Babyshowerit

Vaikka miehekkeen osalta tilanne on asteen verran kyseenalainen, päätin ilojuhlien sukujen ja ystävien kesken ennen lapsen syntymääkin olevan paikallaan. Pyysin sukulaisnaisia ja äitiäni sekä joitakin ystäviäni leipomaan tarjoiltavat, joita pöytään kannettiinkin laidasta laitaan. Itseasiassa tarjoiltavia oli niin paljon, että sitä jäi mammalomalle kahvitteluvieraitakin varten. Kutsuttuina olivat siis sekä minun sukulaiseni ja ystäväni sekä lapsen isän naisvaltainen lähiperhe.

Tunnelma oli mukavan lämminhenkinen ja kepoisa. Vieraat tulivat hyvin toimeen keskenään ja itse sain keskittyä vain olemiseen, kuten olin toivonutkin. Juhlat olivat samalla mainio tutustumistilaisuus molempien sukujen naisille tutustua toisiinsa ja läheisimpiin kavereihini, hehän kuitenkin tulisivat tietyllä tasolla olemaan samaa perhettä muutamien viikkojen kuluttua. Koko juhlien ympärillä vallitsikin mukava positiivinen energia, joka tuntuu vieläkin asunnossani vaikka kaikki vieraat ovatkin jo lähteneet.

Sen kummempaa ohjelmaa kutsuilla ei sinänsä ollut. Olin kuitenkin tulostanut vauvaveikkaus-taulukon, johon kukin sai laittaa oman arvauksensa siitä millainen vauvasta tulisi. Lisäksi aloitimme yhdessä vauvakirjan askartelun, jota varten olin hankkinut scrabbook-kansion ja sivulehtiä sekä kaivanut esille vanhoja tarrojani ja muita tarvikkeita.

Toki juhlien saldona oli myös vino pino lahjoja. Sain osakseni esimerkiksi legendaarisen vaippakakun, sillä miehekkeen sisko oli kuullut kestoiluaikeistani vasta saatuaan sen valmiiksi. Totesinkin vaippojen olevan kuitenkin hyviä lyhyitä reissuja tai muita vastaavia tilanteita varten. Lisäksi vaippoja on kakussa sen verran paljon, että minun ei välttämättä tarvitse nyt erikseen olla hankkimassa varavaippoja tätä tarkoitusta varten. Lapsen sukupuolen tietämättömyys oli muiden kakkuun hankittujen esineiden osalta tuntunut kuulemma hankalalta, mutta itse ihastuin värikkäisiin ja pirteisiin tavaroihin, joita pakkaukseen oli hankittu hempeiden vaaleanpunaisten tai -sinisten sijaan. Hahmoina oli muunmuassa kirahveja, koiria ja seeproja, jotka ovat mielestäni äärimmäisen söpöjä esikoisen leikkihetkiä ajatellen. Itseasiassa olin ihastellut samoja tuotteita nettikaupoissakin. Onneksi en siis ole ottanut varmaa selvyyttä vauvan sukupuolesta, sillä muuten lahjakasa olisi voinut olla hyvin erilainen ja vähävärisempi.

Vaippakakun lisäksi saldona oli myös värikäs vauvan kylpypyyhe, pieni toppahaalari, imetystyyny sekä muita erinäisiä vauvan leluja ja vaatteita. Äitini oli kasannut minulle ompelutarvikelaatikon, jollaista tulen varmasti tarvimaan ja olen oikeastaan kaivannutkin. Ja toki myös kummini ostivat minulle pari viikkoa sitten tiskikoneen, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen helpottamaan arkeani.

Iloisissa juhlissa on aina mukavaa olla osallisena, oli sitten juhlien juhlittava henkilö tai niihin osallistuja. Kaikilla tuntuikin jäävän niin herkuttelusta kuin yhdessäolosta hyvä mieli ja uusia tuttavuuksia, ja toivon mukaan myös ystävyyssuhteita, solmittiin. Toisin sanoen mikäs sen parempi tapa valmistautua tulevaan perheenlisäykseen. Samalla koen olevani äärimmäisen onnellinen ja siunattukin lapsen päästessä syntymään rakastavaan ja tukevaan perheyhteisöön. Apua löytyy kyllä, kunhan vaan itse uskallan sitä pyytää.

Kuvausvastuussa oli pääasiallisesti miehekkeen siskontyttö, joten hänelle kiitos kuvista :) Laitoin siis kameran olkkarin pöydälle lapun 'Käyttäisitkö minua' kera, jolloin vieraatkin rohkaistuivat näpsimään otoksia mukavasti vähän joka välissä.

Pojan ja tytön värit

Toisille tulevan lapseni sukupuolen tietämättömyys on aiheittanut ongelmia lahjojen hankinnassa. 'Sitten kun tiedetään kumman väristä niin löytyy lisää vaatteita' ja 'vähän hankalaahan se oli ostaa kun ei tiedä'- tyylisiä kommenttejä on tullut suunnasta jos toisesta. Tämä huolimatta siitä, että itsekin naisena käytän monipuolisesti myös poikamaisempia vaatteita.

Lapsen sukupuolen alleviivaaminen vauvalle hankituilla tarvikkeilla tuntuu olevan monille vanhemmista hyvin tärkeää. Väärän sukupuolen edustajaksi luuleminen halutaan välttää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Toisilla vanhemmilla tunnustuksellisuus menee siihen pisteeseen, että myös vauvalle hankitut tarvikkeet kuten vaunut, syöttötuoli, lakanat ja kantoliinat valitaan vauvan eikä kantajan mukaisesti. 

