Rakkaudesta on puhuttu kemiallisena reaktiona. Aivot alkavat lähettää signaaleja kehon hormonien erittämiseksi ihmisen kohdatessa tietynlaisen ihmisen. Miksi aivot todella toimivat näin juuri kyseisen henkilön kohdalla?
Onko kyseessä fyysinen vetovoima ja biologinen yhteensopivuus? Ainakin viittaavina tekijöinä vastapuolen silmää miellyttävä ulkonäkö ja kehonkoostumus puhuvat vahvasti tämän puolesta. Myös miehen huumaavan oudon hyvä tuoksu ja hien nenään pistämättömyys ovat vahvoja merkkejä asiasta. Samalla sopivan leveät hartiat antavat lupauksen hyvistä geeneistä kuten myös keho mainiosta kyvystä siittää lapsia ja suojella niitä vaaroilta.
Entäs sitten emotionaalinen turvallisuudentunne? Mies saa olon pesämäiseksi ollessa yhdessä auttaen asiassa jos toisessa. Hän huolehtii ja hoivaa, tekee ruokaa, siivoaa ja tiskaa. Näin ei välttämättä toki kaikissa perheissä. Kaikki nämä saattavat kuitenkin luoda turvallisuudentunnetta toisesta osapuolesta. Ja luovatkin. Mies myös osaa kuunnella, tukea ja nähdä milloin voit pahoin. Ei kovin kylmänä pysty pysymään, en ainakaan minä.
Mystinen yhteys, sydämen valittu, kohtalo? Kaikki suuria elämän mysteereitä, mutta silti kohtalon tuodessa miehen ovelle juuri kun sitä toivot ne tuntuvat todellisilta ja annat tunteen viedä mukanaan. Välillänne on pakko olla telepatiaa toisen ilmestyessä korjaamaan pyörääsi juuri kun sitä toivot. Ja ilmestyessä elämääsi vuosien erossa olemisen jälkeen juuri silloin, kun se tuntuu oikealta.
Ja viimeisenä, kyseenalaisimpana, kenties miehen luoma haaste? Psykologiset käsittelemättömät ongelmat jotka odottavat ratkaisua. Halu auttaa ja olla avuksi ja päästä tyydyttämään äidillisiä tarpeitaan. Toki näitä tarpeita pääsee tyydyttämään piakkoin oikein olan takaa, loppuelämänsä tai ainakin seuraavat 15-25 vuotta. Mukavaa tässä vaiheessa toki olisi, jos toinen saisi hoidettua itsensä siihen pisteeseen jossa voisi osallistua tähän jälkikasvun ojentamiseen ja rakkaudella hukuttamiseen. Toisen kuitenkin karatessa koko ajan kauemmas henkisellä tasolla, kuin pelonomaisesti juosten, tuntuu tulevaisuus tasaveroisessa parisuhteessa lasta hoitaen sulalta mahdottomuudelta.
Ja naisten sanotaan olevan niin vaikeita ja kuluttavia. Meninpäs sitten löytämään miehen, jota tämän läheisimmät kaveritkin kuvailevat hankalaksi, varsinkin tunne-elämältään. Mikä ilon päivä. Toivoen lempeää ja ymmärtävää lasta joka omaa fiksua päätä ja asioiden käsittelytaitoa, toisin kuin isänsä. Taidan vielä koittaa päästä eroon keittiöstä leijailevasta tiskikasan lemusta tälle yötä. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus karata maaseudun rauhaan suojaan kaikelta pahalta, perheen ja lumen keskelle. En kuitenkaan saisi unta vielä hetkeen joten sama käyttää aika hinkkaamalla laseja ja lautasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti