mukavia, avoimia ja positiivisen oloisia, joka tukee turvallista oloa synnytyksen suhteen. Olen nimittäin ollut huolissani minulle kohdalle osuvan kätilön suhtautumisesta toiveisiini(netin ja synnyttäneiden kauhukertomukset eivät ole auttaneet asiaa), joten minulle on tärkeää saada mukaan ihminen joka tukee toiveitani ja pystyy edistämään niiden toteutumista.

Yhteenvetona ensikosketus douliin oli hyvin positiivinen ja avoin. Pystyin puhumaan heille avoimesti tilanteestani ja huolistani. Toinen heistä lupautui myös tarpeen tullen tulemaan kanssani synnytysvalmennukseen niin halutessani, joten minun ei tarvitse murehtia sinnekään menemisestä yksin.