En pidä tätä sinänsä pahana asiana, mutta silti väritunnustuksellisuus herättää minussa hämmennystä. Itse koen, että esimerkiksi kantoliinan tulee sopia minun tyyliini ja väreihini, kuten myös vaunujen. Vauvahan on käytännössä näkymättömissä vaunujen ja liinan sisällä, joten miksi kulkea ympäriinsä ikään kuin huutomerkkinä sanoen 'Tässä tulee poika/tyttö!'. Itse valitsen kulkemisen oman tyylisenäni pyrkien tekemään itselleni sopivia valintoja tarvikkeiden suhteen. Myös kalusteissa kuten syöttötuoleissa ja pesuammeessa koen sisustukseen sopimisen ensisijaisena tekijänä valitessani tarvikkeita. 

Joidenkin vuosien päästä kun koen naperon itse olevan jollakin tasolla valmis vaikuttamaan pukemiinsa väreihin, joten aion ottaa ilon irti ensimmäisistä vuosista päästessäni päättämään hänen tyylistään. Ehkä olenkin niitä kamalia äitejä, jotka tekevät vauvastaan minimen - identtisen kopion omasta tyylistään tai jotakin sinne päin kuten toiset tekevät koiristaan pukemalla ne erinäisiin hepeneisiin. 

Vasta jokin aika sitten uutisissa kerrottiin päiväkotikokeilusta, jossa oli keskitytty sukupuolineutraaliin ohjaukseen ja opettamiseen. Tulokset olivat hyviä ja hämärtivät aina itsestäänselvinä ajateltuja poikien ja tyttöjen käyttäytymismallien rajoja ja lapsista tuli samalla parempia ystäviä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Myös tytöt pitivät autoleikeistä, kuten pojat prinsessaleikeistä. Ja miksi eivät pitäisi? Ainoat käyttäytymisen vääriksi asettavat rajat tulevat meiltä, aikuisilta lapsia kasvattavilta ihmisiltä. Jo pienillä sanavalinnoilla ja kehotuksilla suuntaan tai toiseen sekä valitsemalla lapselle vain tietyn värisiä vaatteisa vahvistamme sukupuolten rooleja ja toisinnamme mahdollista epätasa-arvoa ja ennakkoluulojen syntymistä. Samalla erilaisten lapsien, nuorten ja aikuisten on edelleen yhtä vaikeaa ilmaista ja hyväksyä itseään, koska he pelkäävät rikkovansa heille asetettuja käyttäytymisen malleja ja toiveita. Myös naisten ja miesten epätasa-arvo ilman neutraalimpaa kasvatusta tulee mitä todennäköisimmin pysymään ennallaan.

Toki aion lapseni ollessa tyttö pyrkiä opettamaan häntä nauttimaan myös tyttömäisistä asioista ja omasta naiseudestaan. Lopulta hänen ollessaan tarpeeksi vanha hyväksyn hänet kuitenkin sellaisena millainen hän on ja haluaa olla, kuten omakin äitini valitessani vaatekaupasta lökäreitä levenevälahkeisten tiukkojen farkkujen sijaan. En halua kotoa käsin antaa paineita lapselle hänen olemisensa suhteen, sillä jokaisella tulee mielestäni olla mahdollisuus tehdä omat valintansa ja olla oma itsensä, vaikka yhteiskunta ja muu maailma sitä ei aina täysin tukisikaan. Toki voihan myös olla, että lapseni on kliseinen autohullu poika, mutta siinäpä sitten on. Hän on tehnyt valintansa itse eikä kasvattamalla tiettyyn muottiin tarkoituksella sopivaksi. 

Toki ainoa muottiin kasvattaminen, johon saatan sortua on erilaiseksi nuoreksi kasvattaminen. Äitini ansiosta olen aina ajatellut erilaisuuden olevan erinomaisuutta. Loppupeleissä olemme aina olleet hyvin keskiluokkainen perhe, mutta kauempaa hankitut vaatteet olivat hienompia koska muilla ei niitä ole-tyyppinen ajattelu iskostettiin mieleeni jo varsin pienenä. Jotakin mitä muilla ei ollut oli aina paljon erityisempää kuin se mitä jokaiselta kylän lapselta löytyi. Sinänsä hämmentävää oli kuitenkin kuulla äitini suusta ammeen hankintaa miettiessäni sanat 'no eihän sitä vielä tiedä, minkä värinen sen pitää olla'. Mutta kai minäkin kirmailin melko tyttömäisissä vaatteissa ennen kuin itse aloin päättää omasta tyylistäni. Ehkä oma lapseni on vastaavasti pikkuisen katutyyliedustajan perikuva samoihin ikävuosiin saakka. Olkoon sitten vaikka rimpsuhameissa loikkiva ihkuteini siitä eteenpäin.

Ruokahimot

Viimeisien viikkojen aikana ruokaostoksieni tärkeimmäksi osaksi on muodostunut luomutäysmaito. Kyseessä on siis se kunnon tavara, jossa parin päivän jääkaappisäilytyksen jälkeen(ja joskus ennemminkin) lilluu ihastuttavia rasvapalleroita. Maku on täyteläisen maitoinen, ihana ja puhdas.

En tiedä varmaksi johtuuko rakastumiseni maitoon kalkin puutteesta vai neuvolatrauman laukeamisesta. Minulle kun tosiaan alle kouluikäisenä sanottiin kotitilamme täysmaidon lihottavan minua, vaikka tuolloin olin vielä normaalipainoinen lapsi. Tästä seurasikin psykologinen lukko, maidonjuomisen lopettaminen ja myöhemmin ylipainon kertyminen. Joka tapauksessa maito maistuu tällä hetkellä äärimmäisen hyvältä, ja vaikka neuvolatäti ensimmäisellä käyntikerralla antoi luomumaidon esimerkkinä pästöroimattomasta maitotuotteesta, ei tämä pidä paikkaansa. Tuotetta ei vain ole homogenoitu, joka tekee maidosta epäterveellisempää muutenkin.

Ennen raskautta pidin maidossa lilluvia rasvapalleroita ällöttävänä. Nyt en pidä niitä enää oikein minään, vaan pikemminkin ne ovat vain herkullinen osa makuelämystä. Tämänhetkisiin suosikkivälipaloihini kuuluvatkin maitolasin lisäksi maito ja marjat sekä maito ja luomumuromysli. Parasta maito on ehkä kuitenkin sellaisenaan, ja vaihdellen päivästä toiseen sitä kuluu puolesta litrasta yhteen lasilliseen. Kevytluomumaito ei maistunut enää oikein miltään, tai itseasiassa pikemminkin pahalta ostettuani sitä purkillisen täysluomumaidon ollessa lopussa lähikaupastani.

Tietyllä tapaa maitohimoni on täysin looginen suhteessa aikaisempiin ruokahimoihini. Niitä kun ovat olleet ensimmäisenä raejuusto ja rahka. Raskauden edetessä pelkkä vihreän salaatin ja maitotuotteiden himo on kuitenkin vaihtunut myös suklaan, jäätelön ja pizzan himoon. Silti painoni on edelleen noussut hämmentävän maltillisesti, vaikka toisaalta en toki oli kyennyt syömään kovinkaan suuria annoksia kerrallaan. Myös liika suklaan ahmiminen on mennyt helposti päähän, joten se on hidastanut ahmintaa ainakin asteittain. Onneksi sokeriarvot ovat kuitenkin pysyneet kurissa, ja itseasiassa jopa parantuneet ensimmäisen mittauksen tuloksista.

Raskaana ollessa tärkeimmäksi ruuan kriteeriksi on muodostunut sen tuoreus. Yliopistolla jätän usein nahistuneen salaatin tiskiin tai se päätyy syömättömänä biojäteastiaan. Hiukankin liian kauan kaapissa ollut elintarvike ei vain mene alas, enkä pakota itseäni syömään sitä minun ja vauvani terveyden nimissä. Vihreä hedelmäsalaatti tai keltavihreä jälkiruoka vetää puoleensa suklaamoussea huomattavasti enemmän. Kai tuoreuden, vihreyden ja maidon himoaminen ovat kaikki luonnollisia kehon rakentumiskeinoja ja suojautumismekanismeja. Muutenkin päähäni kumpuaa välillä enstistä enemmän ajatuksia tiettyjen paikkojen tai ruokien hygieenisyydestä kuten myös siitä, kuinka kauan tarjoiltavat ovat jo olleet huoneenlämmössä tai tarjoilutiskissä. Tästä syystä markettien kalatiskitkin ovat olleet hiukan kyseenalaisia ostostentekokohteita, ainakin suurissa marketeissa. Joskus siellä lojuvat lohet nimittäin näyttävät jo valmiiksi harmahtavilta.

Pikkuhiljaa pitäisi kai alkaa miettiä myös, mitä herkkuja synnärille haluaisi ottaa mukaan. Olen ostanut jääkaappiini valmiiksi tetrallisen kookosvettä, jonka olen kuullut toimivan jonkinlaisena palautus- ja voimaantumisjuomana. Lisää herkullisia ja ravitsevia herkkuja pitäisi varmaan kuitenkin vielä hankkia, sillä en tiedä olenko sairaalaruuan suurimpia ystäviä. Jospa varaisin mukaani yhden täysluomumaitopurkinkin, jos se silloinkin vetäisi puoleensa. Toisaalta se on parasta kylmänä, enkä tiedä onko osastolla varsinkaan huoneessa käden ulottuvilla mahdollista käyttää jääkaappia.

Synnytysvalmennuksessa

Kaupungissamme oli varattu kaksi iltaa synnytysvalmennukselle kutakin lastaan odottavaa perhettä varten. Ensimmäinen tapaamiskerta käsitteli parisuhdetta ja lapsen saamisen vaikutusta siihen, joten päätin suosiolla jättää kyseisen kerran väliin ja mennä doulani kanssa vain lastenhoitoa ja synnytystä käsittelevälle valmennuskerralle.

Sinänsä on hienoa, että tällaisia valmennuksia järjestetään, mutta 1,5 tunnin tietoisku oli melko köykäinen. Neuvolatädin info oli osapuilleen 'kyllä kätilö tietää mitä ja milloin annetaan ja teitä ohjataan hyvin' vaikka jostakin syystä suurin osa kuulemistani synnytyskokemuksistani on jotakin aivan muuta. Myös lääkkeitä löytyy joka lähtöön synnytyssairaalasta kätilön ohjaamana, vaikka ei terkkari itsekään ollut synnyttänyt muulla tavoin kuin luomuna. Luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä ei pahemmin esitelty, ja sairaalasta tullut infopaketti tuntui antavan huomattavasti enemmän tietoa ja vaihtoehtoja kuin itse koulutus.

Vaikka aika oli vajavaista, silti sitä näytti olevan liikaa. Lopetimme nimittäin noin 15 minuuttia etuajassa, vaikka yleisesti ottaen 1,5 tunnin paketin koetaan olevan aivan liian vähän kaikelle läpikäytävälle tiedolle. Kuvittelemaani nuken pukemista vaippoihin tai todella rajun synnytysvideon näyttämistä ei valmennukseen kuulunut. Maikkarin Erilaisissa äideissä pääsee näkemään huomattavasti kattavammin erilaisia synnytyksiä eri vaiheineen. Jenkkileffoista tutuiksi tulleita hengitysharjoituksia ei myöskään pahemmin käyty läpi, vaikka lyhyesti sanottiinkin supistuksiin reagoimisesta ja kumppanin(tai tarkemmin ottaen isän) tärkeydestä synnytyksen kulkemisessa.

Jostakin syystä minulla oli tänään vaatekaapille mennessäni erittäin räppipäinen olo. Tämä johti farkkuliivin pukemiseen hupparin päälle. Jätin myös pipon päähän koko päivän ajaksi, sillä kuontaloni oli alkanut osoittaa rasvoittumisen merkkejä. Parien keskellä terveydenhoitajan tapittaessa minua välillä jopa merkitsevästi silmiin tunsinkin itseni ikään kuin vahingossa raskaaksi tulleeksi teiniksi, jonka poikakaveri oli jättänyt kuin nallin kalliolle. Ihana tunne 24-vuotiaalle rakkaudella lapsen alulle laittaneelle ihmiselle, sanoisinko. Toki periaatteessa minähän taidan olla tätä nykyä psyykkisesti sairaan poikaystävän hylkäämä yh-äiti, joten mikäs siinä. Toisaalta tulen varmasti monine kriittisine valintoineni kauhistuttamaan vielä monen kaavoihinsa kangistuneen terveydenhoitajan elämää, joten olisi varmaan helpompaa opetella silmätikun asemaan jo nyt. Oma neuvolatätini onneksi on melkein samaa ikäluokkaa kanssani ja tämän lisäksi muutenkin avoimemman oloinen kuin koulutusta vetänyt mamma, joka ei edes maininnut kestoliivinsuojien olemassaoloa kertakäyttöisten lisäksi.

Muut koulutuksessa olleet parit olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa kanssani, toki ehkä osa hiukan vanhempia. Eräs naisista oli käynyt samoilla tanssitunneilla kanssani, joten kuulumisten kysely ja jutustelu kevensi myös nuorisokriminaali-olotilaa. Kaiken kaikkiaan koulutus oli suhteellisen hyödytön, sillä samaa infoa olen saanut jo itsenäisellä tiedonhankinnalla, jopa kattavammin kuin illan infopläjäysten muodossa. Toki imetyksestä kertova DVD sisälsi hyvää ja uuttakin infoa, mutta saman infon olisi puolestaan saanut tiivistettyä parempaan ja tiiviimpään pakettiin kerronnallisemmassa tai keskustelevammassa muodossa. Synnytyksen kulkemisen kannalta erilaisten vaihtoehtojen läpikäyminen perusteellisemmin olisi voinut antaa itse kullekin osallistujalle paljon enemmän hyötyä ja varmuutta kuin 'kyllä kätilö sitten tietää'-tyylinen tiedonanto. 

Toki minulla on vielä läpikahlattavanani lopuksi jaettu monistenivaska. Ainakin pikaisen vilkaisun perusteella se voi sisältää huomattavasti enemmän tietoa, kuin terveydenhoitajan monologinen esitelmä. Myös doulani tekemät välikommentit lisäsivät infon määrää, onnekseni minulla on siis käytettävissä 24/7 synnytys- ja lapsenhoitoinfopisteitä kunnallisen terveydenhuollon tarjoaman koulutusillan lisäksi.

Lahjuksia tuleville vanhemmille

Neuvola, oletettavasta objektiivisesta asemastaan valtion järjestämänä hyvinvointiyhteiskunnan palveluna, toimii ilmiselvästi myös erinomaisena mainostoimintona. Lääkefirmat sponsoroivat neuvolakorttien kannet ja myös monikansalliset yhtiöt jakelevat tuotteitaan auliisti neuvolatätien välityksellä.

Olen kantanut neuvolasta kotiini nyt kolme paketillista tavaraa. Ainahan on mukavaa saada lahjoja, mikäs siinä. Päätin silti ottaa ilon irti ja hiukan analysoida näiden monikansallisten yhtiöiden suomia lahjuksia, joiden ilmiselvä tavoite on saada tulevat vanhemmat kokeilemaan tuotteita ja kuluttamaan niitä vauvan synnyttyä runsain mitoin. Saa nähdä miten tämän mamman kohdalla tämä mainostaminen onnistuu.

Ainun paketti

Ainu valmistaa tunnetusti(tietääkseni) vauvanhoitovälineitä ja pääasiallisesti tuttipulloja. Äidillänikin on tainnut olla kyseisen merkin rintapumppu, jos oikein muistan. Kyseisen merkin lahjalaatikosta löytyi siis näytteitä heidän tuottamistaan vauvanhoitovälineistä, jotka kaikki oletettavasti ovat turvallisia tulevalle perheenjäsenelle. 

Kaiken kaikkiaan paketti on hyvin imetyspainotteinen. Pieni muovinen Medelan tuttipullo ja Ainun silikoniset tuttiosat oletettavasti kuuluvat yhteen. Puhdistuspyyhkeillä voi hinkata mitä haluaa ja niiden ainesosien incikin on positiivisesti kohtuullisen lyhyt. Silti jo eräs pääaineista on kyseenalaisella listalla: Propylene Glycol.  Medelan voidenäyte sisältää onneksi vain lanoliinia ilman lisäaineita, vaikka näyte onkin melko onnettoman kokoinen pikkulärpäke. MAMin tutti mainostaa olevansa ainakin BPA-vapaa, joten se voidaan lukea positiiviseksi potkuksi paketille söpön sydänkuvion lisäksi. 

Lasipulloista haaveilevana toivonmukaisena täysimettäjänä en mene takuuseen siitä, onko kaikelle paketissa olevalle käyttöä, mutta ehkä ainakin hajusteettomat puhdistuspyyhkeet tulee kulutettua kesän kuluessa. Ja jos tutit osoittautuvat tarpeellisiksi kapistuksiksi, saattaa tämä näytekappalekin päästä käyttöön(ellen löydä huolestuttavaa lisäinfoa tutissa käytetyistä muoveista ennen sitä). Plussaa myös kierrätettävissä olevasta pahvirasiasta, jossa kaikki imettämiseen liittyvät mainokset oheistuotteineen annettiin. 

Liberon paketti

Libero lahjoo tulevia vanhempia vuolaasti runsaan kokoisilla näytteillä. Paketteja selaillessa menin jo sekaisin libressejen ja lego-tarrojen alkuperästä, mutta mielestäni myös ne kuuluivat pakettiin. Kassin avatessa vastaan lehahtaa ihastuttava muovin aromi, kuten myös tutkiessa hämmentävän kyseenalaisesti ommeltua vaunuensilelua. Voisi sanoa, että muovin haju menee päähän. Vaippoja paketissa on ruhtinaallisesti verrattuna aikaisempiin näytteisiin, huikeat 5+9 kipaletta. Toki tulevana kestovaippailijana nämä varmaan tulevat hätävara/reissukäyttöön. Sinänsä näppärää, kun ei tarvitse erikseen olla ostamassa vaippoja niillekään kerroille.

Kosteuspyyhepakettia tutkiessani löysin incistä ainakin yhden kyseenalaisen ainesosan: Phenoxyethanol. Googlettamalla löytyy nopeasti tietoa esimerksiki kyseisen aineen karsinogeeniyhteydestä ja yleisestä kyseenalaisuudesta, joka aineen ympärillä pyörii. Wikipedian tietojen mukaan kyseinen aine voi aiheuttaa ripulia ja pahoinvointia. Ei ehkä siis paras aine imeväisen pyyhkimiseen, varsinkin kun vauvat tunkevat suuhunsä oikeastaan kaiken, varsinkin sormensa joita tällaisilla pyyhkeillä usein pyyhitään. Taitaa siis olla tuotteita sarjassamme ehkä annan jollekin joka tätä uskaltaa käyttää. Sen verran iso muovikannellinen paketti nimittäin on, että roskiin heitettynä päätyisi helposti vain kaatopaikalle vaikeasti hajoavana jätteenä. 

Paketista löytyy lisäksi Liberon vauvaöljy, joka sisältää vain kolmea ainesosaa: rypsiöljyä, tocopherolia(ilmeisesti jonkinasteista E-vitamiinia tms) ja sitruunahappoa. Toki en aivan ymmärrä, mihin vauvaöljyssä tarvitaan sitruunahappoa. Käsittääkseni öljyt kun toimivat mainiosti ihan sellaisenaankin, kuten raskausajan aikana käyttämäni manteliöljy. 

Ja toki paketista löytyy myös kertakäyttöisiä liivinsuojia, näitä kuitenkin vain yksi pari. Itse olen aikeissa käyttää vain kestoliivinsuojia, joita äitini on lupautunut ompelemaan saumurillaan pul-kankaasta ja bambufroteesta. Mutta mistä sitä ikinä tietää, jos nuo vaikka tulisivat käyttöönkin. Ehkä ne sopivat paremmin pitsihepeneiden alle tai muuta vastaavaa.

Koko komeuden kruunaa toki klassikoksi muodostunut Libero-kerholaukku. Näitä näkee säännöllisesti myös erinäisillä kirpputoreilla ihmisten koittaessa päästä kasseista eroon. Vinkkinä Liberolle voisin antaa, että laukut voisi valmistaa vaikka luonnonmukaisemmista materiaaleista(niinkuin toki muutkin tuotteenne köh) tai edes käyttää monikansallisen yhtiön budjettia useampaan makuun sopivamman kassin luomiseen. Kirkuvan vihreä Libero-kassi kun tuntuu useimmiten päätyvän ennemminkin ongelmajätteeksi kuin todelliseen käyttöön, vaikka se sitä käyttävillä(joita olen aika harvoin nähnyt) toimiikin melko huomiota herättävänä mainoksena.

Pampersin paketti

Avatessani Pampersin pakettia, oloni oli hiukan koominen. Kyljessä onnitellaan uudesta perheenjäsenestä ja mainostetaan paketin sisältävän turvallisia tuotteita. Ensimmäisenä silmiini paketista kuitenkin pistää Head & Shouldersin matkakokoinen mainosputeli. Tämäkö nyt on vauvan päänahalle sopivaa? Oma kokemukseni kyseisestä tuotteesta ei ole erityisen hellävarainen, eikä vauvojen iholle muutenkaan suositella kummemin shampoota ensimmäisten elinvuosien aikana, saatika sitten markettishampoota kaikkine herkullisine hilseenhoitolisineen. En löytänyt paketista myöskään mainosta, jossa asiaa olisi selvennetty. Ehkä oletuksena toisaalta on, että raskaana olevilla naisilla tai vasta synnyttäneillä äideillä on hilsettä. Tai sitten vauvan läsnäolo saa edes jonkun perheenjäsenen pään hilseilemään. Itse hoidan hilseeni kuitenkin mieluummin muilla tuotteilla. Taas yksi tuote eteenpäin annettavien kassiin siis.

Paketista löytyy myös Oral-B:n hammastahnanäyte, joka ei taaskaan ole vauvoille suunnattu tuote. Toki putkilo on näppärän kokoinen sairaalaan menemistä varten, ja mukana tulee myös plakista kertova infolappunen, joka selventää hammastahnan sopivuutta erityisesti aikuisille jotka lasta hoitavat. Tässä suhteessa erehtymisen riski on olematon.

Suuren huomion paketissa vie Lindexin mainosnivaska tai lehtiö, miksi sitä nyt tarkemmin kutsuisikaan. Mukana tulee myös pari alennukseen oikeuttavaa etukuponkia ja lisäkylkiäisenä laatikon pohjalta löytyvät pikkuriikkiset luomupuuvillasukat. Ainakin siis jotakin varmasti käyttöön menevää(vaikka ne ovatkin raidalliset). Toki myös -30 % alennukseen kertaostoksesta oikeuttava kuponki voi tulla käyttöön, Lindexillä kun on melkoisen söpöjä tuotteita. Esimerkiksi uusi Tove-Muumi-mallisto on aikasen symppis.

Mukana tuleva Fisher Pricen leijonalirpake on asteen verran hämmentävä. Toki vauvat ilahtuvat pienistä asioista, mutta silti kirjailtu littana leijonanelu ilman lisävirikkeitä on hyvin yksinkertainen. Toisaalta lelussa ei ole ainakaan irtoilevia muoviosia tai muuta häiritsevän huolestuttavaa.

Minulle ennestään tuntemattoman lääkefirma Mylanin nenätipat voivat myös osoittautua hyödyllisiksi matkan varrella, niissäkään kun ei ilmeisesti ole erityisemmin lisä- tai muita vaarallisia aineita.

Natusan on osallistunut pakettiin pienellä mainoskassillaan, joka sisältää parin liivinsuojia sekä vauvaöljyä ja kylpyainetta. Mineraaliöljyjen ollessa läsnä jo öljyssä taidan nämäkin tuotteet laittaa kiertoon rohkeammalle. Kyseiset öljyt kun siis ovat fossiiliperäisiä raakaöljyteollisuuden sivutuotteita, jotka vain käytännössä tukkivat huokoset ja saavat ihon riippuvaiseksi öljystä. Toki suhteellisen näppärän kokoinen kassi sekä liivinsuojat voivat päätyä myös omaan käyttööni.

Pampers itse muisti tulevaa perhettä kahden vaipan näytteellä.

Paketti kokonaisuudessaan annettin isona pahvilaatikkona, jonka saa myös vietyä näppärästi pahvinkeräykseen. Lisäksi pakettiin oli laitettu erinäisiä mainoksia, joten tämä sekalainen kimara on ilmiselvästi koottu kasaan halukkaiden mainostajien voimin pelkästään Pampersin oman edun ajamisen sijaan. Toki en jaksanut alkaa googlettelemaan jokaisen pakettiin osallistuneen firman omistajuussuhteita, hyvin mahdollista on että kaikki ovat peräisin samasta emoyhtiöstä kuten nykypäivänä on tapana. 

Yhteenvetona voisin sanoa, että aika monta turhaketta neuvolastakin annetaan. Toki jokainen vanhempi tekee omat päätöksensä lapsillaan käytettävistä tuotteista, mutta neuvolan ollessa eräänlainen luottotaho monien vanhempien silmissä voidaan tällainen mainostaminen nähdä myös hyvin kyseenalaisena. Eri asia olisi, jos paketteja jaettaisiin liikkeissä tai messuilla, mutta näytteiden tullessa terveydenhuollon jakelemana mainonta on ehkä liiankin tehokasta. Varsinkin kun joukosta löytyy tuotteita, jotka voivat olla lapsille täysin sopimattomia. Toisaalta paketteja vain jaetaan eikä niitä erityisemmin ainakaan omalla kohdallani hehkutettu, vaan pikemminkin mainittiin tuotteiden olevan vain mainoksia.

Itselläni omaan käyttööni jäävät todennäköisimmin luomupuuvillasukat, suolanenätipat, hammastahna(vaikka luonnonmukaisempaan olen tämänkin tuotteen kohdalla siirtynyt), lanoliini-voidenäyte, libressen siteet jälkivuotoja ajatellen sekä toki matkojen tai muiden vastaavien tilanteiden varalta vaippanäytteet. Aion kokeilla myös liivinsuojia testimielessä, jos vaikka pitäisin vertailun näiden ja kestoliivinsuojien välillä. Tuttipullojen käyttöä en osaa varmaksi sanoa, mieluummin kun kuitenkin pakon edessä käyttäisin vain lasisia pulloja. Leluista Liberon antama haisi niin muoville, etten tohdi sitä lapselleni antaa, mutta Fisher Pricen littanasta lirpakkeesta en osaa vielä varmaksi sanoa. 

Minusta kodinhengettärenä

Itseäni mietiskellessäni, mieleeni tuli jokunen jännä yksityiskohta itsestäni.

1. Olen niitä ihmisiä, joille kaappien sisäinen järjestys on usein tärkeämpi kuin niiden ulkoinen. Kaappeihin pikaisen tunkemisen sijaan kerään kaikki kämpillä pyörivät irtokamat erinäisiin kasseihin ja pusseihin asunnon nurkkiin. Astiat laitan suoriin riveihin astiatyypin mukaan(ja isommat astiat vähän eritavalla toki) ja vaatteet ovat myös tyypeittäin viikatuissa pinoissa. Tämänhetkinen pyyhekaappini epämäräinen läjä vaivaakin minua ajoittain. Siinä jotakin tekemistä äitiyslomalle, kenties?
2. Olen laiska pyykkäämään. Yleensä kylppäristäni löytyy ainakin kaksi kassillista pesemätöntä pyykkiä. Viime kesänä taisin päästä tilanteeseen, jolloin niitä oli vain yksi vajaa ikea-kassillinen. Nyt saatuani kassitolkulla tulevan naperon vaatetustarvikkeita läj(i)ä löytyy niin olo-, makuu- kuin kylpyhuoneestakin. Keittiö on sentään säästynyt, jos äitiyspakkausta pesemättömine vaatteineen ei oteta lukuun.
3. Kyylään edelleen netistä myytäviä vaunuilmoituksia. Löysin siis haluamani vaunut jo melkein kuukausi sitten. Silti kulutan aikaani verraten omiani myyntiin tuleviin yksilöihin. Vielä olen ainakin pitänyt ostamiani parhaana tarjolla olleista vaihtoehdoista. Ehkä yksinoleminen aiheuttaa tällaista vertailun tarvetta...
4. Omistan melkoisen määrän askartelu- ja taidetarvikkeita. Toki olen taiteellinen ihminen, mutta suurinta osaa tarvikkeista en ole tarvinut vuosiin. Olen toki muuttojen yhteydessä luopunut monesta turhemmasta paperista ja höyhtyväpussista, mutta edelleen olohuoneen nurkassa oleva kapia-kirstu on täynnä erinäisiä askartelu- ja touhuamistarvikkeita. Kuten myös lipaston alin laatikko osittain. Ja makuuhuoneen ylimmät kaappihyllyt ainakin osittain. Toisaalta halutessani tehdä jotakin minun harvoin tarvitsee ostaa uusia tarvikkeita. Joukossa on myös hyvälaatuisia taiteilijatarvikkeita kuten hiiliä, tusseja, akvarellivärit ja öljyvärejä oheistarvikkeineen. Kaltaiselleni taidetarvikeintoilijalle niitä Helsingissä myyvä Tempera onkin kuin karkkikauppa.
5. Pidän tavaroiden säilyttämisestä pääasiallisesti kaapeissa, laatikoissa ja vitriinissä. Tämä siksi, että inhoan pölyjen pyyhkimistä. Lapsena omistin lähemmäs sata posliinieläintä avohyllyssä, joiden pyyhkiminen oli aina melkoinen urakka. Täysi-ikäisyyden korvilla päätinkin välttyä vastaavalta tilanteelta ja laittaa esille vain muutaman, harkitun esineen ja loput turhat kaappiin odottamaan omaa vuoroaan. Samalla helposti kyllästyvä mieleni saa mukavaa vaihtelua vanhojen esineiden tuntuessa kuin uusilta.
6. Inhoan tiskaamista. Tämänhetkinen tiskikoneen puuttuminen onkin johtanut tiskien kasaantumiseen. Tälläkin hetkellä välttelen kyseenomaista toimintaa näpyttelemällä blogiini liibalaabaa. Lupaan kylläkin tarttua tiskiharjaan alkavan tunnin sisällä.
7. Asunnossani on yleensä toinen seuraavista tiloista: holtittoman sekaista tai viimeisenpäälle järjesteltyä ja puhdasta. Olen kai jonkun sortin äärilaita-ihminen, sillä jo parissa päivässä mielialani huonontuessa onnistun saamaan aikaan kaaoksen. Nyt isompaan asuntoon muutettuani ja äidiksi tulemisen ollessa jo käsillä olen kuitenkin oppinut pitämään asunnossa suhteellista kuntoa, ainakin asteittain. Imurikin tuntuu olevan käytössä melkein joka viikko. Holtitonta puolella teholla siivoamista pidän turhana ärsyttävänäkin ja siivoamisen aloitettuani päädynkin usein hinkkaamaan puhtaaksi kaiken mahdollisen samalla kertaa. Jos on kerran aloittanut, sama tehdä asia kerralla kunnolla summittaisen sutimisen sijaan(paitsi en jaksa aina siirtää sohvaa imuroinnin aikana, myönnetään...).
8. Vaikka kämppäni välillä onkin sekainen(ei kuitenkaan mikään äärimmäisen likainen milloinkaan, pölyä lukuunottamatta) ja tiskipöydältä voi leijua etova haju, en voi sietää pahan hajuisia vaatteita. Epäilyttävä vaatteen haju priimasta ulkomuodosta huolimatta on ylitsepääsemätön este vaatteen päälle pukemiseen. Myös kirpputoreilla liian pahalta haisevat vaatteet jäävät ostamatta. Lievä varastoinnin aromi ei haittaa, mutta tietyn rajan ylityttyä en kykene harkitsemaan tuotteen kotiini kiikuttamista. Tykkään muutenkin haistella aikalailla kaiken mitä ostan. Eräinä oudoimpina mielihajuinani on ehkä uusi paperi tai kirja, vanha varastonhaju taas hidastaa lukemistani.

Mutta, keittiöstä kantautuva tiskien haju kaipaa tuhoajaansa. Tiskaamisen jälkeen voisin palkita itseni ja leipoa muutaman laskiaispullan, nekin kun tuoksuvat melkoisen hyvältä.

En kyllä tiedä ketä tällainen listaus kiinnostaa, mutta tulipa tehtyä :D

Huonompia päiviä

Kun kaksi ihmistä tekee lapsen, sen tulisi olla rakkauden multihuipentuma. Näin olen ainakin omassa päässäni ajatellut, ja ajattelinkin vielä joitakin kuukausia sitten.

Toki monet ihmiset eroavat lapsen saamisen jälkeen tai jopa odottamisen aikana. Syitä on monia, yhteensopimattomuudesta toisen yllättäviin piirteisiin. Jokainen suhde on täysin erilainen kuin toinen eikä perimmäistä syytä eroamiseen lapsen saamisesta huolimatta tarkasti voida määritellä.

Toisaalta toiset pysyvät yhdessä vaikka väkisin, eritoten lapsen saamisen takia. Toiseen ihmiseen takerrutaan, koska nyt on sitä yhteistä jälkikasvuakin. Toiset myös lähentyvät lapsen saamisen myötä, vaikka lähtötilanne olisi ollut lähellä eroa tai vanhemmat eivät olisi olleetkaan yhdessä. Toki monet jo erossa toisistaan aloittaneet pitävät välimatkansa, tai lisäävät tapaamisiaan vain lapsen edun takia. Ja toiset vain kasvattavat lapsensa yksin tai jonkun muun kuin lapsen biologisen isän kanssa.

Minulta on lähiaikoina kysytty useampaan otteeseen, aiommeko vielä lapseni isän kanssa olla yhdessä. Kysymys on tullut vastaan niin neuvolassa kuin ystävieni suusta, todennäköisesti ensiviikolla myös lääkäri tulee kysymään minulta samaa asiaa synnytystapa-arvion yhteydessä. Tilanteesta johtuen en osaa sanoa kysymykseen oikein muuta kuin että en tiedä. Tällä viikolla mies jopa käytti puhelinta päällä, mutta ei ilmestynyt silti neuvolaan vaikka tiesi ajan ja paikan. Hän ei koe tarpeelliseksi avata ovea minulle, koska kuulemma 'olemme jo puhuneet kaikesta'. Tätä siis en kuullut häneltä itseltään vaan hänen isänsä kautta. Viimeinen häneltä saamani viesti oli käytyäni hänen luonaan joulukuun alussa hänen lupautuessaan soittamaan jossakin vaiheessa. Viikot vain tuntuvat kulkevan eteenpäin eikä minkäänlaista yhteydenoton yritystä ole tapahtunut.

En tiedä enää voinko milloinkaan luottaa mieheen, joka on laiminlyönyt minut tällaisena ajankohtana näin pitkäksi aikaa. Vaikka kyse olisi mielenterveydellisestä ongelmasta, on käytöstä vaikeaa niellä pureskelematta asiaa kunnolla ensin. Varsinkin jos ongelmien vähättely ja kiistäminen tulee jatkumaan. Samalla pohjalla olevien tunteiden ollessa vahvempia kuin ketään muuta kohtaan, en tiedä miten tulen selviämään tai kykenemään elämäni normaaliin jatkamiseen romanttisella saralla jonkun toisen ihmisen kanssa. Kuvittelin elämänkumppanini olevan juuri tässä, mutta rakastuin kai illuusioon tai sellaiseen osaan hänestä, jonka hän on nyt tappanut itsestään.

Miten suhtautua ihmiseen, jota rakastaa mutta joka on laiminlyönyt minut täysin? Samalla tämän ollessa kuitenkin lapseni isä ja sitä kautta eräänlainen pakollinen osa elämääni. Vaikka raskauden ensikuukaudet olivatkin ihania eritoten juuri hänen ansiostaan, voinko pyyhkiä mielestäni kuukausia kestäneen välinpitämättömyyden? Toisaalta mistä tiedän, tuleeko kyseinen henkilö milloinkaan enää takaisin omaan tai lapsemme elämään?

Olen ollut monta viikkoa hyvillä mielin(niin hyvillä kuin tilanteen huomioon ottaen voin olla), mutta tänään koko tilanne ja kaikki muukin tuntuu liian vaikealta. En haudo mielessäni mitään itsetuhoista tai vastaavaa, mutta olen äärimmäisen turhautunut, surullinen ja pettynyt. Minun pitäisi tiskata, pyykätä ja tehdä esseitä vino pino koulua varten, mutta tuntuu että en saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka kovasti haluaisin. Jossakin määrin toivoisin tämän vapaan näpyttämisen avaavan myös tieteellisen kirjoittamisen hanoja, mutta saa nähdä mikä vaikutus aivopierujen kirjoittamisella on käytännössä.

Olen päättänyt selviytyä äitiydestä yksinkin. Silti seinien tuntuessa kaatuvan päälle jo nyt, alan osittain epäillä kykyäni tuottaa lapselleni onnellista kasvuympäristöä. Tuntuu kuin ainoa tarjottavanani oleva asia olisi pettymyksien ja itkun täyteinen äiti, joka kylläkin itkunsa lomassa haluaa olla se rakastava, osallistuva ja lämmin kasvattaja. Miten voimani kuitenkaan toisaalta tulevat riittämään arjen pyörittämiseen, jos itkeminen ja itse lapsen huomioiminen vievät kaiken energiani?

Onnekseni minulla on toki paljon apukäsiä, jotka ovat valmiita tukemaan ja auttamaan. Toisaalta olen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin lapseni kanssa kahdestaan. Ja lisäksi olen jossakin määrin tee-se-itse-tyyppinen ihminen. Voi kuitenkin olla parasta, että nielen ylpeyteni ja otan kaiken tarjolla olevan avun vastaan tilanteen niin vaatiessa keskittyen vain ja ainoastaan imettämiseen, vauvanhoitoon ja itseni piristämiseen tavalla tai toisella. Kotitöissä muidenkin on helppoa auttaa, sillä niitä osaavat tehdä kaikki, mutta minä olen ainoa ihminen joka voi olla lapseni oikea äiti.